Vampyyrien metsästysretki, jatkoa eli Romania, osa 2

Näin se kiire miltei jopa helpotti. *köh*

Mutta jatketaan Romanian matkalla ja ainakin keskiviikolla, jolloin suunnattiin kohti Branin linnaa. Matkaohjelmassa lukee "Linnoitus- ja Dracula-päivä", tosin tässä kohtaa matkasuunnitelma oli jo hieman muuttunut ja Prejmerissä käytiinkin tiistaina. Suunnattiin siis heti aamusta kohti Brania. Aluksi metsästettiin kauppa ja ostettiin eväät. Sen jälkeen oli hivenen epäselvää, miten päästään koko linnan alueelle, mutta lopulta löydettiin lipunmyynti turistikojujen keskeltä. Vähemmän yllättäen ns. Draculan linna on melkoinen turistikohde.

Meidän seurue asettui aluksi kauniiseen linnapuistoon esitelmien ajaksi. Istuttiin puolivarjossa ja oli mukavan lämpöistä ja suht rauhallista olla. Toki mitä pitemmälle aamupäivä ehätti sitä enemmän porukkaa myös puistoon ilmestyi. Lopulta kun lähdettiin kohti linnaa päädyttiinkin jonottamaan sisälle. Aamupäivällä oltaisiin voitu kävellä vain suoraan sisään, joten vinkki jos joku joskus on Braniin menossa: jos haluatte tutustua linnaan rauhassa ilman turistiryysistä, niin olkaa paikalla aamupäivästä. Puolilta päivin on jo tunkua.

Täytyy myöntää, että lopulta kin linnaan asti päästiin niin ei tehnyt kovinkaan kummoista vaikutusta. Ulkoahan tuo oli upea! Jälkikäteen analysoituna odotukset linnaa kohtaa olivat ihan vääränlaiset: kun sitä kerran markkinoidaan Draculan linnana niin siltä olisi odottanut enemmän sitä meininkiä. Nyt ainoa siihen viittaava oli eteisaulan taulut. Täytyy tosin myös muistaa, että Romaniassa Dracula eli Vlad Tepes on ihan eri asia kuin meille täällä. Vlad Tepes on kuitenkin historiallinen henkilö, joillekin jopa kansallissankari, joka on vaikuttanut alueella valtaisasti. Jos linnaan olisi menny toisella asenteella (ja väljempänä aikana) siitä olisi nauttinut varmasti eri tavalla. Nyt kun katsoo kuvia ja muistelee linnaa, niin olihan se hieno. Linna on nykyään kuningatar Marien jälkeläisten omistuksessa ja linna on kunnostettu 1900-luvun alkupuolen asuun pääsääntöisesti, ja siellä on esimerkiksi useita tauluja kunigattaresta.

Loppujen lopuksi Branin linnassa oli kyllä monia kivoja pieniä yksityiskohtia. Rakastin erilaisia laattoja, takorautakoristeita ja pientä salakäytävää. Kiva yksityiskohta oli myös se, että vanhoja seinämaalauksia löytyi paikoitellen pleksien alta, pääsääntöisesti seinät oli vain valkoiset.

Branista jatkettiin matkaa kohti Sinaiaa ja mitä ilmeisemmin poistuttiin Transylvanian alueelta. Matka taittui hyvin jänniä vuoristoteitä pitkin. Mutkittelua ja mäkiä riitti. Sinaiassa kohteenamme oli Pelesin linna, tai siis, kuninkaallinen kesämökki. Ja melkoisen hulppea sellainen. Linna on rakennettu uusrenesanssin tyyliin 1873-1914.

Lisää ovikuvia! Näitä riittää.

Rakennus oli ulkoa päin melkoisen hauska. Sisälle kun mentiin piti laittaa kenkien päälle kummalliset kangassuojukset. Aulassa odotellessamme "englantia puhuvaa opasta" mietittiin ryhmäkuvan ottoa niistä, mutta sitä ei taidettu toteuttaa. Lopulta opas saapui ja no, eipä hänestä paljoa iloa tullut, mutta kertoi sentään alakerran olevan kuninkaallinen vastaanottosali. Alakerta oli hirmuisen synkeä kun oli pelkkää puupaneelia. Hrr. Sivuhuone oli jo hivenen mielenkiintoisempi, mutta vaikutti aluksi siltä, ettei tuo linna hirveästi sykähdytä.

Mielipiteeni muuttui kun päästiin yläkertaan. Jugendia! Art Noveauta! Art Decoa! Muchaa! Valitettavasti sisällä ei saanut kuvata, mutta olisin voinut viettää loppupäivän tuolla vaellellen. Taulut oli kauniita, huoneet harmonisia ja siroja, värit oli ihania ja ne yksityiskohdat! Monet tapeteista ja tekstiileistä olisin voinut ottaa samantien mukaani. Sekä taulut. Löytyi sieltä tosin yksi hyvin skandinaavisen selkeä ja pastellinen huone sekä yksi niin krumeluuri, ettei oikein tiennyt katsooko huonetta vai korusepän mestarinäytettä. Valitettavasti paikan henkilökunta aina hoputti eteenpäin eikä antanut katsella lempihuoneitaan uusiksi, mikä oli hivenen hämmentävää. Mutta oli todella mielenkiintoinen paikka minulle henkilökohtaisesti.

Sinaiassa kuunneltiin loput esitelmät ja lähdettiin paluumatkalle Brașoviin. Ilta meillä oli vapaa-aikaa, joka tosin porukassa johon liityin meni lähinnä illalliseen. Mutta oli hyvä illallinen! Kalaa ja paistettuja vihanneksia. Huvitti kun tarjoilija varmisteli, että tajusinhan ruoan olevan mausteista. No, olihan se, mutta ei mitenkään liiallisen. Romaniassa mausteiden käyttö tuntui olevan aika vähäistä tai ainakin erilaista kuin Suomessa. Keskiviikkokin venyi myöhäiseksi, mutta kevyempi ilta oli hyvin tervetullut. Olin myös onnellinen kunnon ateriasta kun päivän muu ruokailu oli ollut enemmän välipalatyyppistä.

Näköjään tästä uhkaa tulla päivä tai kaksi per postaus tyyppinen matkakertomus. No, onpahan sitten kirjoitettu huolella. Päiväkirjamerkintäni ovat vähän vaihtelevan pituisia kun jossain kohti matkaa nukkuminen houkutti huomattavasti enemmän kuin kirjoittaminen.

Vampyyrien metsästysretki: alkumatka eli Romania, osa 1

Kuukausi sitten olin kolmatta päivää Romaniassa. Mihin tämä aika on mennyt? Siitähän on vain hetki kun lähdettiin, puhumattakaan takaisin tulosta, mutta niin vaan on päivät ja viikot vierinyt.

Ajattelin tehdä tästä ensimmäisestä postauksesta enemmän sellaisen matkakertomuksen, missä oltiin ja mitä tehtiin tyyliin, turistikuvilla varustettuna. Toiseen postaukseen voisin sitten laittaa enemmän omia fiiliksiä ja tunnelmia sekä niitä "tämä oli mielestäni kaunis/hauska/kiva" kuvia. Katsotaan pitäydynkö tässä suunnitelmassa vai keksinkö muuta.

Miten ihmeessä päädyin lähtemään juuri Romaniaan? Sähköpostiviestin takia. Maaliskuussa sähköpostiini tupsahti seuraavanlainen viesti: "Kiinnostaako sinua linnat, keskiaikaiset kaupungit, ortodoksiset, protestanttiset ja katoliset, isot sekä pienet kirkot? Kiinnostaako sinua itä-eurooppa ja sen monenlaiset historian vaiheet? Oletko aina halunnut nähdä Transilvanian henkeäsalpaavat luonnonmaisemat, jotka vievät sinut suoraan keskelle mitä mielenkiintoisinta menneisyyttä ja nykyhetkeä?" Oi kyllä! Pitkän jahkailun ja sellaisen "en mä nyt voi" vaikeilun jälkeen sain naputeltua hakemuksen Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen (TYT) järjestämälle opintomatkalle. Huhtikuussa sitten tuli sposti, jossa sanottiin, että minut on valittu matkalle mukaan. Ominaiseen tapaan reaktioni oli "Wää!" Olin toki innoissani, mutta pitkin kevättä ja kesää myös stressasi ja huoletti. Koska kyseessä oli opintomatka, siihen kuului myös esseen/esitelmän teko, joten upottauduin jälleen kerran ikonoklasmin pariin. Se miltei ansaitsisi oman postauksensa.

Elokuun kahdeksannentoista päivän aamuna, ihan liian lyhyiden yöunien ja liian aikaisen herätyksen jälkeen, poikaystävä heitti lentokentälle ja vielä terminaalin ovella kysyin voisinko kääntyä takaisin.

Onneksi en kääntynyt! Vaikka olin myöhästyä lennolta (*köh*, saatoin vähän harhautua ja menettää ajantajuni, mutta oli ihan hieno fiilis juosta lentokentä halki korkkarit kädessä) niin jo lennolla alkoi tulla sellainen olo, että kyllä tästä jotain tulee. Viimeistään Brașovin hotellin parvekkeella iski tajuntaan, että olen ihan oikeasti ulkomailla, täysin vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa - tästä tulee mieletöntä!

Sateinen Helsinki jäi taakse ja vastassa oli aurinkoinen Brașov.

Lennettiin siis Helsingistä Frankfurtin kautta Bukarestiin, josta matka jatkui samantien bussilla majoituspaikkaan. Yli kaksitoista tuntia matkantekoa yhdessä päivässä. Hotellilla pikkasen jo uuvutti. Maanantain ohjelmaan ei onneksi kuulunut muuta kuin majoittuminen ja illallinen hotellissa sekä tietty tutustumista muihin.

Brașovissa olimme kolme yötä. Majapaikkana toimi Pension Laura. Todella viihtyisä paikka, mutta ruoka ei selvästikään ollut majapaikkamme juttu. Ensimmäisen illan illallinen oli jännä ja aamupala erityisesti lihattomalle melko vähäinen. Koko matkaa leimasi myös se, etten useimpina aamuina tiennyt juonko teetä vai lämmintä mehua. Ehdottomasti plussaa ihanasta koko kerroksen yhteisestä parvekkeesta ja isoista viihtyisistä huoneista omalla kylpyhuoneella.

Tiistai oli ensimmäinen varsinainen päivä Romanian kamaralla. Alunperin meidän oli tarkoitus viettää koko päivä Brașovissa, mutta suuntasimmekin ensin Prejmeriin bussilla, jota käytettiin koko matkan ajan. Prejmerissa kohteenamme oli linnoituskirkko. Olen näköjään kirjoittanut matkan aikatauluun, että ensimmäiset maininnat siitä ovat jo 800-luvulta, sitten jotain vuodesta 1250 ja 1515 rakennetta muutettu. Paikka, jolla on historiaa siis, niin kuin oikeastaan kaikilla muillakin kohteillamme.

Jänniä, mutta pelottavia kulkureittejä. Vanha luokkahuone ja itse kirkko.

Katseltuamme aikamme ympäriinsä niin muureja kuin kirkkoakin, kokoonnuttiin linnoituskirkon ulkopuolelle, missä ohjaava opettaja piti meille katsauksen Romaniasta jos yhtään muistan oikein. Osa porukasta saattoi myös näillä main päätyä paikalliselle leikkikentälle hetkeksi.

Palattiin bussillamme takaisin Brașoviin, jossa suunnattiin kahvitauon jälkeen ihmettelemään kaupungin keskellä kohoavaa Tâmpa-vuorta. Tâmpalle pääsi kätevästi gondolihissillä. Toki korkeita paikkoja pelkäävänä ihan hivenen vaan jännitti matkanteko, mutta se onneksi sujui mukavasti lopulta - kunhan ei katsonut suoraan alas ja nähnyt matkaa, joka oli jo kuljettu vaan katseli etäisyyteen.

Kohti ääretöntä - tai ainakin Tâmpa-vuorta.

Saatuamme porukan kahdessa erässä ylös asti, jatkettiin kipuamista kohti näköalapaikkaa. Retken pelastukseksi osoittautui matkan varrelta ostettu pieni muki vadelmia. Kahvitauosta huolimatta verensokerit olisivat päässeet liian alas. Hissiltä oli siis ihan reilusti vielä matkaa näköalatasanteelle. Reitti oli lähinnä polku ja ei aina kovin tasainen sellainen. Päästiin kuitenkin kaikki ylös asti. Maisemat olivat hulppeat! Huomasin vain, että on pidettävä tietty turvaväli reunamille tai alkoi hirvittää liikaa. Eräs paikallinen (?) nainen tuntuikin huvittuvan suuresti kun kuljin pientä mäkeä toiselle tasanteelle vähän hiipien ja varovaisesti. Nauru vain yltyi kun sanoin etten pidä korkeista paikoista. Kannatti kyllä uhmata korkeanpaikankammoaan. Näköalatasanteelta näki hyvin vanhan kaupungin yli ja pääsi myös ihastelemaan vastakkaisella rinteellä kohoavaa metsää.

Tâmpalta laskeuduttiin alas ja suunnattiin kohti kaupungin keskustaa, ihan jalkaisin, koska keskusta on aivan vuoren kupeessa. Tarkempi suunta oli Mustalle kirkolle, jossa päästiin kuulemaan ensimmäinen opiskelijan esitelmä. Musta kirkko ei ole enää niin musta, mutta on saanut nimensä siitä kun jonkin tulipalon jäljiltä oli aivan noen mustaama. Alkuperäinen nimi on jäänyt unholaan, mikä on aika tyypillistä tällaisissa tapauksissa.

Eräs sivuovi. Ei toivoakaan kuvata koko kirkkoa.

Esitelmän ja kirkossa käynnin jälkeen (missä muuten saatiin ilmainen opaskierros yllättäen) päästiin viimein etsimään lounaspaikkaa. Päivä oli venähtänyt melkoisesti, sillä kello oli tässä kohtaa viisi. Kerron joskus myöhemmin romanialaisista ravintoloista ja palvelukulttuurista, mutta tässä voisi sanoa, että välillä taisi palvelu olla hidasta ihan vain sen takia kun oltiin turisteja. Toki myös välillä pölähdettiin paikalle turhan isoissa porukoissakin.

Lounaan jälkeen oli lisää esitelmiä. Brașovista oli hauska kuulla keskusaukion laidalla istuen, ja sen jälkeen oli hyvä lähteä vaeltamaan ja miettimään seuraavien esitelmien pitopaikkoja. Matkalla kohdattiin mm. itä-Euroopan kapein kuja. Pysähdyttiin puistoon kahden esitelmän ajaksi ja suunnattiin vielä läheisen ortodoksisen kirkon pihalle, valitettavasti en tainnut missään vaiheessa saada sen nimeä ylös, mutta sen voin taata, että Romaniassa ja Transylvaniassa kirkkoja riittää.

Kuultuamme päivän viimeisen esitelmän alkoi jo ilta hämärtyä. Käytiin hieman tutustumassa kirkon hautuumaahan. Kauaa ei kuitenkaan malttanut kun lähdettiin kahden muun tytön kanssa etsimään ruokapaikkaa. Onneksi Brașovissa niitä riitti. Koska meitä oli kaksi hyvin nälkäistä päädyttiin johonkin helppoon, tuttuun ja turvalliseen: pitsaan. Tosin, omassani olikin sinihomejuustoa. Nälästä kertoi jotain se, että söin puolet pitsasta ennen kuin tökkäsi. Yleensä riittää yksi haukkaisu. Reunat söin kuitenkin kokonaan.

Brașovin ilta/yö oli kyllä hyvin tunnelmallinen. Terassit täyttyivät ja tunnelma oli todella hyvä. Huomasi, että siellä on totuttu turisteihin vaikkei varsinainen turistirysä ollutkaan.

Illan kruunasi vielä toisella terassilla nautittu, oikeastaan kuumaa suklaavanukasta muistuttava, kaakao. Hotellille pääsin takaisin vasta puolen yön jälkeen. Ei tarvinnut kovastikaan unta houkutella kun liikkeelle oltiin lähdetty jo yhdeksältä.

Oho, tämähän venähti. Näitä matkapostauksia saattaa siis riittää.

Yksisarvisen murha eli hiusseikkailu Turussa

Pahoittelut tältäkin suunnalta hiljaiselosta. Loppukesä ja alkusyksy pyyhkäisivät mukanaan, olin putkeen lähes kaksi viikkoa poissa kotoa ja sen jälkeen olen käynyt täällä lähinnä nukkumassa. Onneksi alkaa helpottaa. Takataskussa on mm. Romanian matka, mutta siihen palataan myöhemmin. Nyt on jotain paljon värikkäämpää luvassa.

Vietettiin Ouvan kanssa yhdessä mennyttä viikonloppua. Perjantaina menin yökyläilemään, kerättiin tatteja, tehtiin ruokaa ja vietettiin tyttöjen iltaa. Mitä mainiointa aikaa. Eri asia on tietty miten fiksua on valvoa puolille öin katsoen Supernaturalia ja juoden kuoharia kun tietää, että on aikainen aamuherätys.

Lauantaiaamuna otettiin suunta kohti Turkua ja kampaamo TITUa, jossa kaveri työskentelee. Kummallakaan ei ollut kuin aavistus siitä mitä tuleman pitää, joten matka meni asiaa pohdiskellessa. Turussa ihmeteltiin parkkeerausta ja pölähdettiin kampaamoon.

Lähtötilanne oli molemmilla haalistunut väri pohjalla. Ouvalla on hiukset kasvanut aika reilusti edellisestä värikokeilusta ja on käsitellyt sitä sekä hopea- että syväpuhdistavalla shampoolla auttaakseen värin haalistumista. Itselläni on kotiblondaus, haalistunut kevyt väri, juurikasvua ja alatukassa puoli vuotta vanha Elumen. Hiuksissa oli pituutta reilusti, mutta sen verran huonokuntoista hamppua, että oli aika tehdä asialle jotain.

Heittäydyttiin Kirsin hellään (ja kihertelevään) huomaan jännäämään mikä on kohtalomme. Hauskasti Kirsi teki molempien hiuksia vuorotellen, joten sai seurata toisen hiusten laittamista samalla kun odotteli esimerkiksi väri päässä.

Itselläni oli hiusten lyhentämisen ja blondauksen pesun jälkeen hivenen epäuskoinen olo, kuva kertonee aika paljon fiiliksistä. Luotin kyllä Kirsiin, mutta en itseeni. Apua, pitkä tukka lähti jo! Mitä tästä tulee?

Päivän edetessä (sisälsi myös muita asiakkaita ja eväshetken) kuitenkin alkoi innostaa yhä enemmän. Väriä laittaessakin oli pieni epäilyksen hetki: ensin väri vaikutti liian punaiselta, sitten liian tummalta, mutta lopputulos oli just eikä melkein. Ouvan hiusten etenemistä oli myös ihana seurata. Naapurituolissa surisi hiustenajokone ja värit olivat kirjavammat.

Lopulta hihkuttiin sekä toistemme hiuksia että omiamme.

Ouvalle tuli ihana monivärinen karkkitukka! Ja sivusiilit!

Mulle taas tällainen "kirjastonhoitaja goes anime" polkka. Olen edelleen ihan fiiliksissä niskan lyhyemmästä tukasta (josta tietty voisi olla kuvamateriaalia). Takaisin violettiin! Tämä myös tuntuu nyt niin paljon paremmata kuin se ylikasvanut takkukasa, vaikka aluksi hirvittikin.

Tyytyväiset asiakkaat ennen poistumista & hipsterkaverikuva.

Hyvittelyä

Äh, onpas kuu jo pitkällä. Ja joo, tämä ei ole vieläkään mitään lupaamaani, mutta kattokaa mitä tein töissä! Siinä pidetään täst edes meidän nuorille menevät kortsut.