Kevätseikkailu.

Kevät pääsi jotenkin yllättämään täysin. Olen sen tuloa toki haistellut ja ihmetellyt jo jonkin aikaa, mutta viime päivinä se on iskenyt kunnolla tajuntaan: kevät! Luulen epäuskon johtuvan siitä, ettei missään kohtaa ollut kunnolla talvea ja sellainen epämääräinen harmaus ja märkyys kesti puolisen vuotta, onko enää muuta?

Vuodenaikojen vaihtumista on mielestäni ihaninta ihmetellä omilla kotikulmillaan tai muissa tutuissa paikoissa kun sen näkee ihan eri tavalla. Esimerkiksi kauppamatkallani yksi ihan normaalin näköinen puu onkin tällä hetkellä valtava vaaleanpunainen pilvi! Näitä valtavia vaaleanpunaisia pilviä näkee myös muualla asuinalueellani, ihanaa. Samaten kuin jotain pensasta, jossa on kirkkaan keltaiset kukat.

Itse asiassa viime keväinen kuva. En vieläkään tiedä mikä (koriste)puu tuo on. Kirsikaksi valtava.

Tänään sain Nörttipojan seurakseni Keskuspuistoon seikkailemaan. Minulla on vielä paljon puistoa samoamatta kun se on niin valtava ja pienilläkin polunvalinnoilla voi päätyä ihan ihme paikkoihin. Tämän ystäväni kanssa liikutaan myös yleensä niin, että valitaan kaikkein mielenkiintoisimman oloiset polut ja seikkaillaan fantasiametsissä. Eli ne pienimmät ja hämärimmät polut, tai jokin mistä pilkottaa mielenkiintoinen sillankaide, pitkospuut tai aurinkoinen kallio. Tuolleen sujahtaa helposti useampikin tunti.

Nähtiin matkallamme muun muassa polvenkorkuinen rusakko, Nörttipoika virvoitti kimalaisen ja tökittiin (leikillisesti) toisiamme. Pidettiin korvapuustitauko Maunulan ulkoilumajassa, ja ihan sen vieressä bongattiin valtaisa valkovuokkoesiintymä. Odotan myös innolla kieloaikaa, koska kielonalkuja oli ihan joka paikassa todella paljon. Metsässä seikkailu tekee hyvää niin monella tavalla, pitäisi useammankin saada itsensä Keskuspuistoon kun sinne ei ole nykyisestä asuinpaikastani edes kummoinen matka.