Seli seli

Ummm.... hei? Juu, vähän pitkäks venähti tää mun hiljaiselo, mutta puhelin joutu huoltoon ja menetin kaikki sillä olleet kuvat juttuihin, läppäri lahios ja nykyinen sijainen ei kykene muuhun kuin IE:n ikivanhan version pyörittämiseen joten ei puhettakaan siitä että jaksais ladata koneella olevia kuvia juttujen piristykseksi, on ollu kiireistä eikä oo ollu kirjoitusinpiraatiota, ja ja ja SELI SELI! Mutta siis olen elossa ja vakaana tarkoituksena sekä hyvänä aikeena on jatkaa tämän blogin pitämistä myös täältä suunnasta (Hailie ihana jo itsestään antoikin kuulua).

Lupaankin nyt pyhästi että viimeistään viikon päästä täältä löytyy juttua mun hiuksista. *käsi sydämellä*

Romania, osa 6: yhteenveto

Olen edelleen ihan innoissani siitä, että tuli rohkaistua itsensä lähtemään opintomatkalle. Vähän jännitti lähteä Romaniaan kun mielikuvat ei ollut kovinkaan mairittelevia. Kuinka väärässä olinkaan! Taisi olla Brasovissa kun taksikuski joillekin matkalaisille valitti siitä kun mielikuva Romaniasta on likainen ja joka paikka on täynnä kerjäläisiä. Transilvania oli kaikkea muuta, Bukarestissa taas tuota puolta näkyi enemmän, mutta se taitaa olla isojen kaupunkien ongelma joka tapauksessa. Transilvania on maisemiltaan huikea ja erilaisia nähtävyyksiä tuntuu olevan joka kylässä alueen historian takia. Tuntui, että aina bussin ikkunasta ulos katsoessa näkyi kirkko, joka kolmannella linnoitus.

Tuliaiskorvakorut kämppikselle.

Heti Bukarestissa näkyi miten Romania on todella moniulotteinen maa. Ikkunasta katsoessa vuorotteli piikkilangalla suojatut talot ja vapaana laiduntavat lampaat. Enemmän maaseudulle suunnatessa liikenteen seassa näkyi myös hevoskärryjä, etenkin romanien käytössä. Vaikka Romanian romanit pukeutuvat ihan eri tavalla kuin Suomen romanit, erottuivat he silti romanialaisista.

Oma camé-medaljonki ja siskon tuliaiskoru. Ai miten niin ollaan tyylillisesti hyvin erilaisia.

Hintataso: Romanian hintataso oli Suomeen verrattuna varsin alhainen ja matkan aikana oli helppoa ajatella euron olevan noin neljä leuta. Pääsääntöisesti ravintolassa ei tarvinnut paljoa katsoa hintoja ja jos ruoan kanssa halusi viiniä niin sitäkään ei tarvinnut kovasti miettiä. Majapaikkojen yms. hintatasosta en valitettavasti osaa sanoa kun ne kuuluivat matkan hintaan, samoin kuin lennot, bussi ja aamupalat majoituspaikoissa. Mutta toki nekin samalla tavalla ovat alhaisempia kuin Suomessa. Valitettavasti ei taida olla tallessa kuitteja tms. mistä voisin antaa esimerkkejä. Muistaakseni kuitenkin pääsymaksut olivat usein noin kymmenen lein luokkaa, 2,5 euroa museosta/kirkosta/muusta vastaavasta ei ole kovinkaan paljoa.

Romanian rahaa.

Leun setelit ovat varsin muovisia, joten niitä löytyi myös luostarikirkon lähteestä.

Ruoka: En syö punaista lihaa tai lintuja, mikä hieman huolestutti matkaan lähtiessä, mutta yllättävän hyvin sain ruokaa joka paikassa. Erityisesti paikallista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa oli maittavaa kasvisruokaa ja joka paikassa sai jonkinlaista kalaa. Välillä oli tilanteita, joissa ravintolassa ei ollut englanninkielistä listaa, mutta sellaisen sai pyydettäessä tai paikalta löytyi joku kääntämään. Kun ruokaa ei jaksanut kovasti miettiä niin jostain löytyi aina pitseria tai pastapaikka. Ryhmämatkalla kannattaa ottaa huomioon se, että ruokailuissa menee aikaa ja paljon, jos kaikki ovat menossa samaan paikkaan. Pienemmällä porukalla taas tuntui huomaavan jonkinlaisen "turistipalvelun". Muutamaankin otteeseen kävi niin, että oltiin 2-3 hengen porukalla jossain ravintolassa, ja huomatiin, että meidän jälkeemme tilanneet paikalliset saivat ruokansa aiemmin. Harvoin onneksi oli kiire, mutta kyllä se kummastutti. Mutta useassa paikassa palvelu oli kuitenkin todella hyvää! Hieman hidasta vain aina välillä.

Vettä ei kannattanut ottaa hanasta vaan ostaa pullotettuna. Ravintolassa voi pyytää pullovettä ja usein kysyvät myös haluaako kuplilla vai ilman. Kaupassa puolen litran vesipullo maksoi parhaillaan leun, useimmiten kaksi, joten pullojen ostaminen ei tullut kalliiksi. Kierrätysmahdollisuudet vain eivät olleet Suomen tasoiset, mikä hieman harmitti.

Sitruunalimonaadia Brasovissa lounasta odottaessa.

Postikortit ja -merkit: Jokaisen isomman turistikohteen luona oli omat kojunsa, joista sai vähintään postikortteja, usein myös jotain muuta pientä. Romaniasta kannattaa ottaa huomioon se, että postimerkkejä saa vain postitoimistoista ja ne tuntuvat olevan kiven alla. Minultahan jäi postikortit postittamatta kun sen ainoan kerran kun tiesin mistä postitoimisto löytyisi jätin sen väliin ja loppumatkalla ei tullut vastaan. Bukarestissa yritin moista etsiä, mutta ne olivat ihan liian kaukana.

Suljettuna kämmenelle mahtuva ikoni: Mikael, Jeesus ja Gabriel.

Pieni puuristi.

Tuliaiset: Teiden varsilla oli paljon erilaisia markkinapaikkoja, joissa myytiin vaikka ja mitä, mm. kengurupalloja. Kaupungeissa ja kylissä oli lisäksi omat turistimyymälänsä. Parhaat löytöni tein kuitenkin Sighisoaran torilla mikä ei varmasti yllätä. Vaikka Sighisoara olikin turistikaupunki niin torilla liikkui myös paikallisia, joten tarjolla oli muutakin kuin turistiroinaa (joka paikassa muuten myytiin Dracula-aiheista tavaraa). Kiinnitin itse eniten huomiota koruihin, ikoneihin ja tekstiileihin sekä muihin käsitöihin, joiden hinnat olivat varsin kohtuullisia ja laatu tuntui hyvältä. Ikonit tietenkin ovat hyvin tehtyjä, koska niitä ei tehdä turisteille vaan ne ovat osa uskonnonharjoitusta. Vähän harmittaa etten tutustunut Branissa paremmin tekstiileihin, mutta muutama matkatoveri osti ihastuttavan huivin.

Branin linnan edustalla.

Summa summarum: Jos kiinnostaa erilaiset kirkot ja muiden uskontokuntien rakennukset, linnoitukset ja historia niin suuntaa Transilvaniaan. Lisänä huimat maisemat laaksoine ja vuorineen. Elokuussa joka paikka oli ihanan vehreä ja selvästi oli vielä kesä, kuitenkaan lämpötila ei noussut liian korkealle. Meillä oli lisäksi hyvä tuuri kun sade tms. ei haitannut matkasuunnitelmia ollenkaan. Kannatti selvästi matkata teologiporukalla. Voin suositella jokaista kohdetta jossa kävimme, ehkä sitä Bukarestia lukuunottamatta. Isot kiitokset siis matkanjärjestäjille ja vastuuopettajalle sekä tietenkin matkaseuralle. Oli hieno reissu!

Introvertin vinkit ryhmämatkalle: Ryhmämatkan aikana myös ne kaikkein sosiaalisimmat ihmiset tarvitsevat jossain vaiheessa omaa aikaa (näin kävi meilläkin), ja jos tiedät olevasi omaa rauhaa ja tilaa kaipaava niin kannattaa ottaa se huomioon. Minun matkani teki siedettäväksi muutama ihan simppeli asia. Istuin pääsääntöisesti bussissa yksin. Saatoin jutella vähän etu- tai takapenkille jos tuntui siltä, mutta sai silti olla omassa rauhassa. Bussimatkoilla myös luin ja/tai kuuntelin musiikkia. Iltaisin palasin usein illallisen jälkeen suoraan hotelliin enkä jäänyt sen enempiä pyörimään kaupungille, joten sain olla rauhassa ennen huonekaverini paluuta. Kirjoitin joka ilta päiväkirjaa jo ihan matkakertomuksen vuoksi, mutta myös järjestääkseni päätäni ja rauhoittuakseni. Lempivinkkini on se, että löydä porukasta toinen introvertti ihminen ja lähde hänen kanssaan kahdestaan lounaalle, ylipäänsä kannattaa välillä mennä pienemmällä porukalla syömään. Ja jos liitytte illalla puolivahingossa loppuun seurueeseen ja molemmilla menee hermo nopeasti niihin porukan äänekkäimpiin (pus!) niin on helppo livetä yhdessä takaisin hotellille.

Matkakertomuksen muut osat:
Osa 1: maanantai ja tiistai
Osa 2: keskiviikko
Osa 3: torstai
Osa 4: perjantai
Osa 5: lauantai ja sunnuntai

Romania, osa 5: lauantai ja sunnuntai

Lauantaiaamuna oli jälleen aika pakata matkalaukut ja hypätä bussiin. Oli sääli hyvästellä Sibiu, sillä pidin siitä kaupungista kovasti. Mukavan kompakti ja kaunis. Mutta bussiin vei tie ja suunnattiin kohti Cozian luostaria. Vastaava opettajamme kertoi matkalla meille luostarista ja sen kirkosta muun muassa sen, että siellä on freskoja 1300-luvulta asti! Saatoin hieman hihkua pääni sisällä. Luostarialue on vilkkaan tien varrella, mutta kasvillisuuden yms. ansiosta omassa rauhassaan.

Luostarin kirkko.

Päädyin jälleen kuvaamaan kukkia...

Freskoja!

Kaiverruskoristelutkin ovat ihana asia.

Kirkon sisältä ainoa selkeä kuva. Hämärä sisätila ja kännykän kamera eivät oikein toimineet yhteen.

Kirkko takaa ja lisää ruusuja + muutama turisti.

Luostarirakennusta ja lisää kukkia.

Aikamme ihasteltuamme kirkkoa kuljimme joenrantaan ja lumouduin täysin. Luostari kohoaa leveän joen rannalla, vastarantana koskematonta metsää! Istuttiin penkereelle kuuntelemaan esitelmää ja oltiin kiitollisia kun paikalliset eivät ymmärtäneet esitelmän koskevan uuspakanallisuutta. Mutta oli ihana maisema. Rakastuin luostarin sijaintiin (ja kirkkoon, freskoihin, istutuksiin jne.) niin, että julistin ryhtyväni ortodoksimunkiksi. Kuulemma asiassa on muutama mutka matkassa, en ymmärrä...

Portailta matkalla joenrantaan.

Pakkauduttiin takaisin bussiin ja matkattiin Curtea de Argesin kylään. Onnistuimme käyttämään siellä aikaa lounastamiseen pari tuntia... Jännästi ravintola ei ollut varautunut kahdenkymmenen ihmisen ilmestymiseen paikalle ja olivat vielä mitä ilmeisemmin järjestämässä häitä. Taisi itse asiassa olla vielä niin, että aiottiin ihan toiseen paikkaan lounaalle, mutta eivät voineet ottaa meitä vastaan kun sielläkin järjestettiin häitä. Kesälauantait, suosittuja hääpäiviä myös Romaniassa. Lounaspaikkamme tienoilla pörräsi myös muutamia koiria joilla tuntui olevan vähän asiaa reviireistä. Henkilökunta kävi ne jossain vaiheessa hätistämässä pois.

Kyllä noissa maisemissa kelpaisi juhlia kesähäitä.

Lounaan jälkeen kuunneltiin matkamme viimeinen esitelmä lähteen luona. Lähteen takana on legenda: 

"With Manole being unable to finish the walls, the prince threatened him and his assistants with death. At last Manole suggested that they should follow the ancient custom of placing a living woman into the foundations; and that she who first appeared on the following morning should be the victim. The other masons warned their families, and Manole was forced to sacrifice his own wife. Thus the cathedral was built.When Manole and his masons told the prince that they could always build an even greater building, Radu Negru had them stranded on the roof so that they could not build something to match it. They fashioned wooden wings and tried to fly off the roof, but, one by one, they all fell to the ground. A spring of clear water, named after Manole, is said to mark the spot where he fell."

Lähde ja paikallisia.

 Esitelmän jälkeen päästiin vilkaisemaan kirkkoa. Kirkon ulkoasu on peräisin vuodelta 1886, mutta alunperin kirkko on rakennettu 1500-luvun alkupuolella. Tätä kirkkoa olisi ollut todella mielenkiintoista tutkailla pitempään, mutta lounasaikamme venymisen vuoksi siihen ei ollut kovinkaan paljoa aikaa. Sen takia jäi myös sisätilat katsastamatta: olisi ollut pääsymaksu niin tuntui vähän turhalta maksaa vain pyörähtämisestä.

Kirkon takana oli muutamia kojuja. Ostin sieltä itselleni pienen ikonin ja puisen ristin. Muutkin seurueen jäsenet ostivat ikoneita, useammat isompia kuin minä kun omani mahtui suljettuna kämmenelle.

Kirkon takakulmalta.

Saavuttiin Bukarestiin seitsemän jälkeen illalla. Huoneisiin pääseminen oli pienen säädön takana kun halusivat jokaisesta huoneesta yhdeltä ihmiseltä passista kopion ja allekirjoituksia papereihin. Huomasi, että ollaan ison kaupungin hotellissa (Hotel Lev Or) eikä pienempien paikkojen pensioneissa. Lopulta kuitenkin päästiin huoneisiin. Oli hassua kun meidät oli ripoteltu useampaan paikkaan ja hotellissa oli myös reilusti muita asukkeja kun aiemmissa paikoissa vallattiin aika hyvin tilaa.

Näkymä huoneen ikkunasta. Ei ihan niin idyllinen kuin aiemmat.

Huoneesta löytyi varsin krumeluuri kultatapetti.

Viimeisen illan kunniaksi illastettiin koko porukka yhdessä hotellissa. Oli todella mukavaa, vaikka sisälsikin hivenen säätöä sekin. Olin odottanut kovasti Bukarestin yötä, mutta illallisen loppuvaiheilla oli todettava, että uni voittaa tälläkin kertaa. (Tiedän, olen henkisesti keski-ikäinen.) Oli ihanaa päästä ajoissa nukkumaan. Yöllä riehui hurja ukkosmyrsky! Sitä oli hieno seurata vaikken arvostanutkaan heräämistä. Aamulla oli vielä pilvistä, joten en ihan sisäistänyt, että aurinkorasvalle voisi olla tarvetta. Kivasti poltin nenän, niskan, käsivarret ja olkapäät sen seurauksena... Jostain syystä en myöskään laittanut sitä siinä kohtaa kun tajusin metrolle kävellessä auringon paistavan. Hyvin olin siihen asti selvinnyt ilman palanutta ihoa.

Ceaușescun rakennuttama valtava suihkulähde asia. Kuvasta kokoa on vaikea hahmottaa, mutta nuo taustalla näkyvät matalat asiat ovat osa sitä.

Bukarestissakin oli kukkia.

Sunnuntai meillä oli tosiaan vapaa-aikaa Bukarestissa. En ollut kovin vakuuttunut. Isot kaupungit ei vaan tunnu olevan minua varten, sen sijaan rakastan kompakteja pikkukaupunkeja. Bukarestista jäi mieleen Nicolae Ceaușescun rakennuttama valtava Kansan talo eli nykyinen Romanian parlamenttitalo. Ceaușescu oli mitä ilmeisemmin hivenen suureellinen sillä rakennus on 270 m kertaa 240 m ja 86 m korkea ja ulottuu 92 m maan alle. Rakennuksen kellareissa on kuvattu kuulemma Top Gear jakso. Bukarest oli jotenkin kylmä mielestäni. Ränsistynyttä, epäsiistiä ja ketjuliikkeitä lähinnä. Toki olin myös tosi väsynyt ja odotin vain kotiin pääsyä. Matkan ensimmäisinä päivinä olisin voinut suhtautua Bukarestiin positiivisemmin.

Parlamenttitalo, katsokaa edustalla olevia busseja mittakaavaksi. Bukarestin kaupungilla oli viime vuonna 555. juhlavuosi.

Ovien kuvaaminen jatkui läpi matkan.

Aamulla jo pakattiin laukut viimeistä kertaa. Iltapäivällä oli aika hakea laukut meidän huoneesta säilöstä ja astua viimeistä kertaa bussiin ja lähteä lentokentälle. Viimeiset Romanian kolikot jätin lentokentällä johonkin keräysastiaan kun niitä ei kannattanut enää Suomeen rahdata. Kotimatka sujui varsin rattoisasti kun tunsi jo ihmisiä. Frankfurtissa päästiin ohituskaistalle kun vaihtoaika oli lyhyt, mutta jostain syystä meidän porukasta moni jäi erikoissyynniin. Ilmeisesti meissä oli jotain ylimääräisiä Romania-ioneja tai jotain. Päästiin kuitenkin kaikki onnellisesti lentokoneeseen vaikka hirvittävän hetken näytti siltä, että yksi seurueen jäsen jää jälkeen. Onneksi hänkin saapui lopulta.

Auringonlasku lentokoneesta käsin oli ihastuttava.

Menomatkalla esittäydyin vierustoverilleni sanoen, että saatan jännittää. Hän jo silloin muistutti hengittämisestä laskeutumisen yhteydessä, mutta paluumatkalla hän piirsi minulle muistutuksen! Helsinkiin laskeutuessa puhuttiin niin tiiviisti kilpikonnista etten edes tajunnut jännittää.

Tärkeä muistutus laskeutuessa, lisänä kuvitus.

Kaikki 21 opintomatkalle osallistunutta ihmistä pääsi ehjänä kotiin ja kaikilla tuntui olleen kivaa. Matkasta on jo aikaa, mutta edelleen lämmittää kovasti mieltä. Todella hieno viikko! Laitan vielä jonkun yleistunnelmamerkinnän ja tuliaiskuvia.

Romania, osa 4

Perjantai koitti onnellisena: kunnollinen aamupala! Voi sitä auvoa ja riemua kun oli valinnan varaa ja tuoreita asioita. Teetä en tainnut varsinaisesti vieläkään saada, mutta aina ei voi voittaa. Muiden reaktioista päätellen en ollut ainoa, joka asiasta riemuitsi, ja saattoi aiheesta muutama fb-päivityskin tulla.

Jälkikäteen katsottuna ei kovin ihmeellinen hotelliaamiainen, mutta ah, mikä taivas aikoinaan.

Päivä alkoi rennosti, käveltiin keskustaan ja etsiydyttiin keskusaukiolle kuuntelemaan esitelmää. Esitelmä oli Sibiun kaupungin historiaa ja samalla eräänlainen turistiopastus kaupungin keskeisistä paikoista, joten samalla sai kuvaa kaupungista. Päivä jatkui myöskin melko rennoissa tunnelmissa, sillä vietettiin se kokonaan Sibiussa, bussikuskimme pitäessä vapaapäivää. Kuuneltiin lisää esitelmiä, käytiin kreikkalaiskatolisessa kirkossa ja synagogassa. Vapaa-aikaa oli paljon.

Sibiussa taloilla oli silmiä! Tässä oikeasti ihastuin näkymään, mutta silmätkin tulivat mukaan.

Tässä muutama eri ilmeinen talo kreikkalaiskatolisen kirkon edustalla.

Monet luulevat kreikkalaiskatolisen kirkon tarkoittavan yksinkertaisesti ortodoksista kirkkoa, mutta asia ei ole niin. Uniaatit noudattavat ortodoksista liturgiaa, mutta ovat roomalaiskatolisen kirkon jäseniä. Tämä selittyy täysin kirkon historialla, josta voi lukea lisää esimerkiksi täältä. Kirkko oli mielenkiintoisen näköinen.

Synagogan pihassa näimme pienen oranssin kissanpennun! Keskityin siis taas oleelliseen. En ollut aiemmin vieraillut synagogassa, joten odotin sitä paljon. Valitettavasti emme saaneet englantia puhuvaa opasta, mutta onneksi se ei estänyt ihastelemasta ornamenttikoristelua, jota synagoga on täynnä. Kun ei saa tehdä esittäviä kuvia, ornamentteja käytetään ihan eri tavalla. Toivottavasti pääsisin joku kerta ihastelemaan moskeijoitakin.

Muutaman päivän esitelmän pääsimme kuulemaan puistossa istuen. Kohtasimme myös ilmeisesti paikallisen kylähullun, joka jostain meidän yläpuoleltamme huusi kovaan ääneen ties mitä. Ilta oli jälleen vapaa-aikaa. Olisi kovasti houkuttanut mennä katsomaan Dalin näyttely Dantesta, mutta väsymys vaivasi ihan liikaa, jotta olisin saanut siitä yhtikäs mitään irti. Päädyin siis kiertelemään kaupunkia muutamien muiden kanssa.

Valheiden silta: jos sillalla kertoo valheen, se romahtaa.

Illan ruokailu oli osoittautua hyvin vaikeaksi toimenpiteeksi. Meitä oli pieni porukka, josta eräs oli kuullut todella hyvästä kellariravintolasta, joka osoittautui sinne päästyämme olevan täynnä. No, meille sanottiin, että puolen tunnin - tunnin kuluttua olisi jo tilaa. Jäimme pohtimaan menemmekö sinne vai emme, osalla meistä (mukaan lukien minä) oli jo sen verran nälkä, että olisimme halunneet jonnekin muualle. Yritettiin yhteen pitsapaikkaan, mutta se ei ehkä ollut auki emmekä saaneet siihen selvyyttä missään kohti. Päätettiin sitten mennä tappamaan aikaa yksille, täysin tietoisena siitä, että minun oli tärkeää saada verensokeria äkkiä ylös. Sairaanhoitajakoulutuksenkin saanut matkatoveri totesi, että olen ihan valkoinen. Paikka, jonka terassille menimme, ei tarjonnut tietenkään mitään syötävää... Tilasin teen ja näin ensimmäistä kertaa matkalla mustaa teetä! Se tosin tarjottiin vanilja- ja hasselpähkinäsiirapin kera, jotka oli sekoitettu valmiiksi teeveteen. Tämän ratkaisun hyvä puoli oli kuitenkin se, että sain sen verensokerin viimein ylös ja kiukuttelunhaluni laantui.

Romaniassa on olemassa mustaa teetä!

Lopulta pääsimme kellariravintolaan. Ja oli kyllä ehdottomasti kaiken arvoista! Tunnelmallinen paikka täynnä paikallisia, mukava henkilökunta ja todella hyvää ruokaa. Sanoisin jopa matkani parhaaksi. Lisäplussaa kauniista lautasista. Ruokailun jälkeen suuntasin hotellille, moni muu jäi viettämään iltaa Sibiun yöhön, mutta henkilökohtaisesti voitti sängyn kutsu kun väsymys alkoi olla melkoista.