On ollut muutama sateinen ja ihana päivä, joina olen huumaantunut upeista vihreistä sävyistä ja töiden jälkeen illan tuoksusta. Kello kymmenen arki-iltana, kadut ovat tyhjiä, sade ropisee sateenvarjoon ja tuoksuu koivu ja märkä maa. Rakastan.
Olen nauttinut myös ihan toisenlaisista oloista:
Sunnuntaina ehdin olla rauhassa kotona pitkästä aikaa ja lähinnä siivosin, harmitellen ohi menevää kaunista päivää. Tai no. Kävin kaupassa hakemassa sämpyläjauhoja (porkkanakaurasämpylöistä tuli mainioita) ja myöhemmin päivällä lähdin metsästämään sulaketta. Tietenkin täytyy olla lauantai kun poksahtaa sulake, jonka takana on jääkaappi ja pakastin.
Onnekseni päivä oli niin lämmin, että pystyin lähtemään lähipuistoon vielä seitsemän aikaan illalla. Matkalla näin koripalloilevia (paidattomia) poikia ja löysin mukavan paikan koivujen katveesta, voikukkien vierestä.
Alla olevassa kuvassa näkyy mitä tein: makoilin jo aiemmin mainitulla kauhtuneella lakanalla, päivitin kalenteria, kirjoitin päiväkirjaa ja luin. Rakastan sitä, että Suomessa on vaihtelevat vuodenajat, mutta kevät-kesän ehdottomin paras puoli on siinä kuinka paljon aikaa parhaillaan voi viettää ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti