Korkokenkiä ja muuta nörtteilyä: Yksisarvisen murha eli hiusseikkailu Turussa

Pahoittelut tältäkin suunnalta hiljaiselosta. Loppukesä ja alkusyksy pyyhkäisivät mukanaan, olin putkeen lähes kaksi viikkoa poissa kotoa ja sen jälkeen olen käynyt täällä lähinnä nukkumassa. Onneksi alkaa helpottaa. Takataskussa on mm. Romanian matka, mutta siihen palataan myöhemmin. Nyt on jotain paljon värikkäämpää luvassa.

Vietettiin Ouvan kanssa yhdessä mennyttä viikonloppua. Perjantaina menin yökyläilemään, kerättiin tatteja, tehtiin ruokaa ja vietettiin tyttöjen iltaa. Mitä mainiointa aikaa. Eri asia on tietty miten fiksua on valvoa puolille öin katsoen Supernaturalia ja juoden kuoharia kun tietää, että on aikainen aamuherätys.

Lauantaiaamuna otettiin suunta kohti Turkua ja kampaamo TITUa, jossa kaveri työskentelee. Kummallakaan ei ollut kuin aavistus siitä mitä tuleman pitää, joten matka meni asiaa pohdiskellessa. Turussa ihmeteltiin parkkeerausta ja pölähdettiin kampaamoon.

Lähtötilanne oli molemmilla haalistunut väri pohjalla. Ouvalla on hiukset kasvanut aika reilusti edellisestä värikokeilusta ja on käsitellyt sitä sekä hopea- että syväpuhdistavalla shampoolla auttaakseen värin haalistumista. Itselläni on kotiblondaus, haalistunut kevyt väri, juurikasvua ja alatukassa puoli vuotta vanha Elumen. Hiuksissa oli pituutta reilusti, mutta sen verran huonokuntoista hamppua, että oli aika tehdä asialle jotain.

Heittäydyttiin Kirsin hellään (ja kihertelevään) huomaan jännäämään mikä on kohtalomme. Hauskasti Kirsi teki molempien hiuksia vuorotellen, joten sai seurata toisen hiusten laittamista samalla kun odotteli esimerkiksi väri päässä.

Itselläni oli hiusten lyhentämisen ja blondauksen pesun jälkeen hivenen epäuskoinen olo, kuva kertonee aika paljon fiiliksistä. Luotin kyllä Kirsiin, mutta en itseeni. Apua, pitkä tukka lähti jo! Mitä tästä tulee?

Päivän edetessä (sisälsi myös muita asiakkaita ja eväshetken) kuitenkin alkoi innostaa yhä enemmän. Väriä laittaessakin oli pieni epäilyksen hetki: ensin väri vaikutti liian punaiselta, sitten liian tummalta, mutta lopputulos oli just eikä melkein. Ouvan hiusten etenemistä oli myös ihana seurata. Naapurituolissa surisi hiustenajokone ja värit olivat kirjavammat.

Lopulta hihkuttiin sekä toistemme hiuksia että omiamme.

Ouvalle tuli ihana monivärinen karkkitukka! Ja sivusiilit!

Mulle taas tällainen "kirjastonhoitaja goes anime" polkka. Olen edelleen ihan fiiliksissä niskan lyhyemmästä tukasta (josta tietty voisi olla kuvamateriaalia). Takaisin violettiin! Tämä myös tuntuu nyt niin paljon paremmata kuin se ylikasvanut takkukasa, vaikka aluksi hirvittikin.