Olen edelleen ihan innoissani siitä, että tuli rohkaistua itsensä lähtemään opintomatkalle. Vähän jännitti lähteä Romaniaan kun mielikuvat ei ollut kovinkaan mairittelevia. Kuinka väärässä olinkaan! Taisi olla Brasovissa kun taksikuski joillekin matkalaisille valitti siitä kun mielikuva Romaniasta on likainen ja joka paikka on täynnä kerjäläisiä. Transilvania oli kaikkea muuta, Bukarestissa taas tuota puolta näkyi enemmän, mutta se taitaa olla isojen kaupunkien ongelma joka tapauksessa. Transilvania on maisemiltaan huikea ja erilaisia nähtävyyksiä tuntuu olevan joka kylässä alueen historian takia. Tuntui, että aina bussin ikkunasta ulos katsoessa näkyi kirkko, joka kolmannella linnoitus.
 |
| Tuliaiskorvakorut kämppikselle. |
Heti Bukarestissa näkyi miten Romania on todella moniulotteinen maa. Ikkunasta katsoessa vuorotteli piikkilangalla suojatut talot ja vapaana laiduntavat lampaat. Enemmän maaseudulle suunnatessa liikenteen seassa näkyi myös hevoskärryjä, etenkin romanien käytössä. Vaikka Romanian romanit pukeutuvat ihan eri tavalla kuin Suomen romanit, erottuivat he silti romanialaisista.
 |
| Oma camé-medaljonki ja siskon tuliaiskoru. Ai miten niin ollaan tyylillisesti hyvin erilaisia. |
Hintataso: Romanian hintataso oli Suomeen verrattuna varsin alhainen ja matkan aikana oli helppoa ajatella euron olevan noin neljä leuta. Pääsääntöisesti ravintolassa ei tarvinnut paljoa katsoa hintoja ja jos ruoan kanssa halusi viiniä niin sitäkään ei tarvinnut kovasti miettiä. Majapaikkojen yms. hintatasosta en valitettavasti osaa sanoa kun ne kuuluivat matkan hintaan, samoin kuin lennot, bussi ja aamupalat majoituspaikoissa. Mutta toki nekin samalla tavalla ovat alhaisempia kuin Suomessa. Valitettavasti ei taida olla tallessa kuitteja tms. mistä voisin antaa esimerkkejä. Muistaakseni kuitenkin pääsymaksut olivat usein noin kymmenen lein luokkaa, 2,5 euroa museosta/kirkosta/muusta vastaavasta ei ole kovinkaan paljoa.
 |
| Romanian rahaa. |
 |
| Leun setelit ovat varsin muovisia, joten niitä löytyi myös luostarikirkon lähteestä. |
Ruoka: En syö punaista lihaa tai lintuja, mikä hieman huolestutti matkaan lähtiessä, mutta yllättävän hyvin sain ruokaa joka paikassa. Erityisesti paikallista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa oli maittavaa kasvisruokaa ja joka paikassa sai jonkinlaista kalaa. Välillä oli tilanteita, joissa ravintolassa ei ollut englanninkielistä listaa, mutta sellaisen sai pyydettäessä tai paikalta löytyi joku kääntämään. Kun ruokaa ei jaksanut kovasti miettiä niin jostain löytyi aina pitseria tai pastapaikka. Ryhmämatkalla kannattaa ottaa huomioon se, että ruokailuissa menee aikaa ja paljon, jos kaikki ovat menossa samaan paikkaan. Pienemmällä porukalla taas tuntui huomaavan jonkinlaisen "turistipalvelun". Muutamaankin otteeseen kävi niin, että oltiin 2-3 hengen porukalla jossain ravintolassa, ja huomatiin, että meidän jälkeemme tilanneet paikalliset saivat ruokansa aiemmin. Harvoin onneksi oli kiire, mutta kyllä se kummastutti. Mutta useassa paikassa palvelu oli kuitenkin todella hyvää! Hieman hidasta vain aina välillä.
Vettä ei kannattanut ottaa hanasta vaan ostaa pullotettuna. Ravintolassa voi pyytää pullovettä ja usein kysyvät myös haluaako kuplilla vai ilman. Kaupassa puolen litran vesipullo maksoi parhaillaan leun, useimmiten kaksi, joten pullojen ostaminen ei tullut kalliiksi. Kierrätysmahdollisuudet vain eivät olleet Suomen tasoiset, mikä hieman harmitti.
 |
| Sitruunalimonaadia Brasovissa lounasta odottaessa. |
Postikortit ja -merkit: Jokaisen isomman turistikohteen luona oli omat kojunsa, joista sai vähintään postikortteja, usein myös jotain muuta pientä. Romaniasta kannattaa ottaa huomioon se, että postimerkkejä saa vain postitoimistoista ja ne tuntuvat olevan kiven alla. Minultahan jäi postikortit postittamatta kun sen ainoan kerran kun tiesin mistä postitoimisto löytyisi jätin sen väliin ja loppumatkalla ei tullut vastaan. Bukarestissa yritin moista etsiä, mutta ne olivat ihan liian kaukana.
 |
| Suljettuna kämmenelle mahtuva ikoni: Mikael, Jeesus ja Gabriel. |
 |
| Pieni puuristi. |
Tuliaiset: Teiden varsilla oli paljon erilaisia markkinapaikkoja, joissa myytiin vaikka ja mitä, mm. kengurupalloja. Kaupungeissa ja kylissä oli lisäksi omat turistimyymälänsä. Parhaat löytöni tein kuitenkin Sighisoaran torilla mikä ei varmasti yllätä. Vaikka Sighisoara olikin turistikaupunki niin torilla liikkui myös paikallisia, joten tarjolla oli muutakin kuin turistiroinaa (joka paikassa muuten myytiin Dracula-aiheista tavaraa). Kiinnitin itse eniten huomiota koruihin, ikoneihin ja tekstiileihin sekä muihin käsitöihin, joiden hinnat olivat varsin kohtuullisia ja laatu tuntui hyvältä. Ikonit tietenkin ovat hyvin tehtyjä, koska niitä ei tehdä turisteille vaan ne ovat osa uskonnonharjoitusta. Vähän harmittaa etten tutustunut Branissa paremmin tekstiileihin, mutta muutama matkatoveri osti ihastuttavan huivin.
 |
| Branin linnan edustalla. |
Summa summarum: Jos kiinnostaa erilaiset kirkot ja muiden uskontokuntien rakennukset, linnoitukset ja historia niin suuntaa Transilvaniaan. Lisänä huimat maisemat laaksoine ja vuorineen. Elokuussa joka paikka oli ihanan vehreä ja selvästi oli vielä kesä, kuitenkaan lämpötila ei noussut liian korkealle. Meillä oli lisäksi hyvä tuuri kun sade tms. ei haitannut matkasuunnitelmia ollenkaan. Kannatti selvästi matkata teologiporukalla. Voin suositella jokaista kohdetta jossa kävimme, ehkä sitä Bukarestia lukuunottamatta. Isot kiitokset siis matkanjärjestäjille ja vastuuopettajalle sekä tietenkin matkaseuralle. Oli hieno reissu!
Introvertin vinkit ryhmämatkalle: Ryhmämatkan aikana myös ne kaikkein sosiaalisimmat ihmiset tarvitsevat jossain vaiheessa omaa aikaa (näin kävi meilläkin), ja jos tiedät olevasi omaa rauhaa ja tilaa kaipaava niin kannattaa ottaa se huomioon. Minun matkani teki siedettäväksi muutama ihan simppeli asia. Istuin pääsääntöisesti bussissa yksin. Saatoin jutella vähän etu- tai takapenkille jos tuntui siltä, mutta sai silti olla omassa rauhassa. Bussimatkoilla myös luin ja/tai kuuntelin musiikkia. Iltaisin palasin usein illallisen jälkeen suoraan hotelliin enkä jäänyt sen enempiä pyörimään kaupungille, joten sain olla rauhassa ennen huonekaverini paluuta. Kirjoitin joka ilta päiväkirjaa jo ihan matkakertomuksen vuoksi, mutta myös järjestääkseni päätäni ja rauhoittuakseni. Lempivinkkini on se, että löydä porukasta toinen introvertti ihminen ja lähde hänen kanssaan kahdestaan lounaalle, ylipäänsä kannattaa välillä mennä pienemmällä porukalla syömään. Ja jos liitytte illalla puolivahingossa loppuun seurueeseen ja molemmilla menee hermo nopeasti niihin porukan äänekkäimpiin (pus!) niin on helppo livetä yhdessä takaisin hotellille.
Matkakertomuksen muut osat:
Osa 1: maanantai ja tiistai
Osa 2: keskiviikko
Osa 3: torstai
Osa 4: perjantai
Osa 5: lauantai ja sunnuntai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti