perjantai 29. huhtikuuta 2016

When life gives you lemons... osa 2.

 Voi apua, Vappu on YLIHUOMENNA! Eli huomenna kaikki juo (simaa) ja pitäs olla munkkeja ja tippiksii ja vaikka mitä! Mutta ei ole. Osastolla ei tänä vuonna leivottu mitään vappuista eikä tehty edes simaa. enkä tehnyt kotonakaan. Perinteisten juttujen sijaa tehtiin jotain ihanaa, sirtuunaista ja raikasta.

Sitruunainen kääretorttu

Taikina
  • 4 munaa 
  • 1 ½ dl sokeria 
  • ½ dl perunajauhoja 
  • ¾ dl vehnäjauhoja 
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria 
Täyte
  • 2 prk (à 200 g) sitruunarahkaa
  • ½ dl sokeria 
  • 2 tl vaniljasokeria 
  • 2 dl vispikermaa
Valmistusohje
  • Vaahdota munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. 
  • Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi vaahtoon varovasti sekoittaen. 
  • Levitä taikina leivinpaperille pellille. 
  • Paista 200 *C keskitasolla n. 10 min. 
  • Kumoa kypsä pohja sokerilla sirotellulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi ja anna jäähtyä. 
  •  Valmista täyte vatkaamalla rahkan joukkoon sokerit. Lisää viimeisenä joukkoon vaahdotettu kerma. 
  • Levitä pohjan päälle kaikki loppu lemon curdy. Tähän päälle levitä puolet tekemästäsi täytteestä. 
  • Kääri rullaksi leivinpaperin avulla. 
  • Levitä loppu täyte tortun päälle. Koristele SÄTEILYNVIHREILLÄ (<3) strösseleillä.

Nautiskele teekupposen kanssa. 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pelinjohtajan yöpala

Oho, olenpas ollut taas pitkittyneesti hiljaa. Onneksi Hailie on pitänyt teille seuraa sillä aikaa kun minä järjestin larpin (josta teen ihan erillisen oman kirjoituksensa tässä lähipäivinä - lupaan ja vannon). Peli itsessään oli lauantaina ja sunnuntaina, mutta pelinjohtotiimillä oli kova kuhina päällä jo hyvän aikaa etukäteen ja kaikki huipentui tietenkin perjantain ja lauantain välisenä yönä vahingossa koko yön kestäväksi venyneeseen "kirjansidontalinjastoon". Noh, onneksi perjantai oli ollut myös leivontapäivä, joten saimme töiden ohessa napostella herkkuja.

Kaneliset omenamuffinssit

Taikina
  • 200 g voita 
  • 2 ½ dl sokeria 
  • 2 munaa 
  • 6 dl vehnäjauhoja 
  • 2 tl leivinjauhetta 
  • 3 tl kanelia 
  • 2 tl kuivattua inkiväärijauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria
  • ripaus suolaa 
  • 2 ½ dl maitoa 
Täyte
  • 2 hapanta omenaa 
  • 2 rkl fariinisokeria 
  • 3 tl kanelia
  • "ruiskaus" sitruunamehua 
Valmistus
  • Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen. 
  • Yhdistä kuivat aineet keskenään. 
  • Lisää jauhot taikinaan vuorotellen maidon kanssa. 
  • Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa n. sormenpään kokoisiksi paloiksi.
  • Sekoita omenoihin fariinisokeri, sitruuna ja kaneli. 
  • Täytä muffinssivuoat taikinalla, ja painele omenanpalasia vuokiin syvälle taikinan sisään. TAI! Laita muutama omenanpala vuuan pohjalle ja laita taikina päälle. (Tein pellillisen kummallakin tavalla, molemmat toimivia ja herkullisia.) 
  • Paista 200*C keskitasolla n. 20 min.
  • Hyviä sekä juuri uunista tulleina, että seuraavana yönä. :D

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Viimeinkin: Osoitekirja!

Olen aina rakastanut erilaisia vihkoja, muistilappuja ja ylipäänsä käsinkirjoittamista. Pidän edelleen tiiviisti paperikalenteria ja täyteen kirjoitettuja päiväkirjoja löytyy useampi. Olen kaivannut useaan otteeseen puhelinluetteloa vaikkakin nykypäivänä numerot eivät ihan niin helposti häviä kokonaan kuin vielä 3310:n aikoihin. On siis täysin loogista, että nähdessäni Ouvan Kanadasta mukanaan tuoman Spiderman-osoitekirjan tajusin, että minäkin haluan! Osoitekirjoja vaan myydään ihan tosi huonosti missään tai jos myydään niin ne on tosi simppeleitä ja no, tylsiä. Olen selannut ebayta ja vastaavia aivan liikaa, mutta oikein mikään ei ole tyydyttänyt.

Kunnes eräs samaan nörttinaisryhmään kuuluva henkilö kertoi haluavansa osoitekirjan ja laittoi linkin haluamaansa. Aivan ihana kukkakuosi! Vanhahtavat sivut! Ja niitä kuoseja oli vielä useaa erilaista, kaikki eivät edes olleet kukkakuoseja. Nauli voitti minut heti puolelleen. Kyseessä on saksalainen kahden sisaruksen käsinsitomia kirjoja myyvä liike. Päällyspaperit ovat huonekaluverhoiluun käytettäviä italialaisia papereita, joiden kuosit ovat värikylläisi ja kerta kaikkisen ihastuttavia.


Osoitekirjoja on saatavilla kahta kokoa. Iso on valtava, pöydälle tarkoitettu 232 sivuinen mammutti. Pienempi on hyvin pöytälaatikkoon tai laukkuun sujautettava ja sisältää 96 sivua. Halusin ehdottomasti pienemmän, mikä aiheutti hetken aikaa päänvaivaa kun haluamani kuosi oli etsyssä vain isossa koossa. Onneksi on mahdollisuus tiedustella tilaustyötä ilman lisähintaa ja selvisi että pieni kirja siitä onnistuu kyllä. Minulle ei olisi ollut katastrofi jos ei olisikaan onnistunut kun pallottelin pitkään saman kuosin kahden eri vaihtoehdon välillä. Ylipäänsä olin Naulin toimintaan todella tyytyväinen. Kysymykseeni vastattiin nopeasti ja ystävällisesti, tilauksen tilanteesta sai hyvin tietoa ja paketti tuli nopeasti perille.

Ehdottomasti lisäpisteitä sisarukset saavat siitä, että jo paketin avaaminen ilahdutti! Kirjan mukana tuli kaksi korttia, joista toisen takana oli käsinkirjoitetut terveiset, ja kaksi sydäntä eri päällyspaperia kuin valitsemani. Kirja oli myös pakattu nätisti paperiin.


Hihkuin jälleen kuin pieni lapsi avatessani pakettia. Se on vihreä ja ihana ja niin kaunis!


Sivut ovat nätisti kellertävät ja tilaa on mukavasti. Mahtuu osoite, puhelinnumero ja sähköposti ainakin, joten kaikki oleelliset yhteystiedot löytyvät helposti samasta paikasta.


Huvitti kun toinen sydämistä oli juuri se värivaihtoehto mitä mietin toisena vaihtoehtona. Punainenkin olisi ollut kaunis, mutta yleensä tällaisissa valintatilanteissa päädyn yleensä vihreään. Vaatteen kohdalla vaaka olisi saattanut kallistua ennemmin punaiseen. Vähän sääli ettei osoitekirjassa ole kohtaa, johon sydämen saisi kokonaisena. Sisäkansikin on samaa paperia, mutta se katkeaa aina kriittisellä kohdalla. Onneksi ei ole kyse kuin omasta pienestä päähänpistostani eikä mistään isosta. Kaiken kaikkiaan olen aivan ihastuksissani, jopa siinä määrin etten meinaa raaskia laittaa osoitteita ylös...


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Lolita-inspiroituneet asut

Olen keikkunut lolitan laitamilla kymmenisen vuotta. Erityisesti keväisin huomaan ammentavani pukeutumiseeni sieltä paljonkin. Niin sanottuun oikeaan lolitaan en ole koskaan uskaltautunut. Osittain kyse on nimenomaan uskalluksesta, osittain siitä, että tiedän olevani hivenen turhan tarkka sääntöjen noudattaja ja osittain siitä syystä, että lolitaan saa uppoamaan mielettömän määrän rahaa. Onneksi mikään näistä ei estä keräämästä inspiraatiota! On myös huvittanut miten olen suhteeni aikana pikku hiljaa muuttanut kumppanini mielipidettä lolitasta. Hänen mielikuvissaan lolita on vain pastellinsävyistä röyhelöä sweet lolitan mukaisesti. Itse olen enemmän kallellaan casualiin ja jopa goottiin, rakastan myös military lolitaa. On muutama suunnitelma nimenomaan military lolitaan käyvästä hameesta, mutta oikeanlaisten kankaiden löytäminen on ollut esteenä. Jos joku siis löytää hyvän vihreää tukevaa (puuvilla)kangasta niin saa ilmiantaa.

Lolita hiipii vaatekaappiini pikku hiljaa ja välillä ero fiftarin ja lolitan välillä on lähinnä asusteissa. Mutta nyt niitä asuja.

Ensimmäisenä syksyinen asu, joka alkoi naurattaa samantien kun laitoin hatun päähäni. Pukeuduin sitten vahingossa hipster-lolitaksi. Hame olisi jäänyt hankkimatta ellei Ouva olisi vinkannut yhden ompelijan poistomyynnistä.


Minulle on jonkin sortin kevään merkki se, että haen pukeutumisinspiraatiota ennen kaikkea lolitasta. Olin tänä vuonna aikaisessa sillä kuva on alkuvuodelta. Hameen olen tehnyt ensimmäisenä vuotenani ammattikoulussa. Muistan miettineeni pitsin kanssa, että tuleekohan tästä nyt liian lolita. Nykyään ei haittaa ollenkaan. Tämän kerran jälkeen itse asiassa irrotin pitsin alushameesta ja se odottaa nyt että jaksaisin tehdä uuden alushameen vanhan menetettyä kaiken pöyheytensä kymmenessä vuodessa. Kuvassa pilkistää myös Juhlapukujen Outletista ostamani Revelationsin iltapuku.


Peikko-lolita on Yukiconista kun oltiin Ouvan kanssa promoamassa Ropeconia. Lähdin liikkeelle siitä, että halusin korsetin päälle ja saappaat jalkaan pitkästä aikaa. Olin hirveän tyytyväinen asuuni vaikka harvalle se pöydän takaa näkyi. Onneksi pukeudunkin lähinnä itseäni varten. Päätin haluavani alaosaksi jotain mustaa ja pöyheää, mutta en kelpuuttanut mitään jo olemassa olevaa. Lainasin kämppikseltä superpöyheän alushameen ja väsäsin rikkinäisestä mekosta hameen. Kuvassa ei kunnolla näy, mutta korsetin alla on pilkullinen mesh-body. Saappaat on lainassa siskolta.


Seuraavaksi ensimmäinen brändin hame. Ouva merkitsee minut Lolita kirppiksellä jos ajattelee minua kiinnostavan ja niin violetti pupu-hame lähti mukaan. Merkki on the dream of lolita ja pupuista ajatukset menevät aina Liisaan Ihmemaassa. Liiviin olen rakastunut! Löytyi syksyllä UFF:lta kun olin etsimässä kihlattuni kanssa proppeja hänelle. Sain vasta jokunen aika sitten käyttöön kunnolla kun vyötäröä piti kaventaa aika reilusti. Olen todennut, että liiviä voi käyttää miltei kaiken kanssa. Hameen suhteen vähän pelkäsin, että olisi ollut enemmän lila, mutta onneksi on oikeasti violetti.


Tämä kuva on vain liivin etuosan näkymisen vuoksi tässä. Samalla näkyy vähän, että hameessa riittää kangasta.


Witcheristä kirjoittaessani mainitsin, että olin huokaillut yhden hameen perään vaikka kuinka. Se hame tuli varmaan juuri Witcherin peluun takia uudelleen mieleen ja oli tarkistettava onkohan se enää saatavilla. Olihan se! Kävin melko pitkään itseni kanssa keskustelua siitä voinko ostaa hameen, mutta sen verran pitkään olin siitä haaveillut, että annoin mennä. Arvoin hieman otanko mahdollisesti pienen vai varmasti ison ja päädyin ensimmäiseen. Sen takia oli tulla melkoinen kriisi kun vaikka teoreettisesti hame oli oikean kokoinen niin käytännössä takaosan kuminauhat eivät antaneet tarpeeksi periksi, jotta vetoketjun saisi kiinni. Ehdin jo ihmetellä olisiko isompaa versiota vielä saatavilla (ei edes ollut) kunnes muistin olevani ompelija. Aloin tutkailla takaosan kuminauhoja ja totesin, että voin ihan hyvin ottaa ne irti. Muutamia ompeleiden purkua ja kuminauhan leikkaamista myöhemmin hame istui kuin hansikas. Takaosassa oli neljä todella jäykkää kuminauhaa nyörityksen alla. Irrotin niistä kolme ja jätin vyötärön kuminauhan paikoilleen. Tardis-hame! Hyvin kirjaimellisesti. Isomman sopivaksi saaminen olisi luultavasti ollut paljon isompi projekti. Niin joo, Fanplusfriend & Neo Ludwig on merkki. Saa nähdä muistanko hetkeen omistavani muita hameita. Tosin, ylempi pupu-hame on kyllä myös paljon mielessä, sillä sekin on melko uusi.



 Huvittavaa on se, että minua myös tökitään lolitan suuntaan. Eräs uusi tuttavuus sanoi viimeksi nähdessämme, että lolita näyttäisi varmasti hyvältä minulla ja Tardis-hameen postatessani kysyi milloin minut nähdään kokonaan lolitassa. Totesin, ettei kannata henkeään pidätellä. Toki lolitaa on alkanut ilmestyä lisää kaappiini ja asuihini, mutta tiukat pukeutumissäännöt eivät ole ihan minua varten. Haluan vähän jotain muuta. Toinen mikä estelee on se, ettei yläosia löydy yhtä helposti kuin hameita. Mekkoja en edes haaveile näillä vartalonmuodoilla hankkivani. Mutta pidän silmäni auki ja ei sitä koskaan tiedä, ehkä joku päivä minulla onkin kokonainen lolita-asu päälläni.

PS. Meinasin ajastaa tämän aprillipäivälle. Jos ei kuitenkaan.