Romania, osa 5: lauantai ja sunnuntai

Lauantaiaamuna oli jälleen aika pakata matkalaukut ja hypätä bussiin. Oli sääli hyvästellä Sibiu, sillä pidin siitä kaupungista kovasti. Mukavan kompakti ja kaunis. Mutta bussiin vei tie ja suunnattiin kohti Cozian luostaria. Vastaava opettajamme kertoi matkalla meille luostarista ja sen kirkosta muun muassa sen, että siellä on freskoja 1300-luvulta asti! Saatoin hieman hihkua pääni sisällä. Luostarialue on vilkkaan tien varrella, mutta kasvillisuuden yms. ansiosta omassa rauhassaan.

Luostarin kirkko.

Päädyin jälleen kuvaamaan kukkia...

Freskoja!

Kaiverruskoristelutkin ovat ihana asia.

Kirkon sisältä ainoa selkeä kuva. Hämärä sisätila ja kännykän kamera eivät oikein toimineet yhteen.

Kirkko takaa ja lisää ruusuja + muutama turisti.

Luostarirakennusta ja lisää kukkia.

Aikamme ihasteltuamme kirkkoa kuljimme joenrantaan ja lumouduin täysin. Luostari kohoaa leveän joen rannalla, vastarantana koskematonta metsää! Istuttiin penkereelle kuuntelemaan esitelmää ja oltiin kiitollisia kun paikalliset eivät ymmärtäneet esitelmän koskevan uuspakanallisuutta. Mutta oli ihana maisema. Rakastuin luostarin sijaintiin (ja kirkkoon, freskoihin, istutuksiin jne.) niin, että julistin ryhtyväni ortodoksimunkiksi. Kuulemma asiassa on muutama mutka matkassa, en ymmärrä...

Portailta matkalla joenrantaan.

Pakkauduttiin takaisin bussiin ja matkattiin Curtea de Argesin kylään. Onnistuimme käyttämään siellä aikaa lounastamiseen pari tuntia... Jännästi ravintola ei ollut varautunut kahdenkymmenen ihmisen ilmestymiseen paikalle ja olivat vielä mitä ilmeisemmin järjestämässä häitä. Taisi itse asiassa olla vielä niin, että aiottiin ihan toiseen paikkaan lounaalle, mutta eivät voineet ottaa meitä vastaan kun sielläkin järjestettiin häitä. Kesälauantait, suosittuja hääpäiviä myös Romaniassa. Lounaspaikkamme tienoilla pörräsi myös muutamia koiria joilla tuntui olevan vähän asiaa reviireistä. Henkilökunta kävi ne jossain vaiheessa hätistämässä pois.

Kyllä noissa maisemissa kelpaisi juhlia kesähäitä.

Lounaan jälkeen kuunneltiin matkamme viimeinen esitelmä lähteen luona. Lähteen takana on legenda: 

"With Manole being unable to finish the walls, the prince threatened him and his assistants with death. At last Manole suggested that they should follow the ancient custom of placing a living woman into the foundations; and that she who first appeared on the following morning should be the victim. The other masons warned their families, and Manole was forced to sacrifice his own wife. Thus the cathedral was built.When Manole and his masons told the prince that they could always build an even greater building, Radu Negru had them stranded on the roof so that they could not build something to match it. They fashioned wooden wings and tried to fly off the roof, but, one by one, they all fell to the ground. A spring of clear water, named after Manole, is said to mark the spot where he fell."

Lähde ja paikallisia.

 Esitelmän jälkeen päästiin vilkaisemaan kirkkoa. Kirkon ulkoasu on peräisin vuodelta 1886, mutta alunperin kirkko on rakennettu 1500-luvun alkupuolella. Tätä kirkkoa olisi ollut todella mielenkiintoista tutkailla pitempään, mutta lounasaikamme venymisen vuoksi siihen ei ollut kovinkaan paljoa aikaa. Sen takia jäi myös sisätilat katsastamatta: olisi ollut pääsymaksu niin tuntui vähän turhalta maksaa vain pyörähtämisestä.

Kirkon takana oli muutamia kojuja. Ostin sieltä itselleni pienen ikonin ja puisen ristin. Muutkin seurueen jäsenet ostivat ikoneita, useammat isompia kuin minä kun omani mahtui suljettuna kämmenelle.

Kirkon takakulmalta.

Saavuttiin Bukarestiin seitsemän jälkeen illalla. Huoneisiin pääseminen oli pienen säädön takana kun halusivat jokaisesta huoneesta yhdeltä ihmiseltä passista kopion ja allekirjoituksia papereihin. Huomasi, että ollaan ison kaupungin hotellissa (Hotel Lev Or) eikä pienempien paikkojen pensioneissa. Lopulta kuitenkin päästiin huoneisiin. Oli hassua kun meidät oli ripoteltu useampaan paikkaan ja hotellissa oli myös reilusti muita asukkeja kun aiemmissa paikoissa vallattiin aika hyvin tilaa.

Näkymä huoneen ikkunasta. Ei ihan niin idyllinen kuin aiemmat.

Huoneesta löytyi varsin krumeluuri kultatapetti.

Viimeisen illan kunniaksi illastettiin koko porukka yhdessä hotellissa. Oli todella mukavaa, vaikka sisälsikin hivenen säätöä sekin. Olin odottanut kovasti Bukarestin yötä, mutta illallisen loppuvaiheilla oli todettava, että uni voittaa tälläkin kertaa. (Tiedän, olen henkisesti keski-ikäinen.) Oli ihanaa päästä ajoissa nukkumaan. Yöllä riehui hurja ukkosmyrsky! Sitä oli hieno seurata vaikken arvostanutkaan heräämistä. Aamulla oli vielä pilvistä, joten en ihan sisäistänyt, että aurinkorasvalle voisi olla tarvetta. Kivasti poltin nenän, niskan, käsivarret ja olkapäät sen seurauksena... Jostain syystä en myöskään laittanut sitä siinä kohtaa kun tajusin metrolle kävellessä auringon paistavan. Hyvin olin siihen asti selvinnyt ilman palanutta ihoa.

Ceaușescun rakennuttama valtava suihkulähde asia. Kuvasta kokoa on vaikea hahmottaa, mutta nuo taustalla näkyvät matalat asiat ovat osa sitä.

Bukarestissakin oli kukkia.

Sunnuntai meillä oli tosiaan vapaa-aikaa Bukarestissa. En ollut kovin vakuuttunut. Isot kaupungit ei vaan tunnu olevan minua varten, sen sijaan rakastan kompakteja pikkukaupunkeja. Bukarestista jäi mieleen Nicolae Ceaușescun rakennuttama valtava Kansan talo eli nykyinen Romanian parlamenttitalo. Ceaușescu oli mitä ilmeisemmin hivenen suureellinen sillä rakennus on 270 m kertaa 240 m ja 86 m korkea ja ulottuu 92 m maan alle. Rakennuksen kellareissa on kuvattu kuulemma Top Gear jakso. Bukarest oli jotenkin kylmä mielestäni. Ränsistynyttä, epäsiistiä ja ketjuliikkeitä lähinnä. Toki olin myös tosi väsynyt ja odotin vain kotiin pääsyä. Matkan ensimmäisinä päivinä olisin voinut suhtautua Bukarestiin positiivisemmin.

Parlamenttitalo, katsokaa edustalla olevia busseja mittakaavaksi. Bukarestin kaupungilla oli viime vuonna 555. juhlavuosi.

Ovien kuvaaminen jatkui läpi matkan.

Aamulla jo pakattiin laukut viimeistä kertaa. Iltapäivällä oli aika hakea laukut meidän huoneesta säilöstä ja astua viimeistä kertaa bussiin ja lähteä lentokentälle. Viimeiset Romanian kolikot jätin lentokentällä johonkin keräysastiaan kun niitä ei kannattanut enää Suomeen rahdata. Kotimatka sujui varsin rattoisasti kun tunsi jo ihmisiä. Frankfurtissa päästiin ohituskaistalle kun vaihtoaika oli lyhyt, mutta jostain syystä meidän porukasta moni jäi erikoissyynniin. Ilmeisesti meissä oli jotain ylimääräisiä Romania-ioneja tai jotain. Päästiin kuitenkin kaikki onnellisesti lentokoneeseen vaikka hirvittävän hetken näytti siltä, että yksi seurueen jäsen jää jälkeen. Onneksi hänkin saapui lopulta.

Auringonlasku lentokoneesta käsin oli ihastuttava.

Menomatkalla esittäydyin vierustoverilleni sanoen, että saatan jännittää. Hän jo silloin muistutti hengittämisestä laskeutumisen yhteydessä, mutta paluumatkalla hän piirsi minulle muistutuksen! Helsinkiin laskeutuessa puhuttiin niin tiiviisti kilpikonnista etten edes tajunnut jännittää.

Tärkeä muistutus laskeutuessa, lisänä kuvitus.

Kaikki 21 opintomatkalle osallistunutta ihmistä pääsi ehjänä kotiin ja kaikilla tuntui olleen kivaa. Matkasta on jo aikaa, mutta edelleen lämmittää kovasti mieltä. Todella hieno viikko! Laitan vielä jonkun yleistunnelmamerkinnän ja tuliaiskuvia.