Olen kuunnellut CMX:ää vissiinkin 13-vuotiaasta. Kirjaston levyhyllystä huomasin levyn nimeltä Rautakantele, joka tietenkin oli kanteletytön lainattava. Miltei kymmenen vuotta myöhemmin olen yhä edelleen fanityttö. Nykyään jopa yliopistoa käyvä sellainen, vihervasemmistolaisesta jupista en ihan tiedä. Olen toki siinä mielessä "vääränlainen" bändin fanityttö, etten osaa kertoa oikeastaan mitään faktoja bändistä tai sen jäsenistä vaan joudun tarkistamaan netistä/levyltä/iPodilta, mutta osaan kuitenkin laulaa mukana keikoilla ja bändi merkitsee minulle paljon, joten fanityttöilen jatkossakin. (Bändi on perustettu ehkä -85 Torniossa, A.W. Yrjänä on keulakuva, sanoittaa ja säveltää, Rautakantele-levyn kappaleitakin osaan jonkin verran nimetä. Tiedän myös, että Meidän syntimme on Dinosaurus s-- levyltä. Siinä taitaakin olla kaikki osaamani faktat.)
Sain M:lta kaksi lippua lahjaksi CMX:n perinteiselle itsenäisyyspäiväkeikalle ja käytiin se eilen katsastamassa. Keikka alkoi aika epätyypillisesti Yrjänän istuessa ja soittaessa kitaraa, alkuun tuli viisi hidasta kappaletta joihin sisältyi yksi kaikkien aikojen lemppareistani, Pelasta maailma. En tahdo nähdä enää yhtään alastonta saikin jo enemmän liikettä aikaan ja loppu keikan vain hymyilin tyytyväisenä. Ihan mieletön settilista! Monipuolisesti koko tuotantoa, mukana myös Kaikkivaltias Talvikuningas -levyltä, jolta ei yleensä soiteta mitään, koska se on "liian vaikeaa keikoille", mutta tyypit lauloi mukana jo riffiä! Mukaan oli päässyt myös Puuvertaus, joka on myöskin yksi lempikappale, mutta jota en ole edes osannut toivoa keikalla kuulevani. Ja nyt alkaa tulla sen verran huutomerkkejä, että taidan vaan todeta väsymyksen ja (ihmis)ahdistuksen kaikonneen jonnekin keikan jälkeen ja tietenkin yhä edelleen olen vaan onnellinen. Hyvä musiikki, hyvä keikka ja hyvä seura voivat tehdä ihmeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti