Romania, osa 5: lauantai ja sunnuntai

Lauantaiaamuna oli jälleen aika pakata matkalaukut ja hypätä bussiin. Oli sääli hyvästellä Sibiu, sillä pidin siitä kaupungista kovasti. Mukavan kompakti ja kaunis. Mutta bussiin vei tie ja suunnattiin kohti Cozian luostaria. Vastaava opettajamme kertoi matkalla meille luostarista ja sen kirkosta muun muassa sen, että siellä on freskoja 1300-luvulta asti! Saatoin hieman hihkua pääni sisällä. Luostarialue on vilkkaan tien varrella, mutta kasvillisuuden yms. ansiosta omassa rauhassaan.

Luostarin kirkko.

Päädyin jälleen kuvaamaan kukkia...

Freskoja!

Kaiverruskoristelutkin ovat ihana asia.

Kirkon sisältä ainoa selkeä kuva. Hämärä sisätila ja kännykän kamera eivät oikein toimineet yhteen.

Kirkko takaa ja lisää ruusuja + muutama turisti.

Luostarirakennusta ja lisää kukkia.

Aikamme ihasteltuamme kirkkoa kuljimme joenrantaan ja lumouduin täysin. Luostari kohoaa leveän joen rannalla, vastarantana koskematonta metsää! Istuttiin penkereelle kuuntelemaan esitelmää ja oltiin kiitollisia kun paikalliset eivät ymmärtäneet esitelmän koskevan uuspakanallisuutta. Mutta oli ihana maisema. Rakastuin luostarin sijaintiin (ja kirkkoon, freskoihin, istutuksiin jne.) niin, että julistin ryhtyväni ortodoksimunkiksi. Kuulemma asiassa on muutama mutka matkassa, en ymmärrä...

Portailta matkalla joenrantaan.

Pakkauduttiin takaisin bussiin ja matkattiin Curtea de Argesin kylään. Onnistuimme käyttämään siellä aikaa lounastamiseen pari tuntia... Jännästi ravintola ei ollut varautunut kahdenkymmenen ihmisen ilmestymiseen paikalle ja olivat vielä mitä ilmeisemmin järjestämässä häitä. Taisi itse asiassa olla vielä niin, että aiottiin ihan toiseen paikkaan lounaalle, mutta eivät voineet ottaa meitä vastaan kun sielläkin järjestettiin häitä. Kesälauantait, suosittuja hääpäiviä myös Romaniassa. Lounaspaikkamme tienoilla pörräsi myös muutamia koiria joilla tuntui olevan vähän asiaa reviireistä. Henkilökunta kävi ne jossain vaiheessa hätistämässä pois.

Kyllä noissa maisemissa kelpaisi juhlia kesähäitä.

Lounaan jälkeen kuunneltiin matkamme viimeinen esitelmä lähteen luona. Lähteen takana on legenda: 

"With Manole being unable to finish the walls, the prince threatened him and his assistants with death. At last Manole suggested that they should follow the ancient custom of placing a living woman into the foundations; and that she who first appeared on the following morning should be the victim. The other masons warned their families, and Manole was forced to sacrifice his own wife. Thus the cathedral was built.When Manole and his masons told the prince that they could always build an even greater building, Radu Negru had them stranded on the roof so that they could not build something to match it. They fashioned wooden wings and tried to fly off the roof, but, one by one, they all fell to the ground. A spring of clear water, named after Manole, is said to mark the spot where he fell."

Lähde ja paikallisia.

 Esitelmän jälkeen päästiin vilkaisemaan kirkkoa. Kirkon ulkoasu on peräisin vuodelta 1886, mutta alunperin kirkko on rakennettu 1500-luvun alkupuolella. Tätä kirkkoa olisi ollut todella mielenkiintoista tutkailla pitempään, mutta lounasaikamme venymisen vuoksi siihen ei ollut kovinkaan paljoa aikaa. Sen takia jäi myös sisätilat katsastamatta: olisi ollut pääsymaksu niin tuntui vähän turhalta maksaa vain pyörähtämisestä.

Kirkon takana oli muutamia kojuja. Ostin sieltä itselleni pienen ikonin ja puisen ristin. Muutkin seurueen jäsenet ostivat ikoneita, useammat isompia kuin minä kun omani mahtui suljettuna kämmenelle.

Kirkon takakulmalta.

Saavuttiin Bukarestiin seitsemän jälkeen illalla. Huoneisiin pääseminen oli pienen säädön takana kun halusivat jokaisesta huoneesta yhdeltä ihmiseltä passista kopion ja allekirjoituksia papereihin. Huomasi, että ollaan ison kaupungin hotellissa (Hotel Lev Or) eikä pienempien paikkojen pensioneissa. Lopulta kuitenkin päästiin huoneisiin. Oli hassua kun meidät oli ripoteltu useampaan paikkaan ja hotellissa oli myös reilusti muita asukkeja kun aiemmissa paikoissa vallattiin aika hyvin tilaa.

Näkymä huoneen ikkunasta. Ei ihan niin idyllinen kuin aiemmat.

Huoneesta löytyi varsin krumeluuri kultatapetti.

Viimeisen illan kunniaksi illastettiin koko porukka yhdessä hotellissa. Oli todella mukavaa, vaikka sisälsikin hivenen säätöä sekin. Olin odottanut kovasti Bukarestin yötä, mutta illallisen loppuvaiheilla oli todettava, että uni voittaa tälläkin kertaa. (Tiedän, olen henkisesti keski-ikäinen.) Oli ihanaa päästä ajoissa nukkumaan. Yöllä riehui hurja ukkosmyrsky! Sitä oli hieno seurata vaikken arvostanutkaan heräämistä. Aamulla oli vielä pilvistä, joten en ihan sisäistänyt, että aurinkorasvalle voisi olla tarvetta. Kivasti poltin nenän, niskan, käsivarret ja olkapäät sen seurauksena... Jostain syystä en myöskään laittanut sitä siinä kohtaa kun tajusin metrolle kävellessä auringon paistavan. Hyvin olin siihen asti selvinnyt ilman palanutta ihoa.

Ceaușescun rakennuttama valtava suihkulähde asia. Kuvasta kokoa on vaikea hahmottaa, mutta nuo taustalla näkyvät matalat asiat ovat osa sitä.

Bukarestissakin oli kukkia.

Sunnuntai meillä oli tosiaan vapaa-aikaa Bukarestissa. En ollut kovin vakuuttunut. Isot kaupungit ei vaan tunnu olevan minua varten, sen sijaan rakastan kompakteja pikkukaupunkeja. Bukarestista jäi mieleen Nicolae Ceaușescun rakennuttama valtava Kansan talo eli nykyinen Romanian parlamenttitalo. Ceaușescu oli mitä ilmeisemmin hivenen suureellinen sillä rakennus on 270 m kertaa 240 m ja 86 m korkea ja ulottuu 92 m maan alle. Rakennuksen kellareissa on kuvattu kuulemma Top Gear jakso. Bukarest oli jotenkin kylmä mielestäni. Ränsistynyttä, epäsiistiä ja ketjuliikkeitä lähinnä. Toki olin myös tosi väsynyt ja odotin vain kotiin pääsyä. Matkan ensimmäisinä päivinä olisin voinut suhtautua Bukarestiin positiivisemmin.

Parlamenttitalo, katsokaa edustalla olevia busseja mittakaavaksi. Bukarestin kaupungilla oli viime vuonna 555. juhlavuosi.

Ovien kuvaaminen jatkui läpi matkan.

Aamulla jo pakattiin laukut viimeistä kertaa. Iltapäivällä oli aika hakea laukut meidän huoneesta säilöstä ja astua viimeistä kertaa bussiin ja lähteä lentokentälle. Viimeiset Romanian kolikot jätin lentokentällä johonkin keräysastiaan kun niitä ei kannattanut enää Suomeen rahdata. Kotimatka sujui varsin rattoisasti kun tunsi jo ihmisiä. Frankfurtissa päästiin ohituskaistalle kun vaihtoaika oli lyhyt, mutta jostain syystä meidän porukasta moni jäi erikoissyynniin. Ilmeisesti meissä oli jotain ylimääräisiä Romania-ioneja tai jotain. Päästiin kuitenkin kaikki onnellisesti lentokoneeseen vaikka hirvittävän hetken näytti siltä, että yksi seurueen jäsen jää jälkeen. Onneksi hänkin saapui lopulta.

Auringonlasku lentokoneesta käsin oli ihastuttava.

Menomatkalla esittäydyin vierustoverilleni sanoen, että saatan jännittää. Hän jo silloin muistutti hengittämisestä laskeutumisen yhteydessä, mutta paluumatkalla hän piirsi minulle muistutuksen! Helsinkiin laskeutuessa puhuttiin niin tiiviisti kilpikonnista etten edes tajunnut jännittää.

Tärkeä muistutus laskeutuessa, lisänä kuvitus.

Kaikki 21 opintomatkalle osallistunutta ihmistä pääsi ehjänä kotiin ja kaikilla tuntui olleen kivaa. Matkasta on jo aikaa, mutta edelleen lämmittää kovasti mieltä. Todella hieno viikko! Laitan vielä jonkun yleistunnelmamerkinnän ja tuliaiskuvia.

Romania, osa 4

Perjantai koitti onnellisena: kunnollinen aamupala! Voi sitä auvoa ja riemua kun oli valinnan varaa ja tuoreita asioita. Teetä en tainnut varsinaisesti vieläkään saada, mutta aina ei voi voittaa. Muiden reaktioista päätellen en ollut ainoa, joka asiasta riemuitsi, ja saattoi aiheesta muutama fb-päivityskin tulla.

Jälkikäteen katsottuna ei kovin ihmeellinen hotelliaamiainen, mutta ah, mikä taivas aikoinaan.

Päivä alkoi rennosti, käveltiin keskustaan ja etsiydyttiin keskusaukiolle kuuntelemaan esitelmää. Esitelmä oli Sibiun kaupungin historiaa ja samalla eräänlainen turistiopastus kaupungin keskeisistä paikoista, joten samalla sai kuvaa kaupungista. Päivä jatkui myöskin melko rennoissa tunnelmissa, sillä vietettiin se kokonaan Sibiussa, bussikuskimme pitäessä vapaapäivää. Kuuneltiin lisää esitelmiä, käytiin kreikkalaiskatolisessa kirkossa ja synagogassa. Vapaa-aikaa oli paljon.

Sibiussa taloilla oli silmiä! Tässä oikeasti ihastuin näkymään, mutta silmätkin tulivat mukaan.

Tässä muutama eri ilmeinen talo kreikkalaiskatolisen kirkon edustalla.

Monet luulevat kreikkalaiskatolisen kirkon tarkoittavan yksinkertaisesti ortodoksista kirkkoa, mutta asia ei ole niin. Uniaatit noudattavat ortodoksista liturgiaa, mutta ovat roomalaiskatolisen kirkon jäseniä. Tämä selittyy täysin kirkon historialla, josta voi lukea lisää esimerkiksi täältä. Kirkko oli mielenkiintoisen näköinen.

Synagogan pihassa näimme pienen oranssin kissanpennun! Keskityin siis taas oleelliseen. En ollut aiemmin vieraillut synagogassa, joten odotin sitä paljon. Valitettavasti emme saaneet englantia puhuvaa opasta, mutta onneksi se ei estänyt ihastelemasta ornamenttikoristelua, jota synagoga on täynnä. Kun ei saa tehdä esittäviä kuvia, ornamentteja käytetään ihan eri tavalla. Toivottavasti pääsisin joku kerta ihastelemaan moskeijoitakin.

Muutaman päivän esitelmän pääsimme kuulemaan puistossa istuen. Kohtasimme myös ilmeisesti paikallisen kylähullun, joka jostain meidän yläpuoleltamme huusi kovaan ääneen ties mitä. Ilta oli jälleen vapaa-aikaa. Olisi kovasti houkuttanut mennä katsomaan Dalin näyttely Dantesta, mutta väsymys vaivasi ihan liikaa, jotta olisin saanut siitä yhtikäs mitään irti. Päädyin siis kiertelemään kaupunkia muutamien muiden kanssa.

Valheiden silta: jos sillalla kertoo valheen, se romahtaa.

Illan ruokailu oli osoittautua hyvin vaikeaksi toimenpiteeksi. Meitä oli pieni porukka, josta eräs oli kuullut todella hyvästä kellariravintolasta, joka osoittautui sinne päästyämme olevan täynnä. No, meille sanottiin, että puolen tunnin - tunnin kuluttua olisi jo tilaa. Jäimme pohtimaan menemmekö sinne vai emme, osalla meistä (mukaan lukien minä) oli jo sen verran nälkä, että olisimme halunneet jonnekin muualle. Yritettiin yhteen pitsapaikkaan, mutta se ei ehkä ollut auki emmekä saaneet siihen selvyyttä missään kohti. Päätettiin sitten mennä tappamaan aikaa yksille, täysin tietoisena siitä, että minun oli tärkeää saada verensokeria äkkiä ylös. Sairaanhoitajakoulutuksenkin saanut matkatoveri totesi, että olen ihan valkoinen. Paikka, jonka terassille menimme, ei tarjonnut tietenkään mitään syötävää... Tilasin teen ja näin ensimmäistä kertaa matkalla mustaa teetä! Se tosin tarjottiin vanilja- ja hasselpähkinäsiirapin kera, jotka oli sekoitettu valmiiksi teeveteen. Tämän ratkaisun hyvä puoli oli kuitenkin se, että sain sen verensokerin viimein ylös ja kiukuttelunhaluni laantui.

Romaniassa on olemassa mustaa teetä!

Lopulta pääsimme kellariravintolaan. Ja oli kyllä ehdottomasti kaiken arvoista! Tunnelmallinen paikka täynnä paikallisia, mukava henkilökunta ja todella hyvää ruokaa. Sanoisin jopa matkani parhaaksi. Lisäplussaa kauniista lautasista. Ruokailun jälkeen suuntasin hotellille, moni muu jäi viettämään iltaa Sibiun yöhön, mutta henkilökohtaisesti voitti sängyn kutsu kun väsymys alkoi olla melkoista.

Romania, osa 3

Tervetuloa takaisin matkakertomuksen pariin. Valitteluni siitä, että tuli tällainen väli, mutta Muu Elämä (tm) vaan imaisi turhan tehokkaasti mukaansa. Jatketaan torstailla, eli matkan neljännellä päivällä.

Aamulla oli aika poistua Brașovista, joka oli matkamme pitkäaikaisin tukikohta. Pidin kaupungista kovasti ja sinänsä vähän harmi ettei siihen ehtinyt enempää tutustua, mutta tarkoituksena oli kuitenkin tutustua Transilvaniaan, ei Brașoviin. Suuntana oli Rupean linnoitus, joka on ensimmäisen kerran rakennettu 1324 ja yhdistää Transilvanian, Moldavian ja Walachian alueet (tukeutuen alueen esittelylehtiseen). Jotenkin olimme saaneet kuvan, että kyseessä olisi raunio, mutta restauroinnin ansiosta pääsimme ihastelemaan ehjää linnoitusta ja hyviä näkymiä sieltä.

Kappas, lisää ovia ja ovenkahvoja.

Päivä oli jälleen lämmin, joten linnoituksen kiertäminen alkoi jossain kohtaa uuvuttaa. Onneksi siellä myös riitti varjoa. Oli sinänsä sääli ettei huoneita ollut sisustettu eikä siellä ollut paljoa tekstejä kertomassa mihin mitäkin osiota oli käytetty, mutta huoneet yms. oli sentään nimetty. Tuli vaan hassu olo kun löydettiin mm. kappeli - ja se oli täsmälleen samanlainen askeettinen huone kuin kaikki muutkin. No, ei voi olettaa liikoja linnoitukselta, joka on juuri saatu kuntoon. Rupeasta löysin myös tuliaisen pikkusiskolleni, siitä lisää myöhemmin.

Linnoituksen sijainti oli tosiaan mitä mainioin,

Seuraavaksi suuntana oli Sighișoara, jossa oli oma esitelmävuoroni Ortodoksisen Biserica Sfanta Treime din Sighișoara kirkon edustalla. Harmi ettei esitelmän pidostani ole kuvaa, sillä asettauduin jonkinlaisen riippupajun alle, ja kuulemma sovin siihen täydellisesti vihreän hameeni kanssa. Esitelmäni meni miten meni, mutta itse kirkko oli jälleen hieno. Ortodoksiset kirkot ovat häkellyttävän koristeellisia ihmiselle, joka on tottunut luterilaisten kirkkojen yksinkertaisuuteen.

Välillä oli niskat kipeytyä kun piti ihastella kaikki mahdolliset katonrajan ornamentit ja muut koristeet.

Sighișoarassa meillä oli lounastauko ja omaa aikaa kun yksi esitelmä siirtyi. Sighișoara on todella kaunis kaupunki, ilmeisesti myös turistien suosima. Kuljimme Mäkikirkon ohitse, ja "sisäänheittäjä" kertoi, että heillä on myös suomenkielinen opasteksti! Näyttikin sen meille, josta siis Mäkikirkon nimitys on. Päädyimme kuitenkin kiertämään hautuumaalla ja kaupungilla maksullisen kirkkokäynnin sijaan.

Kirkon ja keskustan väliseltä sillalta avuatui hurmaava näkymä.

Torilla oli paljon erilaisia kojuja, joista erityisesti korut houkuttivat. Kämppiksen tuliaiskorvakoruihin sain alennusta, koska kävin niitä useampaan kertaan katsomassa ja edelleen epäilin. Ihailemani camékorun hinnan toisella kojulla onnistuin vahingossa tinkimään alemmaksi ihan vain toteamalla, ettei minulla ollut niin paljon rahaa kuin siitä pyydettiin. Sain sen lopulta miltei puoleen hintaan, josta omalla tavallaan tuli hieman huono omatunto. En oikein osannut suhtautua siihen, että sain ostettua ison hopeakorun kahdeksalla eurolla.

Mäkikirkon hautuumaata.

Jokin soma rakennus hautuumaan ja kirkon välissä.

Lähtömme ajoitus oli täydellinen: bussin startatessa iski melkoinen kaatosade! Salamoita ja kaatosadetta oli mukava seurata bussin ikkunan läpi.

Matka Sibiuun meni melkolailla torkkuen. Päästyämme Pension Kon Tikiin meille tarjottiin paikallista pirtua tsuikaa pienet lasit. Kohteliaisuudesta maistoin ja oli melkoinen kokemus kun en kirkkaisiin koske edes sitseillä. Taisin tyrkätä lasini lopun eteenpäin. Sibiussa jätettiin matkalaukut hotellille, kuunneltiin siirtynyt esitelmä ja suunnattiin kaupungille viettämään vapaa-aikaa.

Näköala huoneemme ikkunasta.

Oli mukavaa kun majapaikasta oli kävelymatka keskustaan, ei tarvinnut samalla tavalla miettiä siirtymisiä kuin Brașovissa.. Minä ja toinen introvertti matkatoveri lähdimme kahdestaan etsimään ruokapaikkaa, molemmat kaivattiin hieman hengähdystaukoa kahdenkymmenen hengen seurueesta. Oli nautinnollista olla hiljaa ja juoda viiniä. En tiedä mokasinko itse ruokatilaukseni kanssa vai mitä tapahtui, mutta lämpimän aterian sijaan sain salaatin. Mikä sinänsä oli mielenkiintoista, koska aiemmin lounaalla toisen matkatoverin tilatessa mozzarellasalaatin kyseessä oli paistettuja juustoviipaleita ja tomaattisiivuja eikä meidän salaatiksi mieltämiä ruoka-annoksia paljoakaan näkynyt. Onneksi sain ruokaseurani jämäranskalaiset, joten en ihan nääntynyt. Torstai oli myös ainut ilta, jolloin pääsin hotellille jo kymmenen aikaan. Tuli ehdottomasti tarpeeseen, mutta se ei silti pelastanut väsymysperjantailta, mistä lisää seuraavassa postauksessa.

Ensinäkymät Sibiun keskustaan.

Joulun aikaa

Blogia ei ole hylätty vielä ihan täysin, älkööt pelätkö. Aina välillä jopa puhutaan tästä ja harmitellaan kun on jäänyt.

En ihan vielä palaa Romanian pariin, koska olen kotikotona rentoilemassa Joulua elukoiden ja perheen kanssa. Kavioeläimet oli sitä mieltä, että lunta tulee liikaa eikä ole edes herkkuja tarjota, Remu tiputti sanomalehtikassin ja meni sinne, Pätkis rauhoittui katsomaan kanssani Lumiukon. Taidan siis mennä siskoni seuraksi sohvalle lukemaan ja katsomaan piirrettyjä.

Rauhallista joulua kaikille!