Vampyyrien metsästysretki: alkumatka eli Romania, osa 1

Kuukausi sitten olin kolmatta päivää Romaniassa. Mihin tämä aika on mennyt? Siitähän on vain hetki kun lähdettiin, puhumattakaan takaisin tulosta, mutta niin vaan on päivät ja viikot vierinyt.

Ajattelin tehdä tästä ensimmäisestä postauksesta enemmän sellaisen matkakertomuksen, missä oltiin ja mitä tehtiin tyyliin, turistikuvilla varustettuna. Toiseen postaukseen voisin sitten laittaa enemmän omia fiiliksiä ja tunnelmia sekä niitä "tämä oli mielestäni kaunis/hauska/kiva" kuvia. Katsotaan pitäydynkö tässä suunnitelmassa vai keksinkö muuta.

Miten ihmeessä päädyin lähtemään juuri Romaniaan? Sähköpostiviestin takia. Maaliskuussa sähköpostiini tupsahti seuraavanlainen viesti: "Kiinnostaako sinua linnat, keskiaikaiset kaupungit, ortodoksiset, protestanttiset ja katoliset, isot sekä pienet kirkot? Kiinnostaako sinua itä-eurooppa ja sen monenlaiset historian vaiheet? Oletko aina halunnut nähdä Transilvanian henkeäsalpaavat luonnonmaisemat, jotka vievät sinut suoraan keskelle mitä mielenkiintoisinta menneisyyttä ja nykyhetkeä?" Oi kyllä! Pitkän jahkailun ja sellaisen "en mä nyt voi" vaikeilun jälkeen sain naputeltua hakemuksen Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen (TYT) järjestämälle opintomatkalle. Huhtikuussa sitten tuli sposti, jossa sanottiin, että minut on valittu matkalle mukaan. Ominaiseen tapaan reaktioni oli "Wää!" Olin toki innoissani, mutta pitkin kevättä ja kesää myös stressasi ja huoletti. Koska kyseessä oli opintomatka, siihen kuului myös esseen/esitelmän teko, joten upottauduin jälleen kerran ikonoklasmin pariin. Se miltei ansaitsisi oman postauksensa.

Elokuun kahdeksannentoista päivän aamuna, ihan liian lyhyiden yöunien ja liian aikaisen herätyksen jälkeen, poikaystävä heitti lentokentälle ja vielä terminaalin ovella kysyin voisinko kääntyä takaisin.

Onneksi en kääntynyt! Vaikka olin myöhästyä lennolta (*köh*, saatoin vähän harhautua ja menettää ajantajuni, mutta oli ihan hieno fiilis juosta lentokentä halki korkkarit kädessä) niin jo lennolla alkoi tulla sellainen olo, että kyllä tästä jotain tulee. Viimeistään Brașovin hotellin parvekkeella iski tajuntaan, että olen ihan oikeasti ulkomailla, täysin vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa - tästä tulee mieletöntä!

Sateinen Helsinki jäi taakse ja vastassa oli aurinkoinen Brașov.

Lennettiin siis Helsingistä Frankfurtin kautta Bukarestiin, josta matka jatkui samantien bussilla majoituspaikkaan. Yli kaksitoista tuntia matkantekoa yhdessä päivässä. Hotellilla pikkasen jo uuvutti. Maanantain ohjelmaan ei onneksi kuulunut muuta kuin majoittuminen ja illallinen hotellissa sekä tietty tutustumista muihin.

Brașovissa olimme kolme yötä. Majapaikkana toimi Pension Laura. Todella viihtyisä paikka, mutta ruoka ei selvästikään ollut majapaikkamme juttu. Ensimmäisen illan illallinen oli jännä ja aamupala erityisesti lihattomalle melko vähäinen. Koko matkaa leimasi myös se, etten useimpina aamuina tiennyt juonko teetä vai lämmintä mehua. Ehdottomasti plussaa ihanasta koko kerroksen yhteisestä parvekkeesta ja isoista viihtyisistä huoneista omalla kylpyhuoneella.

Tiistai oli ensimmäinen varsinainen päivä Romanian kamaralla. Alunperin meidän oli tarkoitus viettää koko päivä Brașovissa, mutta suuntasimmekin ensin Prejmeriin bussilla, jota käytettiin koko matkan ajan. Prejmerissa kohteenamme oli linnoituskirkko. Olen näköjään kirjoittanut matkan aikatauluun, että ensimmäiset maininnat siitä ovat jo 800-luvulta, sitten jotain vuodesta 1250 ja 1515 rakennetta muutettu. Paikka, jolla on historiaa siis, niin kuin oikeastaan kaikilla muillakin kohteillamme.

Jänniä, mutta pelottavia kulkureittejä. Vanha luokkahuone ja itse kirkko.

Katseltuamme aikamme ympäriinsä niin muureja kuin kirkkoakin, kokoonnuttiin linnoituskirkon ulkopuolelle, missä ohjaava opettaja piti meille katsauksen Romaniasta jos yhtään muistan oikein. Osa porukasta saattoi myös näillä main päätyä paikalliselle leikkikentälle hetkeksi.

Palattiin bussillamme takaisin Brașoviin, jossa suunnattiin kahvitauon jälkeen ihmettelemään kaupungin keskellä kohoavaa Tâmpa-vuorta. Tâmpalle pääsi kätevästi gondolihissillä. Toki korkeita paikkoja pelkäävänä ihan hivenen vaan jännitti matkanteko, mutta se onneksi sujui mukavasti lopulta - kunhan ei katsonut suoraan alas ja nähnyt matkaa, joka oli jo kuljettu vaan katseli etäisyyteen.

Kohti ääretöntä - tai ainakin Tâmpa-vuorta.

Saatuamme porukan kahdessa erässä ylös asti, jatkettiin kipuamista kohti näköalapaikkaa. Retken pelastukseksi osoittautui matkan varrelta ostettu pieni muki vadelmia. Kahvitauosta huolimatta verensokerit olisivat päässeet liian alas. Hissiltä oli siis ihan reilusti vielä matkaa näköalatasanteelle. Reitti oli lähinnä polku ja ei aina kovin tasainen sellainen. Päästiin kuitenkin kaikki ylös asti. Maisemat olivat hulppeat! Huomasin vain, että on pidettävä tietty turvaväli reunamille tai alkoi hirvittää liikaa. Eräs paikallinen (?) nainen tuntuikin huvittuvan suuresti kun kuljin pientä mäkeä toiselle tasanteelle vähän hiipien ja varovaisesti. Nauru vain yltyi kun sanoin etten pidä korkeista paikoista. Kannatti kyllä uhmata korkeanpaikankammoaan. Näköalatasanteelta näki hyvin vanhan kaupungin yli ja pääsi myös ihastelemaan vastakkaisella rinteellä kohoavaa metsää.

Tâmpalta laskeuduttiin alas ja suunnattiin kohti kaupungin keskustaa, ihan jalkaisin, koska keskusta on aivan vuoren kupeessa. Tarkempi suunta oli Mustalle kirkolle, jossa päästiin kuulemaan ensimmäinen opiskelijan esitelmä. Musta kirkko ei ole enää niin musta, mutta on saanut nimensä siitä kun jonkin tulipalon jäljiltä oli aivan noen mustaama. Alkuperäinen nimi on jäänyt unholaan, mikä on aika tyypillistä tällaisissa tapauksissa.

Eräs sivuovi. Ei toivoakaan kuvata koko kirkkoa.

Esitelmän ja kirkossa käynnin jälkeen (missä muuten saatiin ilmainen opaskierros yllättäen) päästiin viimein etsimään lounaspaikkaa. Päivä oli venähtänyt melkoisesti, sillä kello oli tässä kohtaa viisi. Kerron joskus myöhemmin romanialaisista ravintoloista ja palvelukulttuurista, mutta tässä voisi sanoa, että välillä taisi palvelu olla hidasta ihan vain sen takia kun oltiin turisteja. Toki myös välillä pölähdettiin paikalle turhan isoissa porukoissakin.

Lounaan jälkeen oli lisää esitelmiä. Brașovista oli hauska kuulla keskusaukion laidalla istuen, ja sen jälkeen oli hyvä lähteä vaeltamaan ja miettimään seuraavien esitelmien pitopaikkoja. Matkalla kohdattiin mm. itä-Euroopan kapein kuja. Pysähdyttiin puistoon kahden esitelmän ajaksi ja suunnattiin vielä läheisen ortodoksisen kirkon pihalle, valitettavasti en tainnut missään vaiheessa saada sen nimeä ylös, mutta sen voin taata, että Romaniassa ja Transylvaniassa kirkkoja riittää.

Kuultuamme päivän viimeisen esitelmän alkoi jo ilta hämärtyä. Käytiin hieman tutustumassa kirkon hautuumaahan. Kauaa ei kuitenkaan malttanut kun lähdettiin kahden muun tytön kanssa etsimään ruokapaikkaa. Onneksi Brașovissa niitä riitti. Koska meitä oli kaksi hyvin nälkäistä päädyttiin johonkin helppoon, tuttuun ja turvalliseen: pitsaan. Tosin, omassani olikin sinihomejuustoa. Nälästä kertoi jotain se, että söin puolet pitsasta ennen kuin tökkäsi. Yleensä riittää yksi haukkaisu. Reunat söin kuitenkin kokonaan.

Brașovin ilta/yö oli kyllä hyvin tunnelmallinen. Terassit täyttyivät ja tunnelma oli todella hyvä. Huomasi, että siellä on totuttu turisteihin vaikkei varsinainen turistirysä ollutkaan.

Illan kruunasi vielä toisella terassilla nautittu, oikeastaan kuumaa suklaavanukasta muistuttava, kaakao. Hotellille pääsin takaisin vasta puolen yön jälkeen. Ei tarvinnut kovastikaan unta houkutella kun liikkeelle oltiin lähdetty jo yhdeksältä.

Oho, tämähän venähti. Näitä matkapostauksia saattaa siis riittää.