Täällä ollaan edelleen, huolimatta ihan älyttömistä viime kuukausista.
Halusin nyt vaan ihan nopeasti sanoa, kuinka on mahtavaa miten välillä vaan uppoaa johonkin sarjaan, sen jaksoon tai kohtaukseen. Tänään elin pitkästä aikaa kunnolla mukana kokonaisen jakson ajan, enkä tehnyt muuta kuin ehkä kolmeen kertaan. Eli vähän kuin olisi mainoskatkot. Tärisin jännityksestä, taputin onnistumiselle - ja lopussa valui onnen kyyneleet, koska ihanaa kun kaikki järjestyy. Ja se, miten yhdestä lempikappaleesta voikaan tulla vielä vähän merkityksellisempi.
Fanitan siis Gleeta. Vaikka taisinkin pitää aiemmista tuotantokausista enemmän, kolmannesta saa vähän enemmän irti, koska tuntee jo hahmoja. Ja kyllä, olen jäljessä jopa suomalaisesta tahdista. Yritän vähän saada neljän päivän vapaani aikana sarjoja kiinni, mutta koska lupasin olla suorittamatta niitä(kin) niin en tiedä miten käy. Ja se on okei. Ne ovat vapaapäiviä ja minulla on tiedossa pulkkamäkireissu ystävän kanssa. Se voittaa sarjojen katsomisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti