maanantai 30. joulukuuta 2013

Post-joulu ale!

Joulu meni, joten ei kun suin päin tammialeen (joak taisi kyllä alkaa jo ennen joulua). Hailie pyysi seuraksi, enhän minä muuten... *köh köh* Eli ostospostaus!

Mielenkiintoista, joo-o.

Ostostelun pääpointtinaoli käydä eräässä ketjuliikkeessä hakemassa hailielle paljetti-tyllimekko. Mekko kuitenkin osoittautui epämieluisaksipettymykseksi, jonka aiheuttamaa pahaa mieltä lähdettiin liennyttämään muihin ostoskeskuksen... noh... ketjuliikkeisiin. Geneeristä ja teiniä, oh.

Saldo: applesiinimehua (1l tölkki x 2) ja mandariinimehua (1,5l tölkki) Tropicanan tuote-esittelypisteeltä ilmaisnäytteinä, värikkäitä eläinlaastareita ja BAM!-glitterpanta (lastenosastolta) HenkkaMaukalta, sekä kuulokkeet lähinnä varaosiksi (koska mistään ei löytynyt niitä korviin tungettavia kumiosia irrallaan ostettavina) Cybershopista. Tavaraa! ♥ *tshihihi*

Sitten vielä kotiin tullessa postilaatikosta löytyi odotettu kirje: Etsy-tilaukseni oli tullut! Jo nyt (oletin joulun takia tämän jotenkin kestävän pidempään)! Ja koska tällä kertaa olin hankkinut vinyylitarroja, niin tuote oli itse kuoressa, eikä noudettavissa jostain postikonttorista. Sam oli siis tehnyt ihan vain minulle custom-tilauksena Aperture Sciencen logon (2" x 2", mahtuu jollaan) valkoisena ja mustana vinyylitarrana. Musta meni heti käyttöön ja puhelimeni valkoinen takakuori sai koristuksekseen vähän nörtteyttä.

Squeee!

Ja lopuksi vielä geekkihipsterteinix-selfie, jossa yhdistyvät hiuspanta ja tarroitettu jolla. Ah, olen niin taiteellinen ja erilainen. Melkein on jopa asukuvaksi laskettavissa.


torstai 26. joulukuuta 2013

Varaslähtö

Ja nyt kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota seuraavaan lauseeseen: SEURAAVA VIDEO SISÄLTÄÄ PELKKIÄ SPOILEREITA BBC:n SHERLOCKIN 3 KAUDESTA! Ihan vaan varmistellakseni sanon, ettei tule sitten syytöksiä jälkeepäin. Oikeastaan myös tekti tästä eteenpäin voidaan lukea spoilereiksi. Nyt on aika mennä pois, jos ei halua spoilaantua.

Eli: SPOILERS!

video

Kyseessä on siis Amazonin esittelyvideo kolmoskauden DVD:lle. Ja se on aika... vaikuttava. Tai siis joo, ehkä nyt menetän jotain itse kaudesta, emmä tiiä, mutta en oikeastaan välitäkään. Fanityttöjä pitää vähän kiusatakin, se tekee siitä ihanasta kamalasta odottamisesta vielä sietämättömämpää ja hekumallisempaa. Ja kun oikeastaan mitään uutta ei edes paljasteta, varmistetaan vaan juttuja, joita jo tiedettiin tapahtuvaksi: häät (mutta ei sitä viulunsoittoa!!), kuolleista palaaminen ja tapaaminen, paluu salapoliisiarkeen.

Ungh, päivät saisivat mennä nopeammin!

tiistai 24. joulukuuta 2013

The game is on.

Materiaalisten lahjojen lisäksi BBC helli fanityttöä: Sherlockin miniepisodi ilmestyi illan aikana tumbrlin dashboardille ja olihan se katsottava välittömästi (kun kerran sukulaiset yms. kaikkosivat jo).

Täysin omaa mielipidettäni oleva tiivistelmä: kauheaa kiusaamista! Oi, kolmoskausi, tulejo! (Ja kyllä, nimenomaan Pottereiden tyyliin: "accio season 3!")

Aika rauhoittumisen.

Vietän joulua maalla vanhempien luona. Uunissa on punaviinisuklaakakku, sohvalla odottaa neule ja kirja. Elukat pörrää ympärillä ja on mukavan rauhallista. Blogin blondi osapuoli on vapaansa ansainnut (vaikkei suinkaan blogiin keskittymisellä), joten panokseni joulutoivotteluun olkoon vuoden takaisen aaton aamukuva:

Rauhallista pyhien aikaa kaikille!

Vuoden tärkein juhla heti omien synttäreiden jälkeen.

  1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett koko jengin tarvii pistää sille verot. 
  2. Tää oli eka kerta ko se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrian dirikana. 
  3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa. 
  4. Niin toi Joosefki lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin. 
  5. Se tzöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kaa, joka venas beibii. 
  6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää. 
  7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen motelliin ku se oli ihan täys. 
  8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenhemmoja yöllä tsiigaan niiden elukoita. 
  9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja sairas lysis ympäröi ne. 
  10.  Mutt se enkuli alko niinku heittää läppää ja sano: "Ei mitään hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee hei koko jengii. 
  11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Niinku Kristus. 
  12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa." 
  13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:
  14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa." 
  15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto." 
  16. Ne lähti kiitään, ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä. 
  17. Kun ne näki tän, ne kerto jengille mitä ne tiesi skidistä. 
  18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla. 
  19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja. 
  20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu. (Stadiksi kääntänyt Olli Seppälä. Materiaali löydetty lukioaikaisesta uskonnon vihosta.)
Sitten ei muuta kun Tiernapoikia, lahjapapereita ja joulurauhaa. (Olen poliittisesti epäkorrekti, imekää vaikka karkkitankoa.) Huomenna pitäis olla luvassa Tohtorin ja high-functioning sosiopaatin jouluerikoisia. ♥

Joku oli koristellut satunnaisen tien vieressä kasvavan
pikkukuusen. n___n Aattoaamuun välittömästi vähän
tunnelmaa vesisateesta huolimatta.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Koneen sikojen Amnesia

Dun dun duuun, it's been a play time ja tällä kertaa läpi tuskallisesti rämmittävänä oli Amnesia: The Dark Descent-kauhupelin... öö... (")jatko-osa("?)... tai jotain... mutta nimessä oli edelleen Amnesia ja julkaisijakin on sama, joten laskettakoon jatko-osaksi. Eli: Amnesia: A Machine For Pigs (jonka otsikkokäännöksestä lankeaa jälleen kiitos bing translatorille). Spoilereita ja jalla jallaa luvassa.

violentv.tumblr.com

Ensinnäkin itsehän en tätä peliä pelatessa ollut puikoissa, vaan lähinnä vieressäistujana, sokerihuuruisena (juh, islloin pelottaa vähemmän) kartanlukijana kiljumassa, hyppäämässä niskaan ja raastamassa käsiä... jonkun toisen käsiä... verille. Kiitos ja anteeksi varsinaiselle pelaajalle, mutta itsepähän ehdotit. Jaa miksi en itse pelannut? No katsokaas, kun tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten olisi päässyt edes ullakon läpi ja portaita pääaulaan, ennen kuin olisin pelännyt liikaa (ja tässä vaiheessa peliaikaa olisi kulunut jo viikkoja, ja olisin nähnyt öisin painajaisia) ja joutunut toteamaan,c että en tule ihan lähivuosina peliä läpi pääsemään. Mutta vierestä katsominen ja kommentointi - ah, ihan eri juttu.

Summa summarum pelin alkupuolen fiiliksistä.
thousandglowstars.tumblr.com

Toisekseen... olen pettynyt. Taas. mikä hitto näissä viimeaikaisissa koovasti hypetetyissä kauhupeleissä on, kun paljastuvatkin vähän pidemmälle pelatessa suunnilleen yhtä pelottaviksi kuin märkä paperipussi? Oikeasti! Ärsyttää! Kun mie katson kauhua, niin mie haluan kans pelätä. Joo joo joo, peli oli aluksi tosi lupaava: pikkulasten haamuja, salaisia huoneita, ominous music playing taustalla ja silleen. Veriroiskeita, mysteeriviestejä, kaiken kaikkiaan ihan pätevää ilmapiirin luomista. Olin hetkittäin varma, että seuraavan nurkan takaa tulee monsteri, ja hetkittäin taas olin täysin vakuuttunut, ettei mitään todellista monsteria ole, vaan se onkin tarinan muistinmenetyksestä kärsivä pelaajahahmo itse. No, tavallaan meni molemmat oikein, ei isinä mitään. Mutta jotenkin tämä "molempi parempi"-vaihtoehto tuntui väärältä (vaikken olekaan ihan varma kumpaan yksittäiseen ratkaisuun olisin sitten loppuviimeeksi ollut tyytyväisempi).

"Killed my wife, killed my kids. Slaughtered like little pigs."
zerachielamora.tumblr.com

Enkä tosiaan siis yritä sanoa, että peli olisi läpipaska, ehen. Tarinassakin oli pontentiaalia vaikka kuinka, mutta jotenkin tekijät eivät osanneet lopeytaa ajoissa ja tämä olikin pelin suurin ongelma. Tai siis, haloo! Kun olet jo ohittanut kaksi täydellistä loppukliimaksikohtausta pelille, ja nyt viittaat kintaalla vielä kolmannellekin, alkaa hommasta mennä maku. Varsinkin kun tuo kolmas yritys tuntui kahden rrrrautaisen hyvän jälkeen lähinnä puolivillaiselta, mutta oli silti yleisellä mittapuulla hyvä (jos noita kahta aikaisempaa ei esimolisi ollut). Mutta jostain syystä nämä tilaisuudet kunniakkaaseen lankojen yhteen sitomiseen päätettiin ohittaa ja tarinajuna jatkoi matkaansa, lähti lapasesta ja meni täysin naurettavaksi. Peli oli ainakin 2/3 liian pitkä! 1/4-pituuskin olisi riittänyt, sillä nyt suurin osa pelin loppupuolesta meni toivoessa pelin loppumista - enkä puhu kuset housussa kauhuissaan odottamisesta -  ja viimeiset huoneet/kammiot/kohtaukset lähinnä epäuskoisen "oh god please make it stop"-puolihysterian ja päätään nostavan kiukun kourissa.

Se EIIIII mee poiiis!
peeewdie.tumblr.com

Onneksi ei jotain epätoivoisen huonoa erttei jotain hyvääkin: pelin taustat/taide/animaatiojälki. Erityisesti creepy ass-taulut ja välilatauskuvien kaaviot lastenlorumaisine ramblingeineen. Ehehehehe!

fauxe.tumblr.com

J.K. Jaiks, onpa taas huonoa suomea paikoin... ja lopun ajasta en ole edes yrittänyt. -___- *huoh* Vähemmän englanninkielistä yhtään mitään, ja enemmän äidinkielen sanavaraston palauttamista!

torstai 19. joulukuuta 2013

Joululahjoja?

Hum hum uhm, että voi pieni ihminen olla kahdesta asiasta onnessaan. 1) Nettikaupan tilaus tuli supernopeasti, vaikka on jouluruuhkat. 2) Ihmiset muistaa mua oman huiskeensa keskellä. ^^ Lämmittää mieltä alkaneen talven tuulessa ja tuiskussa.

Kohta 1). Totoro-tohvelit.

Tilasin siis Etsystä itselleni tohvelit, kun minulta sellaiset ovat puuttuneet nyt vuoden (edelliset homehtuivat Kauko-Idän komennuksella). Nämä valikoituivat monien joukosta kolmesta syystä: helpottivat akuuttia Totoro-puutostilaani (nya kawaii cloud cloud yaoi cloud, ja silleen), kengänkoot jatkuivat yli aasialaisten lastenkokojen, ja hintakin oli kohdallaan (varsinkin joulun kamppanja-alekoodin kanssa). 

Oletin saavani nämä vasta joskus joulun ja mahdollisesti vuoden vaihteenkin jälkeen, sillä kaupassa oli yleishuomautus siitä, etteivät kaikki tilaukset millään ehdi perille jouluksi, ja minäkin sain tielausken tehtyäni huomautussähköpostin, jossa kehoitettiin ostamaan "fast shipping" jos halusin pakettini saapuvaksi ennen joulua. Vastasin kuitenkin, ettei minua haittaa odottaminen, nämä eivät mene lahjaksi, ja vielä toivottelin kovasti tsemppiä työraskaa suorittaessa. Ylläri ylläri sainkin jo seuraavana päivänä sähköpostin, jossa kaupan omistaja ilmoitti postittaneensa tilaukseni. Liekö kiltteys auttanut, ei voi tietää. Tärkeintä on, että nämä söpöläiset saapuivat perille ja pääsivät aamu-/ilta-/ikikylmiä jalkojani lämmittämään. 

Kohta 2). Lahjoja.

Nyt hymyilen niin leveästi, että on jo vähän vaikeaa kirjoitaa. Mutta sain tosiaan Briteissä työharjoittelussa olleelta kaverilta tuliaisena tuon My Little Pony-rusettikaulakorun saatesanoilla "Tulit vaan niin elävästi mieleen". *SQUEEEEE!* Se on niin söpö! Ja Poneja! Ja joku muisti MINUA ollessaan jossain ulkomailla pitkään. Siis minua kaikista kavereista ja ystävistä. >____< ♥ Lahjan antaja oli myös kovin otettu ja mielissään reagoidessani näin myös lahjan saadessani. Soma somuus. En tiedä tulenko sitä koskaan käyttämään, mutta se ei yhtään vähennä ilahduttamistekijää.

Ja sitten tuo pieni musta kirja... Ah, sehän Alter Egon laulukirja. Ensimmäistä kertaa pääsin lehteilemään tuota mystistä opusta Solmukohdassa joitakin vuosia sitten ja lueskellessani älykkäästi, hauskasti ja oivaltavasti uudelleen sanoitettuja tunnettuja lauluja päätin haluavani joskus omistaa ihan ikioman kappaleen laulukirjasta sekä vieläjoskus oikeasti osallistua AE:n lauluiltaan. Vuodet kuitenkin valuivat eteenpäin ja kumpikaan kohdista ei käynyt toteen. Kunnes pari päivää sitten tulin töistä kotiin ja näin tämän pöydälläni. Miehen mukaan eräs AE:n jäsen, jonka kanssa hän oli ollut lounastamassa, oli lähettänyt sen minulle, kun oli sattunut muistamaan aikaisemman ilastukseni Solmukohdassa. Ei huono. n___n

(Ungh, paljon animehymiöitä taas. Mutta kun ne on niin kuvaavia.)

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kääpiöleffa. Eikun, Hobitti 2.

Ensitunnelmat Hobitti 2:en jälkeen olivat suurin piirtein Facebookin statuksessa: "Poneja! Kauniita maisemia, eteerinen mulkku oli vielä eteerisempi ja mulkumpi kuin ykkösosassa, parkouraavia haltioita ja muita näyttäviä kohtauksia, taisteleva tynnyri, pieni määrä kiljumista, Smaugin ääni (!) ja romantiikka liibalaabaa plus lajien välistä flirttiä. Niistä oli mielestäni Hobitti 2 tehty."

Täytyy häpeäkseni myöntää, etten muista itse kirjasta oikeastaan mitään. Olen lukenut sen, kyllä, mutta joskus kauan aikaa sitten. Menee jostain syystä Silmarillionin kanssa sekaisin, kaipa luin ne niin samanaikaisesti. En siis pysty tekemään mitään vertailua kirjan ja elokuvan välillä, mikä voi tietenkin olla ihan hyväkin. Kirjan tuntevien kommenteista olen päätellyt, että elokuvaan kannattaa suhtautua lähinnä kirjoihin löyhästi pohjautuvana versiona.

Olihan tuo ihan viihdyttävä vapaapäivän viettotapa. Hieman pitkä, hieman sekava kun hahmoja riitti, mutta en pitäisi rahojani hukkaan heitettyinä. Ennen kaikkea kaunis ja tiettyjä yksityiskohtia tuli ihailtua kovasti. Mätkimistä oli mielestäni ihan liikaa, siihen turtui jossain vaiheessa täysin. Toisaalta taas oli suvantokohtia, joiden kohdalla teki mieli sulkea silmät, mutta siitä voi syyttää myös univajetta ja mukavia penkkejä. Kikatin, kiljuin ja jännitin, joten kyllä sanoisin, että siinä jotain oli. Thorin oli edelleen kuumis, haltiamiehiä riitti ja paljon parjattu haltianainen oli ihan mukava lisä - tulipahan sitä lajien välistä flirttailua, joka huvitti suuresti. Smaugin ja Bilbon kohtaaminen alkoi huvittaa, kun alkoi vaan miettiä Sherlockia ja Watsonia. Ja ah, Smaugin ääni. Kyllä sen Cumberbatchiksi tunnisti, mutta ei sitten kuitenkaan. Ensimmäisessä osassa oli kääpiöiden laulu, tässä Smaugin ääni, seuraavan osan äänikiksejä odotellessa. Enkä muuten ole tainnut koskaan nähdä elokuvaa, joka päättyisi noin pahaan cliffhangeriin! Kyllä, kirja on julkaistu ties kuinka kauan sitten ja seuraava osa tulee vuoden päästä, mutta on se nyt silti vähän kummaa.

Niin joo, se eteerinen mulkku:

http://thranduillover2013.tumblr.com

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Olen palikka

Nyt ollaan oltu jännä äärellä, sillä satuin törmäämään online peliin nimeltä First-Person Tetris.

Odotin kutakuinkin pääseväni eläytymään palikkana
oloon.... ihan kuin sitä tarvitsisi treenata.
whaleandthenoah.deviantart.com

Nimi on sinänsä hieman harhaanjohtava, että vaikka kulloinkin putoavan palikkarykelmän mukana liikutaankin (myös rotaatiossa, mikä vähän huippasee ja saa silmät harittamaan). Ja "maailmaa" katsotaankin melko läheltä palikan yläpuoleta, niin ei kuitenkaan sitten "palikan silmin" niin kuin "oikeissa" first person shoottereissa. Tämä kyseessä oleva peli tarjoaa pikemminkin "sen toisenlaisen third person näkökulman". Tiedättehän, kun joissain peleissä maailmaa katsotaan heti hahmon takaa ja toisissa taas korkeampaa ylhäältä (silleen enemmän kokonaistilannettakin havainnoiden). Esimerkiksi I Am Alive on tuolaisen ensiksimainitun tyyppinen, ja vaikkapa XCOM jälkimmäisen. Ja siinä missä tässä esimerkissä perinteinen Tetris olisi samassa kategoriassa CXOMin kanssa, niin tämä tuoreempi näkökulma taas lajiteltaisiin samaan koriin kuin I Am Alive.

Mutta hauska, koukuttava ja turhauttava peli on. Juurikin tässä järjestyksessä ihan niin kuin alkuperäisversiokin. Ensin koko homma on hauskaa ja semmoista "höhö, mä pyörin ja muriikka sanoo tilulilu"-kokeilua. Sitten huomaa vähän jo alkavansa yrittää ja haluavansa saada ne paremman pisteet kuin edellisellä kierroksella. Ja lopuksi sitä vaan hakkaa nappuloita aika raivoissaan, hieman pahoinvoivana ja hiuksenhienosti paniikissa. Oppimsitakin tapahtuu, ihan niin kuin alkuperäisessäkin, mutta uuden näkövinkkelin myötä tämä edistyminen vaatii jonnin verran erilaista suunnitelmallisuutta ja kykysettiä kuin mihin ehkä Tetriksen on tottunut assosioimaan.

Ja jotkut asiat eivät vain muutu...
dielaughingtoday.com

Kaiken tämän löpinän pointti oli siis sanoa, että kannattaa kokeilla, mutta ei kannata olla kovin vastikään jotain ällömakeaa syönyt, krapulainen, päissään, edes orastavasti päänsärkyinen tai... no... ei valmiiksi huimaaminenkaan varsinaisesti tässä pelissä auta. Ja oh, kannattaa myös kokeilla ilman niitä musiikkeja ja laittaa täppä siihen "Existential Crisis"-kohtaan! "Night mode" sen sijaan aiheuttaa lähinnä rage-turhautumista (joskin vähemmällä migreenitekijällä), kun ei yhtään näe mihin on menossa tai mikä puoli on ylöspäin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulun odotusta.

Tästä fanityttöjen pakahtumisesta ei vaan tule loppua. Nyt sitten iski eteen Doctor Whon jouluspesiaalin traileri. Voi ei mitä eeppistä mättöä tiedossa! Ja kyllä, minä, joka en välitä mätöstä, olen vähän innoissani vaikken edes 50-vuotisspesiaalista kummemmin välittänyt (se muuten pitäisi katsoa uusiksi ennen jouluspesiaalia).

maanantai 9. joulukuuta 2013

Tiedän mitä teen uutena vuotena!!!!



*epäihmismäistä ääntelyä* Uusi vuosi! asdfghasdfg!!!1 "I've been away!" TT___TT

(Anteeksi. Ajattelin vaan, että ois kiva jakaa tääkin tieto. On se jännä, miten sarja, josta on ulkona vain kaksi kautta ja vaivaiset 6 jaksoa kaiken kaikkiaan voikaan saada tytön näin sekaisin.)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

"CMX ja YUP on sellaista yliopistoa käyvien vihervasemmistolaisten juppien musiikkia."

Olen kuunnellut CMX:ää vissiinkin 13-vuotiaasta. Kirjaston levyhyllystä huomasin levyn nimeltä Rautakantele, joka tietenkin oli kanteletytön lainattava. Miltei kymmenen vuotta myöhemmin olen yhä edelleen fanityttö. Nykyään jopa yliopistoa käyvä sellainen, vihervasemmistolaisesta jupista en ihan tiedä. Olen toki siinä mielessä "vääränlainen" bändin fanityttö, etten osaa kertoa oikeastaan mitään faktoja bändistä tai sen jäsenistä vaan joudun tarkistamaan netistä/levyltä/iPodilta, mutta osaan kuitenkin laulaa mukana keikoilla ja bändi merkitsee minulle paljon, joten fanityttöilen jatkossakin. (Bändi on perustettu ehkä -85 Torniossa, A.W. Yrjänä on keulakuva, sanoittaa ja säveltää, Rautakantele-levyn kappaleitakin osaan jonkin verran nimetä. Tiedän myös, että Meidän syntimme on Dinosaurus s-- levyltä. Siinä taitaakin olla kaikki osaamani faktat.)

Sain M:lta kaksi lippua lahjaksi CMX:n perinteiselle itsenäisyyspäiväkeikalle ja käytiin se eilen katsastamassa. Keikka alkoi aika epätyypillisesti Yrjänän istuessa ja soittaessa kitaraa, alkuun tuli viisi hidasta kappaletta joihin sisältyi yksi kaikkien aikojen lemppareistani, Pelasta maailma. En tahdo nähdä enää yhtään alastonta saikin jo enemmän liikettä aikaan ja loppu keikan vain hymyilin tyytyväisenä. Ihan mieletön settilista! Monipuolisesti koko tuotantoa, mukana myös Kaikkivaltias Talvikuningas -levyltä, jolta ei yleensä soiteta mitään, koska se on "liian vaikeaa keikoille", mutta tyypit lauloi mukana jo riffiä! Mukaan oli päässyt myös Puuvertaus, joka on myöskin yksi lempikappale, mutta jota en ole edes osannut toivoa keikalla kuulevani. Ja nyt alkaa tulla sen verran huutomerkkejä, että taidan vaan todeta väsymyksen ja (ihmis)ahdistuksen kaikonneen jonnekin keikan jälkeen ja tietenkin yhä edelleen olen vaan onnellinen. Hyvä musiikki, hyvä keikka ja hyvä seura voivat tehdä ihmeitä.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Valoa elämään

Huushollissani on jo pidempään ollut ruma (sininen ja maalitahrainen) kosketushäiriöinen keittiön kattolamppu, joka lähinnä posauttelee hehkulamppuja valaisuominaisuuden hyödyntämisen sijaan. No, tänään viimein kyllästyin, olin reipas tyttö, hain Clasusta vähän tarvikkeita, ja vaihdoin mokoman hökötyksen nätimpään (ja toimivaan).

Kuvanlaatu nyt on mitä on, mutta...

Punainen kangaspäällysteinen johtohärpäke, valkoinen "lampunvarjo" (hihi, häkki), ja jättikokoinen hehkulamppu. ♥ Sain kaiken itse paikoilleen ja toimimaankin, vaikka piti puljata pistokepään liitäntöjen kanssa ja vaikka mitä. Hyvä minä! Pienet asiat kohentavat kummasti kodin yleisilmettä, ja punainen nyt vaan on vakiintunut mein keittiön tehosteväriksi.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Fanitytön itsenäisyys

Joo joo joo, on itsenäisyyspäivä ja pitäis kai puhua Linnan juhlista (vähintään), mutta kun tämä tapahtui!


Wholock-video. Hyvälaatuinen, sulava, oikeasti hyvin editoitu Wholock-video. Tai oikeastaan traileri, pieni maistiainen jonkun suuremman edellä. Hnggggh!

"asdfgasdfghaasdfgabhssdfgh!!!!!!11 *korkeataajuuksista kirkumista* *räpistelyä* *vaikeuksia vetää henkeä* oh my god oh my god!!!!1 *huoneessa ympyrää juoksemista* MIKSEI TÄÄLLÄ OOKETÄÄN JOLLEKERTOA??? TT___TT *videon katsominen pari kertaa uudetsaan ja kaiken aiemman toistaminen* asdfgASDFGasdfgasdf!!!1"

Ja tuo oli siis rehellinen reaktioni ilman mitään liioittelua tai dramatisointia. Mutta koska vaihtoehtotodellisuudet ja tarinoiden todellisuuksien toisiinsa kietoutuminen jajajaja! Oli oikeasti turhauttavaa tajuta, että olen yksin kotona eikä siis ollut ketään jolle purkaa näitä välittömiä tunne-elämän epätasapainoisuuksia. *huoh* Onneksi on tämä blogi.

J.K. Hyvää itsenäisyyspäivää!

secondaryideas.tumblr.com

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Otter-batch

Eilen naureskeltiin Ouvan kanssa sitä, että blogi on hiljentynyt kaikkien fandom räjähdysten jälkeen. Ei vain ole oikein kyennyt sisäistämään vieläkään ihan kaikkea. Toipuminen juuri alkoi ja sitten...

BBC:n Sherlockin jatkosta on kiertänyt vaikka mitä viime aikoina. Teasereita ja trailereita pukkaa vähän väliä ja tietoa tihkuu. Alkamisajankohtana on puhuttu joulusta ja uudenvuodenpäivästä. Eilisillasta sosiaalisessa mediassa on levinnyt seuraava BBC:n lahja faneille:

Kuva: BBC One

"In addition to our Christmas schedule announcements, we can also confirm that we have a #Sherlock mini episode called 'Many Happy Returns'.

'Sherlock Holmes has been gone for 2 years. But someone isn't quite convinced that he's dead.'

Many Happy Returns will be available online this Christmas."


Joulu, tule jo!

PS. Törmäsin eilen hauskaan A Linguist Explains the Rules of Summoning Benedict Cumberbatch juttuun. Kielitiedettä ja fandomia, ihanaa!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulu tuli etuajassa

  

SHERLOCK!!!!1 Jo joulukussa!!!1 En ihan kykene käsittelemään tätä tietoa ja päästin juuri töissä epäihmismäisiä ääniä ja hymyilen kuin idiootti ja ajoin kansilan ympäri kaksi kertaa satulatuolilla maanisesti kikattaen. Mua saatetaan pitää pimahtaneena. En välitä. TÄÄ ON NIIN HIENOA! Ja tähän pariin päivään on mahtunut niin plajon tunnekuohuttavia ja innostuttavia nörttiuutisia, etten ole vieläkään ehtinyt prosessoida ajatuksiani Ponien kauden avauksesta (josta siitäkin on tulossa plajon sanottavaa, oi oi oi).

Mutta Sherlock. ♥ En taida just nyt välittää mistään muusta. SHERLOCK! ♥

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

The Day of the Doctor

Spoilers!

Viimein koitti whovianeille se ihana päivä kun 50-vuotisspesiaali viimein lähetettiin. Itsehän olin ihmettelemässä osakunnan hulluja perinteitä ja nauramassa itseäni tärviölle, mutta jätin jatkot väliin ja suuntasin ruudun äärelle.

En tiedä oliko kyseessä väsymystila (vähän univelkaa, koko päivän puuhannut keittiössä ja siihen vielä pöytäjuhla) vai mikä, mutta ei oikein vakuuttanut. Tai siis. Olihan se ihana. Kolme tohtoria samaan aikaan. David Tennant ja Billie Piper, vaikkei nyt mennytkään ihan niin kuin fanityttö olisi voinut haluta. Viittauksia ClassicWhohon. Hurt oli ihanan karismaattinen. Bad Wolf! Kolme erilaista TARDISta. Luulen, että yleisin reaktioni spesiaalin aikana oli silti "Mitä?" Jäi vähän mäh-olo, sellainen, ettei tuo oikeastaan antanut mitään. Ja lopusta en jotenkin pitänyt, liian Hollywoodia ja muuttaa kaiken. Tai siis ei, koska epäsynkassa olevat aikajanat, joten muistijäljet pyyhkiytyivät. Jotenkin vaan Tohtorissa on ollut todella iso osa se tuska mikä on seurasta Gallifreyn tuhosta, jos seuraava kausi onkin sitten (mahdollisesti) pelastuneen Timelord-plaanetan etsintää en vaan ehkä ala. Saa nähdä.

Mutta spesiaali sai vähän anteeksi tämän takia:



Tämä oli siis pikainen "voisin kerrankin tehdä päivityksen kun se on ajankohtaista" fiilistely. Ajattelin antaa spesiaalille vielä toisen mahdollisuuden kunhan en ole ihan umpiväsynyt. Ehkä vain odotin jotain... tunnelmoivampaa.

geekend

En välttämättä kestä just nyt. Liikaa fandomjuttuja joka suunnassa, sensorinen ylilataus tulossa, pää sanoo priii ja vaivun koomaan ekstaattinen hymy huulillani. Koska en ole vielä edes ehtinyt Ponien 4-kauden avuksen kimppuun saati ihan sulattamaan Dr Whon eilistä jaksoa, kun jo törmäsin tähän...



UUSI SHERLOCK-TRAILERI!!!1 Moffat kilpailemassa huomiosta itsensä kanssa! Miksei voi olla jo tammikuu?

Tohtorin viiskybäset

Otin ja katsoin 50-vuotisspesiaalijakson vaikken ihan olekaan osa sitä/tätä/Dr Wh-fandomia. Tai siis etten ole sarjaa katsonut kuin muutaman jakson verran. Ja nyt olen hämmentävästi tunteiden vallassa. Tämä sarja saattaa ansaita uuden tilaisuuden luikerrella suuremmaksi osaksi ruutuaikaani.

And what do we have here?
Kuvannut karlstrad

Itse episodista en aio mitään sanoa (siitä saa halutessaan huolehtia Hailie), mulla ei oikein ole konseptia. Mutta... olen hämmentynyt. Naamakirjassakin kaikki tuntuu seonneen, ihmiset joille en ole puhunut vuosiin huutelevat mulle nyt chatissa Dr Who-juttuja. o__o Kaveria lainatakseni:

My Facebook seems to be having a meltdown at the moment. This feels like a Eurovision song contest night, except that all the countries won.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Thor pimeässä maailmassa

Käväisin suunnilleen viikko sitten yövuorojen välissä päiväseltään elokuvissa ja nyt ajattelin avautua. En välitä spoilaanko jonkun mielestä jotain. Todennäköisesti, olette varoitettuja, tunnette poran. Ja astialle.

Tuo keskellä valvomista päiväunien uhraaminen tuntui aikanaan hyvältä idealta, koska muulloin ei vaan tuntunut olevan tarpeeksi nopeasti aikaa mennä katsomaan Loki 3... Ei kun ööö, joo, leffan nimi taisikin olla Thor: The Dark World aka Thor 2 (ekskusemuaa bing, mutta mistä helkkarista vetäisit tuon taivutuksen tuohon käännökseen???). No mutta ihan yks ja hailee mikä sen nimi oli, silti olen edelleen tässäkin valmis väittämään, että Loki oli päähenkilö, niin tehokkaasti Tom varasti valokeilan jokaisessa kohtauksessa missä oli mukana. Tämä kertokoon siis joko pahisnäyttelijän hyvyydestä, muiden roolisuorituksien huonoudesta tai - niin kuin tässä tapauksessa - molemmista. Oikeasti, voisiko se pakollinen ja ketään kiinnostamaton pakollinen loveinterest-juoni olla näytelty enää lahnammin (tai sitten se likkahahmo oli vaan ihan juonellisesti vähintään puolifisu ja mä vaan missasin sen, sekin on mahdollista).

secondaryideas.tumblr.com

Ok, ok, vastapainoksi on toki todettava että Chris petrasi omaa esitystään ykkösleffaan ja Kostajiin verrattuna, eli jätkähän päätti olla muutakin kuin pulleita muskeleita ja kauniit kasvot kuitenkaan näitä avuja menettämättä. Well done, fanserviceä likoille ei näe edelleenkään ihan liikaa. Ja onhan se kuumis, lihaksetkin on kuulemma huhun mukaan aidot eikä kuvankäsitellyt. Urh, alkukantaisuus ja hormonit!

Toinen kuuuuumis olikin sitten jokaisen tumblrin käyttäjän poikaystävä ja märkä uni: Loki. ♥ x 9000. Ei herra mun jee miten Hiddlestonin tulkista Marvelin tulkinnasta yhdestä mun suosikkihamoista missään mytologiassa ikinä sulattaa sydämen, kuumottaa poskia ja saa sydämen hakkaamaan vähän reippaammin. Ja kun sanon vähän, niin tarkoitan aika paljon. Ungh, en ihan edes ymmärrä mikä näissä kieroutuneissa, megalomaanisissa, vaikeissa, monitahoisissa, itseriittoisissa pahiksissa on, mikä osuu aina just siihen oikeaan kohtaan jo ennestään täydessä ja joka suuntaan fanituskirkuvassa sydämessäni. Uskomatonta, miten se onnistuu pyllistämään joka suuntaan kumartamatta kellekään ja silti olemaan niin karismaattinen, että sen seikan vaan vähän niin kuin antaa olla.

Veljeksistä molempien hhahmoihin tuli tässä leffassa syvyyttä, mutta... noh... Lokin hahmo syveni ja monimutkaistui taas oikeasti, ja Thor puolestaan sai ainoat lisäpalikkansa veljessuhteen syventymisestä eli koska Lokiin tuli syvyyttä. Lopussa toki rakkaus voitti ja jätkä päätti olla haluamatta olla kuningas, mutta koska tämä on Hollywood-sokeria, niin tietysti siinä kävi niin. Eli sitä ei lasketa hahmon kasvamiseksi/syventymiseksi. Mutta blondi oli kostealla iholla puolialasti pitkitettyjä aikoja esillä ja Loki paikkas kaikki juonen puuteet, joten oikeaa vahinkoa ei kärsitty.

Molemmista lempihetkeni. (Lokin kädet kun
se ohjasi sitä venettä oh my god!)
secondaryideas.tumblr.com

Yksi maininnan arvoisesti hieno asia tässä ja ekassa Thor-leffassa oli se, etteivät nämä oikeastaan ole supersankarielokuvia. Katsokaas kun supersankarit oi oikein ole mun juttu - ei vaan kolahda. Ja koska nämä eivät ole supersankarileffoja niin Se Jokin Mystinen Aspekti, joka tekee supersanakrileffoista ärsyttäviä, puuttui ja pystyin nauttimaan näistä ihan eri tavalla. En tiedä mikä Se Jokin Mystinen Aspekti tarkalleen on, mutta siellä se kuitenkin aina on pilaamassa mun mahdollisuuksia oikeasti tykätä niistä. Juu, olihan tässäkin paljon supersankarielokuvamaista meininkiä, mutta koska jumalvoimat eivät ole supervoimia, niin mun päässä se olikin okei.

Supersankarielokuvamaisuuksista puheen ollen... loppumättö... En usko että sen tarkoitus oli huutonaurattaa alusta loppuun niin kovasti, että leffan loputtua kärsin sekä kylki-, poskilihas- että päänsärystä. En muista vähään aikaan nauraneeni niin räkäisesti, kovaan ääneen, antaumuksella ja pitkään. Ja niin nauroi leffadeittihippinikin. Saatoimme aiheutta kanssakatsojissa närää tällä käytöksellämme (emme tiedä, emme kyenneet sekä seuraamaan valkokangasta, nauramaan henkeä haukkoen että pälyilemään ympärillemme pimeässä nyrpistelijöiden varalta), mutta kun se oli se aito ja rehellinen reaktio. Noh joskus tekee hyvää nauraa. Loppumättö sai myös aikaan sen, että nyt mulla on "confused Mjölnir feels". Mutta kun se oli niin hukassa ja hämmentynyt. >___<

takemetothedungeons.tumblr.com

Lopuksi: FRIGGA ≠ FREYA !!!!!1 Vitutti. Mutta tämänkin elokuva saa anteeksi kolmesta syystä: 1) Loki. Ihan kaikki siinä. Hymyt, sassy bitch onelinerit, katkeruus, viharpurhaukset, pehmeästi mutta määrätietoisetsi liikkuvat kädet, KAIKKI. 2) Puolialastonta Thoria laajakuvana olemassa kuumsi. 3)Kaiken tiivistyminen leffan jälkeen leffadeittihipin huokaisuun kahvilan sohvalle päästyään "Onpas reukea ja sisäisesti hehkuva olo. Ihan kun ois saanut hyvää seksiä." Sisar todistaa väkevästi, halleluja!

secondaryideas.tumblr.com

perjantai 15. marraskuuta 2013

Brace yourselves, ponies are coming

BBC ei ole ainoa, joka tällä hetkellä sekä hellii että kiusoittelee fanikansaa, sillä Dr Whon kanssa saman viikonlopun sunnuntaina (ok, tulossa jenkkilän aikaa la-aamuna ulos) on alkamassa My Little Ponyn neljäs ja hartaasti odotettu kausi. Rima on korkealla, siivekäs Twilight jakaa edelleen bronien mielipiteet vähän päivästä riippuen, ja mitä syvemmälle ponimaailmaan Hasbro on sarjassa kaivautunut, niin sitä enemmän uusia kysymyksiä ja vaatimuksia on noussut.

Mutta jej, enää 8 päivää.

mylittlebrony.com

torstai 14. marraskuuta 2013

Tohtorin yö

BBC kiusoittelee tällä hetkellä Doctor Who faneja oikein kovasti. 22.11. tulee The Day of the Doctor ja yhä kiihtyvää vauhtia tulee kuvia, trailereita, teasereita ja mitä lie. Tänään julkaisivat sitten mini episodin. Vähän lisävaloa kauden päätökseen ja pohjustusta tulevaan. Miltei olin muuten perua osakunnan kakkosjuhlan voidakseni olla kotona katsomassa 50-vuotis spesiaalia. Sitten sain itseni kiinni siitä, että jakson voi sentäs katsoa netistä, juhliin osallistuminen jälkikäteen ei ihan taida onnistua.

Mutta itse mini episodi. Whii!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

appelsiini on uusi mustaihoinen

Olen löytänyt uuden sarjan. Minä, ihan itse, ilman että kukaan suositteli. Orange is a New Black (josta otsikoksi päätyneen käännöksen tarjoili bing) on draamasarja naisvankilan seinien sisäpuolelta ja koska tarina pyörii lähinnä naispuolisten hahmojen ympärillä, niin kerrankin on ihan jonoksi asti niitä vahvoja, mielenkiintoisia, samaistuttavia, täysipainoisia, aktiivisia baishahmoja. Ja jos joku on "miehen X tyttöystävä/äiti/sisko/jotain", niin se ei kuitenkaan ole ainoa hahmoa määrittävä tekijä. Eikä kukaan naishahmoista ole "vahva" vain siksi ettei tarvitse miehiä, tai että aina vetäisi kaikkea ja kaikkia turpaan ettei tulisi leimatuksi heikoksi.



Hahmot ovat myös keskenään ihastuttavan erilaisia: vanhoja, nuoria, laihoja, lihavia, kauniita, rumia, tavallisen näköisiä, huonohampaisia, viiksekkäitä, menopaussisia... Kulttuuritaustaakin on joka lähtöön: latinoja, haitilaisia, mustia, hihhuleita, punaniskoja, itsensä etsijöitä, liberaaleja, köyhiä, rikkaita, venäläisiä.... Enemmän tai (yleensä) vähemmän itsensä ja mielenterveytensä kasassa pitäviä. Ainoa yhdistävä tekijä on oikeasti se vankilassa olo. Edes se sukupuoli, johon olet syntynyt, ei ole yhteneväinen kautta linjan.

And btw Sophia is fab!
orangeis.tumblr.com

Itsestäni erityisen kiinnostava ja liikuttava on vankilaan syntynyt ja jatkuvasti muutoksessa oleva sisäinen nokkimisjärjestys, sekä miten ihmissuhteissa (ovat ne sitten ystävyyteen, äidilliseen rakkauteen tai vaikka lihan himoon perustuvia) tapahtuvat edestakaisin soutamiset ja huopaamiset lopulta asioihin vaikuttavat tai pvat vaikuttamatta. Ja sitten niiden kaikkein ärsyttävimpienkin mulkeroiden kanssa on vain pärjättävä kunnes jompi kumpi vapautuu, kuolee tai siirretään muualle. Äärettömän kiehtovaa.

alexvause-oitnb.tumblr.com

P.S. Katsoin koko ekan kauden (toinen ei ole vielä alkanut) eilisen illan ja tämän aamun aikana. Oho.

perjantai 8. marraskuuta 2013

odottamaton fanitytön sydänkohtaus

ASDFGASDFGHSDFBNMSDFGHJKKFHXASassfgdhsaAsdfgaasdAsdffSDFSSA!!!!!11


En ihan oikeasti ole varma että milloin viimeksi olisin mistään näyttelijän haastattelusta saanut näin kokonaisvaltaisen ja täysin ennaikoimattoman kiljumiskikatusitkuhuutonauru-kohtauksen. Mä en edes koskaan fanita näyttelijöitä samalla tasolla kuin niiden hahmoja (todellisuus on niin passé verrattuna fiktioon ja fantasiaan). Mutta nyt, NYT TOM OLI VAAN NIIN SÖÖÖPÖÖÖÖ! Kawaii-tyyppisesti söpö! En kestä, pakahdun! TT___TT <3

tiistai 5. marraskuuta 2013

Uloskestää

thefourohfive.com

Outlast, tuo hehkutettu kauhupeli. En ole ihan yhtä vaikuttunut kuin moni muu. Siinä oli lähinä paljon kestettävää. Alun säikäyttelyhetkien (ok, huusin ja kiljuin tavoilleni uskollisena...) jälkeen niihinkin tottui, ja mua on sentään äärimmäisen helppo pelotella. Homma meni vähän turhan putkijuoksuksi ja turhautumukseksi. Ja mä en ees pelannut, katsoin vaan vierestä. Tätä mieltä oli puikoissa ollut:

Outlast oli kyllä suuri pettymys (no ok se on vielä kesken, mutta en näe että se jostain voisi uusia kauhuelementtejä enää kehittää). Ei ole kauhupelitkään niinkuin ennen. Hullujenhuonepremissi on niin monta kertaa nähty, että luulis pelintekijöillä olevan paljon hyviäkin esimerkkejä miten siitä saadaan ahdistava ja pelottava. Sen sijaan hoitohuoneissa ja käytävillä penismurhaajaa parkourilla karkuun juokseminen lähinnä sai mut ja yleisön nauramaan. 
[...] plus valtaosa sen laitoksen asukeista näytti enemmän tai vähemmän kokovartalopeniksiltä. Myös niiden tekoälyn kapasiteetti oli samaa luokkaa. "hurdurr se meni tähän huoneeseen johon johtaa vain yksi ovi, jossa on kaksi kaappia. hmm. ei näy. avaan vain sen toisen kaapin. tyhjä. no hitsi, taisi olla enkeli."

Taiteilija ottanut vapauksia, pelissä penikset olivat näkyvissä. Graafisesti.
gentleatmosphere.deviantart.com

Ja juu, peli on edelleen kesken. Ainakin itselleni, en tiedä pelasiko Herra M sitä sitten ilman yleisöä loppuun, mutta itse en ole "suurta loppuratkaisua" nähnyt. Ihan siksi, ettei pahemmin kiinnosta. Koska koko matka oli vaan persluisua alaspäin ja mikään, MIKÄÄN, kuviteltavissa oleva edes etäisesti sisäistä logiikkaa seuraava lopetus ei tuon pelin arvoa silmissäni kykene ihan hirveästi nostamaan.

Edit: Pitihän se loppu katsoa, kun kerta The Heartlessin kanavata löytyi. NEWSFLASH: oli ihan yhtä huono kuin epäilinkin, vaikka pelaajan kommenttiraita pelastikin paljon. "Have I walked in another game here?" ja muita timantteja. Tosin loppu oli hyvin erilainen kuin mitä odotin, vaikka olisihan se pitänyt pystyä tajuamaan näin jälkiviisaasti katsottuna. Huono toki ihan oletetusti, mutta eri tavalla huono.

Ai juu, kävi ilmi, että kohta johon Herta M oli lopettanut pelaamisen ja jota pidimme jo ihan pelin loppua edeltävinä hetkinä EI OLLUTKAAN sitä. Ei, ei lähellekään, vaan pikemminkin vasta puoliväli!

Oikesti pahinta oli, kun peli vaan jatkui ja jatkui ja jatkui!!!
ARGH! Oppikaa lopettamaan ajoissa! *turhautuminen*
theminttu.tumblr.com

Kauhukliseiden kerääminen on ainoa, josta peli saa kultaisen tähden: mielisairaala, vankila, pyromaani, uskonnolliset hullut, sähköt poikki, ukkonen, kamerakuvan flikkeröiminen, hullu lääkäri/tiedemies, painajaisia, kaupunkilegendoja/satuja, kummituksia, hallusinaatioita, ihmissyöntiä, alastomia murhaajia, vertavertaverta, kynttilöitä, seiniin kirjoitettuja viestejä, hallituksen salaliitto, kellari, ullakko, viemäri... Ja lista vaan jatkuisi! Kaiken huipentaa se huisin pelottava vitun avoin loppu!!!!1 Uuu, scary, no-one gets to know what happened!

secondaryideas.tumblr.com

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tuomari Ei-Ihan-Nurmio

Viimeinkin. Viimeinkin ehdin ja sain aikaiseksi katsoa elokuvan, joka olisi pitänyt käydä katysomassa jo valkokangasesityksien aikaan. Mutta ei ollut minkäänlaista ajallista mahdollisuutta siihen. Sitten tulivat ongelmaksi jaksamis- ja piheysseikat: sehän pitäisi etsiä jostain ja ostaa (koska kyllähän näin hienoa asiaa pitää rahallisesti laillisia teitä tukea). Nyt, viimeinkin: täyttymys.

wadewilson4president.tumblr.com

Dredd. NIIN PALJON RAKKAUTTA! (Ok, ei niin paljon kuin Pacific Rim, mutta aika tosi paljon silti.) Cyberpunkkia. Oikein silleen oikeesti eikä minään pintakiiltona vähän vaan. ♥ Dredd itse oli myös matalaääninen, vähäpuheinen, nyrpeä, ynseä ja macho. Aseet olivat isoja, ammuksia kului, asioita särkyi. Oikein. Kestokin tälle kaikelle oli mitä sopivin, sillä puolessatoista tunnissa ei ehdi pitkästyä eikä turtumaan, vaan kaikkea on ihan silleen sopivasti.

Some men just want to watch the world burn.
ramblingsofadeadite.tumblr.com

Ma Ma itse myös luikersi sydämeeni heti - jotenkin ihan todella karismaattinen, hyytävä ja totaalisen sekaisin kuitenkaan hillityn ulkokuoren rakoilematta (niin kuin kahjoutta yleensä alleviivataan... niillä laikilla pienillä äännähdyksillä ja liikkeiden säpsähtelyllä ja katseen nykimisellä ja äh).

Bitch, I might... love... you.
doctordonna.tumblr.com

Inhalaattorikäyttöiset huumeet olivat kiehtova ratkaisu, joka salli ihan niiden tavallisten crack-piippujen ottaa askeleen eteenpäin teknisyyden portailla. Niitä piti jopa ravistaa niin kuin astmapiippuja, kuinka todella riemastuttavan kekseliästä. Elokuva itsessään oli minusta myös visuaalisesti ja äänimailmoiltaan hieno: osa-aikainen slow motion kuva toimi ihan todella hyvin kohtauksissa, joissa joku oli Slo-Mon vaikutuksen alaisuudessa. Tavallisenja hidastetunkuvan vuorotellessa tuli ihan erilainen fiilis siitä huumeen käytöstä ja miltä kaikki voisi näyttää: paineaallot luodeista, hidas veren purskahtaminen, sirpaleet, vesipisarat, savu. Kaikki oli niin kovin kaunista ja kieroutuneen rauhallista. Äänien hidastuminen ja venyminen (mutta ei semmoiseksi mauttomaksi mölinäksi) täydensi tämän. Kaiken tämän vaihtelu ronskin, rujon ja rokkaavan "peruskuvan" kanssa toi elokuvan kerronnan rytmiin mielenkiintoista polveilua.

Huumevalistus on aina paikallaan.
eamonn1961.blogspot.fi

 Ja sanonpahan vielä tähän väliin: ei tätäkään elokuvaa dialogin takia katsota. Tai odottamattomien ja kasvattavien juonenkäänteiden, vaikka tarinalla onkin moraalinen opetus ("noudata lakia"). Mutta nämä seikat eivät ertä tätä olemasta mitä parhain tapa käyttää iltaa. Kestonsa puolestahan tämän ehtii hyvin vaikka kahdesti siinä ajassa, missä muut katsovat syvällisen ranskalaisen taide-elokuvan.

maanantai 28. lokakuuta 2013

NVCR

Oopsy, ostin vielä yhden mukin. Mutta tällä kertaa vetoan ihan oikeasti artistien tukemiseen; yleisöön vetamiseen käytettiin audioaikaa useamman episodin alussa ja kaikkea. Joten työssä käyvänä aikuisena ihmisenä päätin kantaa korteni kekoon ja saada vastalahjaksi (aka "ostaa") tämän kohtuuttoman päheän Night Vale Community Radio-mukin.

Meillä oli Novan kanssa ihan liian jännittävää tätä kuvaa
kasaan sählätessä. Tulos: "taiteellinen".

Ja koska tuo toisen puolen silmä-symboli ei vaan oikein näy edes peilin kautta, niin siellä on siis olevinaan yhteisön tunnus:

commonplacebooks.com

Tämän mukin haltuuni haalinta oli muuten tavallista jännempää, sillä tuotetta myynyt TopatoCo ilmoitti 'murican ulkopuolelle lähetettäessä olevan semmoinen 8-15 % mahdollisuus, että paketti hukkuu matkalla, eikä koskaan löydy enää mihinkään (eli ei rahoja takaisin, mutta ei myöskään materialistista onnea). No, harkittu riski kannatti (...köh, asennoiduin menettämään rahani hyvän asian puolesta), sillä ilokseni parissa-kolmessa viikossa kuppi saapui perille. Jej!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Sohvaperunailua

Tämä ostostelukuva on pitänyt oikeastaan laittaa tänne jo kuukausia sitten. Kesäkuun alussa, itseasiassa. Silloin teimme miehekkeen kanssa puuduttavan ja läkähdyttävän automatkan Iisalmeen. Kuopiossa pysähdyimme kirjainhuoltsikalle syömään ja tankkaamaa. Mieleni teki makeaa, joten päätin piipahtaa marketin puolella. Hetken mielijohteesta kävelinkin lastenhyllyn ohi, ja HERRAMUNJEE STAR WARS-LEGOJA! Halusin ostaa kaikki, mutta mieheke kielsi. Mutta sain valita ja ostaa yhden, koska kesä ja hyvä mieli ja jäätelö.  Joten valkkasin Death Starin. ♥

Legojen lisäksi mukaan tarttui kolaremmejä (naamaarutistavan
 hyvää), Brave ja Nemoa Etsimässä. Oi onnea.

Ja koska tänään katsoin taas Meridan ja kuningattaren äiti/tytär-suhteen kasvukipuja tippa linssissä, niin ajattelin tämän viimeinkin tänne heittää. Kolaremmejä ei tällä kertaa kaverina ollut, mutta lettuja oli.

btchflcks.com

Oi kesä ja hymyilyttävät muistot. Nyt on niin oudon hyvä mieli taas, että melkein tekisi mieli purkaa tuo fighter-alus ja koota se uudestaan ihan näpertämisen ilosta. Melkein.

perjantai 18. lokakuuta 2013

My cup of teehee

Asuttamassani kotitaloudessa on aivan älytön määrä kuppeja. Varinkin jos ottaa huomioon sen, kuinka mota niitä on omistamassa (kaksi) kaappitilasta nyt puhumattakaan. Moneen kertaan olen miehelle luvannut, etten enää hanki kuppeja, tai edes hyväksy niitä lahjaksi. Noh...

Mutku ne on niin squeeeableja! Ja isompiakin kuin perus
muumimukit. Paitsi tuo taaimmaisin. :P

Kettusettiin kuului lautanen, kulho ja kuppi. Hellyyttävän
kuvituksen lisäksi niissä tuo alareunassa näkyvä väriraita on
KUMINEN LIUKUESTE! Ihan järisyttävän hyvä idea
lasten (ja muiden toheloiden) astioihin! 

Saatoin ehkä sortua. Mutta kun Romantically Apocalyptic, Pikku Prinssi, ja ketut. Ja kettusetti ja Pikku Prinssi ovatvähän niin kuin matkamuistoja Pietarista (tästä matkasta tulee jonkilainen kirjoitus vähän myöhemmin). RA-muki taas oli artistin tukemista. Ja deviantART Shopin testaamista (yhtään en pepusta vetäisyt tätä syytä just ja tässä. Mutta dA:n eduksi on kyllä sanottava, että kaikki oli helppoa ja nopeaa. Kuppikin tuli pakattuna niin paksuun ja tiiviiseen styroksikuutioon, että kesti myös mämmikouratyyppisen portaita alas pudottamisen.).

Ruskeat paperipussit. ♥
Ja tuo teksti on jotain venäjää (for real), mutta kauniisti käsin
mustekynällä kirjoitettua. 

Saatoin myös ostaa lisää teetä. Mutta kun putiikki oli pieni, vanhanaikaistyylinen (mausteet, teet ja kaahvit olivat lasipurkeissa hyllyillä, oikea punnusvaaka, mustekynä kuitin kirjoittamiseen, vanha kassakone...) ja tuoksui huumaavalta. Aikani haisteltuani minulle esiteltyjen teepurkkien sisältöä (kielimuuri: kukaan ei ymmärtänyt ketään) päädyin valitsemaan nämä kaksi: toinen tuoksui lähinnä ruusulle, toinen oli muuten vain kukkainen. Molempia 3 oz ja lähdin saaliini kanssa tyytyväisenä jatkamaan metroasemien ihailua.

Onnelisuutta on: kirja, omena ja uuden teen koemaistelua
(hunajainen, kesäinen, kevyt) uudesta teekupista.

P.S. Mitäs mitäs? Olen muutama päivän poissa ja Hailie ottaa vallan. Mahtavaa!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

"Enkä tarvitse uusia kenkiä, ainakaan mitään 'hauskoja'"


On varmasti tuttu tunne kun nettiä selaillessa tai katua kulkiessa vastaan tulee jotain erityisen ihastuttavaa, jotain, josta tietää ettei sitä tarvitse, mutta jonka luokse palaa sitten kuitenkin. Minulle kävi kesällä niin. Kahdesti. Kenkien kohdalla.

Ensimmäinen ostokseen asti vievä kerta oli kun viattomasti pyörin lounastauon lopulla kenkäkaupoissa etsimässä matalia kesätossuja edellisten hajottua. Päädyin Dinskon alennushyllyille ja sieltä ne löytyvät: matalat, mustat tossut, jotka voi vaan sujauttaa jalkaan, kaiken lisäksi nahkaa ja hinta joitain kymppejä. Ostokset eivät vaan jääneet siihen kun näin kukkakengät. Eihän ilman sellaisia voi olla! Tässä vaiheessa päätin unohtaa blogissakin näkyneet kukkasandaalit H&M:ltä ja ostin kangasavokkaat.

"Orastavaa väsymyskiukkua hoidettu suunnittelemattolla kenkäshoppailulla" kerroin fb:ssa näistä kauneuksista.

Sitä ennen olin jo päätynyt Zalandon sivuille. En tiedä yhtään miksi. Rakastuin erääseen karkkivihreään kenkäpariin, mutta totesin viisaasti: "Ihan uteliaisuudesta nettikaupoissa pyöriminen voi aiheuttaa sen, että tekisi mieli vähän nyyhkiä kun avokkaat eivät vaan ole vaihtoehto. (Enkä tarvitse uusia kenkiä, ainakaan mitään 'hauskoja', joten nyt voisi lopettaa.)" Kyllähän minä taisin vältellä niiden tilausta useamman viikon, mutta en vain päässyt niistä eroon!


Vihreät kengät, joiden värisävyn pelkäsin olevan jotain kamalaa, mutta ovat herkullisen karkkivihreät. Sydämet ovat reikäkoristelua, valkoiset rusetit ovat ihanat ja rosoinen päkiän pohja tuo kivaa rouheutta niin näistä kengistä ei saa välittömästi diabetesta. Ovat mukavat jalassa ja pysyvät jopa matkassa kun laitoin tuommoiset rumat kätevät kantapäätyynyt lisäksi.

Täytyy tosin sanoa, että Dolly Don laatikko oli sen verran ällösöpö, ja vielä kun sieltä paljastui nämä kengät, olin hetken aikaa sokerihumalassa. Kuvassa ei valitettavasti näy pastellisävyistä raidoitusta laatikon kyljissä.


Jos joku muuten sattuisi ihmettelemään miten ykskaks olen näin aktiivinen niin vastaus on helppo: tentit lähestyvät.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Matkalla nörttiyden ytimeen

Seikkailin kirjastoni käytävillä etsimässä Anu Holopaisen kirjoja ja olin jostain syystä saanut kirjastotädiltä vinkiksi nuorten hyllyn. En löytänyt Holopaista, mutta löysin jotain, jota en voinut paljoa vastustaa (vaikka taisin kulkea ensin ohi):

 
Kuva: Karisto

Arpakuutioita, selvästikin joku historiallishenkinen mekko ja nimenä "Matkalla nörttiyden ytimeen". Ohi ei voinut mennä, varsinkaan kun lähipäivinä oli tiedossa lähtö mökille. Lisäksi kirjan takakannessa on teksti: "Rohkea kirja Jessien elämän käännekohdasta, suurista pettymyksistä, itsensä löytämisestä, hienoista hameista, Dungeons & Dragonsista ja ihanista isoveljistä!" Toinen syy minkä takia en voinut vastustaa.

Matkalla Nörttiyden ytimeen (Into the Wild Nerd Yonder) on Julie Halpernin kirja. Kirjan päähenkilö Jessie on menossa High Schoolin toiselle luokalle. Normaalisti hän on rakastanut ensimmäistä koulupäivää, mutta tänä vuonna kaikki on toisin: hänen parhaat ystävänsä ovat päättäneet ryhtyä punkkareiksi luikerrallekseen hänen isoveljensä porukan pariin. Hän itse on koulua rakastava matikkanero ja harrastaa lisäksi ompelua eikä oikein ymmärrä ystäviensä suunnan muutosta, ja joutuu siis etsimään uutta porukkaa.

Tämä on selvästi nuorten kirja, mutta se ei missään tapauksessa ole väärin, koska tämä on myös hyvä sellainen. Kirjassa ei ole Sweet valley highn tapaan kuvan kauniita blondeja, joiden ulkonäön kuvailuun keskitytään naurettavan paljon vaan ihan oikean tuntuisia nuoria. Nuoria, jotka ihastuvat väärin ihmisiin, tekevät tyhmiä päätöksiä, pettyvät, löytävät uusia ystäviä, miettivät "onhan toi kiva, mut onko se nyt kuitenkin liian nolo?" Kirjan luki samalla mökkireissulla myös feylana ja molemmat olimme innoissamme. Juuri noin! Tuolta se tuntui, juuri tuollaisia sitä mietti. Ennen kaikkea kyseessä on kirja, joka antaa luvan olla erilainen - tai sitten ihan tavallinen, mitä se tarkoittaakaan. Bonuksena ensikertalaisen kokemus larpista!

Jos kaipaat nopeaa lukemista, suosittelen. Suosittelen myös ojentamaan kirjan oikeaan ikäluokkaan kuuluvalle nuorelle, voi vaikka avartaa hieman maailmaa.