Retkeilyä lähelle ja lähemmäs

Tässä noin viikon sisään olen osalistunut Nnan innostamana jo kahdelle retkelle. Kumpikaan ei suuntautunut kovin kauas, mutta oli sitäkin mukavampi ja tulipahan tutustuttua niihin mahdollisuuksiin, mitä nykyinen kotikaupunki lähiympäristöineen tarjoaa.

Ensimmäinen retki suuntautui eksoottisesti Vantaalle ja pysähdyspaikkoina olivat Viherpajan japanilainen puutarha (kirsikkapuut eivät vielä kukkineet, mutta lamme kultakalat olivat hienoja), Heurekan Body Worlds-näyttely (OIKEITA RUUMIITA!) ja lopuksi nepalilainen ravintola Sagarmatha (Om nom nom, kun oli hyvää ♥). Reissusta liki täydellisen teki vielä se onnellinen sattuma, että ravintolaa vastapäätä sijaitsi "etninen ruokakauppa", mikä tarkoitti kotiin viemisiksi kalakastiketta, riisipaperia, lampaanlihaa ja maissijauhoja. Että pienet asiat voivatkin ilostuttaa ihmistä. ^^

Reisun ainut suru oli Heurekassa tehty huomio, että jättiläismittakaavan pöytä, tuolit ja teekupit oli siirretty varastoon. Vääryys!

Retkeläisten rannekkeet (yksi tosin puuttuu).
Kuvannut Nna.

Toinen retki tapahtui ihan vain tuohon Helsingin keskustaan ja Kaisaniemestä löytyvään Kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä en ollutkaan koskaan aikaisemmin vieraillut (siis ihan rakennuksen sisällä, siinä ulkoilmapuistossa olen kyllä käynyt... öö... kerran. Oho). Näimme kaakaopapuja, banaanin kukkia, kivikasveja ja vaikka mitä hienoa. Pieni botanisti meissä molemmissa nosti päätään ja Nna myönsikin kokevansa siellä jonkinlaista "puutarhakateutta". (No, sitä helpotettiin sitten illemmalla kupsuttelemalla yhdessä yrttivauvoja parempiin/isompiin ruukkuihin.)

Tämä kasvi on uhanalainen  ja siitä ilmoittamassa on nimikyltin punainen väri.
Nimi toi myös mieleen Streptococin.
Kuvannut Nna.

Näitä retkiä pitää tehdä lisää, ovat olleet niin mainioita tapoja viettää päivää.

Spaaaaaaace!!!!

Tää on niin siistiä! Ok, eihän se toki ole vielä "paljon mitään", mutta kyllä se oikeastaan on. Vuosikymmenien työ, ponnistelut ja matkaaminen. Joo, kehitys kehittyy ja silleen, mutta minusta on silti ihan todella hienoa, että perus minäLuuria heikommalla tekniikalla on pystytty saamaan aikaan jotain noin... siistiä ja avaruuskelpoista. Emmä tiiä. Olen vai tosi innoissani. Ihan samalla tavalla kuin olin innoissani Higgsin bosonista tai niistä Mars-mönkijän ottamista kuvista. Joo joo, en ymmärrä astrofysiikasta (tai edes fysiikasta) tai avaruudesta tai tähtiteteestä tai mistään semmoisesta oikeasti mitään, mutta silti nämä tämmöiset uutiset aina sytyttävät. Varsinkin jos mulla on kesken joku (riittävän) hyvä scifi-sarja uutisten julkisuuteen tulemisen aikaan. Koska avaruus. Ja toiset ulottuvuudet. Mutta ennen kaikkea avaruus! Kaikki ne äärettömän tutemattomuuden potentiaalisesti sisältämät salaisuudet ja ratkaisemattomat mysteerit ja loputtomat mahdollisuudet ja ja ja... IIIIH!

steamcommunity.com