Jo joutui joulukuu

Ihan hullua kuinka nopeasti vuosi on taas vaan juossut ohitseni ja taas on joulukuu! Joulukuu kaikkine pienine stressinaiheuttajineen, jotka kerääntyvät jajajajaja!!!! x____x

Tai siis... Kausijäätelöt ovat poistuneet valikoimista! Kesä on auttamatta ohi! TT__TT

Onneksi Salmiakki-jäätelö ei enää ole kausituote.
(Ja huomatkaa nudepohjaiset glitterkynnet.)

Noh, onneksi talvi tarkoittaa lunta, ja lumi tarkoittaa sitä ettei ole ihan perhanan pimeää. VÄÄRIN! Tarkastelkaa seuraavaa kuvaparia ja kertokaa olenko muka väärässä.

Ensilumi: odotukset.

Ensilumi: todellisuus.

Ja sitten saa sormenpäät hellinä antaa mielikuvituksen keulia, kun taas väkerrän koko lähisuvulle ainakin yhden sukkaparin per lärvi joululahjaksi! Ei kun hetkinen, tästähän mä tykkään. Ok, piste joulukuulle.

Siinä niitä taas olisi...

Pullovedellekin ovat tehneet jotain. Ei voi muka myydä kokonaista litraa kivennäiskuplahyvyyttä. Missä on se viimeinen 5 cl?

Taas kuluttajaa huijataan. 95 cl!

Ja kaiken huippuna adventti- ja jooulukalenterit, joita löytyy joka lähtöön ja makuun. Ettäs kehtaavat! Ei ku näistäin mä tykkään. (Kalenterit on hieno keksintö, ja jostain syystä kaikenlainen ajan kulumisen visualisointi ja havainnollistaminen on aina miellyttänyt minua syvästi.) Ja jos vaakakupeissa on kesän kausimakujäätelöt ja jouluun aikaa laskevat kausikalenterit, niin jädet kyllä häviää. Koska Salmiakki-jäätelö ei ole enää kausimaku.

Mieheke osti mulle ihan pyytämättä
näin hienon suklaakalenterin.

Hanami raekuurossa

Tänään suuntasin ystävien kanssa Roihuvuoreen ihmettelemään kirsikankukkajuhlaa. En vielä eilen tiennyt olevani menossa, joten en ollut varautunut pikniköimään tai muutenkaan ulkoilemaan, mutta muistin sentään laittaa aurinkorasvaa kasvoille. Muut hoitivat viltti ja eväspuolen, sain myös kyydin Nnalta ja puolisoltaan, kämppiskin lähti mukaan, noin vartin varoitusajalla.

Ensitunnelma oli hivenen synkkä kun toimme mukanamme pilvet, mutta istuuduttiin silti jo aiemmin paikalle ehtineiden seuraan. Pian saimmekin niskaamme ensin vettä ja sen jälkeen rakeita. Onneksi useampi oli varautunut sateenvarjoin, joten pienellä tiivistyksellä rakeet torjuttiin. Oli jotenkin absurdin huvittavaa istua raekuurossa piknikillä. Samalla siinä oli jotain hyvin kotoista, vähän kuin 2010 vappuna kun satoi lunta. Aurinkokin näyttäytyi pian ja alue, jolla oltiin oli mukavasti väljentynyt.

Paikalla oli vähemmän yllättäen paljon väkeä, mutta sekaan mahtui hyvin. Ihmiset myös vaihtuivat tasaiseen tahtiin puistossa, luultavasti epävakaan sään takia, joten sekaan mahtui myös myöhemmät tulijat. Paikalta löytyi erilaisia ruokakojuja, japanilaista kulttuuria ja vierailijoiden joukossa oli paljon erilaisia koiria. Mukava kevään ensimmäinen piknik kun vapun vietin sisätiloissa.

Ilmeisesti eilen on ollut kirsikoiden kukinnan huippuhetki, mutta vielä ehtii käydä! Ja jos menee jonain muuna päivänä niin varmasti on väljempää. Vaaleanpunaisten pilvien puisto oli ihastuttava.

Kevätseikkailu.

Kevät pääsi jotenkin yllättämään täysin. Olen sen tuloa toki haistellut ja ihmetellyt jo jonkin aikaa, mutta viime päivinä se on iskenyt kunnolla tajuntaan: kevät! Luulen epäuskon johtuvan siitä, ettei missään kohtaa ollut kunnolla talvea ja sellainen epämääräinen harmaus ja märkyys kesti puolisen vuotta, onko enää muuta?

Vuodenaikojen vaihtumista on mielestäni ihaninta ihmetellä omilla kotikulmillaan tai muissa tutuissa paikoissa kun sen näkee ihan eri tavalla. Esimerkiksi kauppamatkallani yksi ihan normaalin näköinen puu onkin tällä hetkellä valtava vaaleanpunainen pilvi! Näitä valtavia vaaleanpunaisia pilviä näkee myös muualla asuinalueellani, ihanaa. Samaten kuin jotain pensasta, jossa on kirkkaan keltaiset kukat.

Itse asiassa viime keväinen kuva. En vieläkään tiedä mikä (koriste)puu tuo on. Kirsikaksi valtava.

Tänään sain Nörttipojan seurakseni Keskuspuistoon seikkailemaan. Minulla on vielä paljon puistoa samoamatta kun se on niin valtava ja pienilläkin polunvalinnoilla voi päätyä ihan ihme paikkoihin. Tämän ystäväni kanssa liikutaan myös yleensä niin, että valitaan kaikkein mielenkiintoisimman oloiset polut ja seikkaillaan fantasiametsissä. Eli ne pienimmät ja hämärimmät polut, tai jokin mistä pilkottaa mielenkiintoinen sillankaide, pitkospuut tai aurinkoinen kallio. Tuolleen sujahtaa helposti useampikin tunti.

Nähtiin matkallamme muun muassa polvenkorkuinen rusakko, Nörttipoika virvoitti kimalaisen ja tökittiin (leikillisesti) toisiamme. Pidettiin korvapuustitauko Maunulan ulkoilumajassa, ja ihan sen vieressä bongattiin valtaisa valkovuokkoesiintymä. Odotan myös innolla kieloaikaa, koska kielonalkuja oli ihan joka paikassa todella paljon. Metsässä seikkailu tekee hyvää niin monella tavalla, pitäisi useammankin saada itsensä Keskuspuistoon kun sinne ei ole nykyisestä asuinpaikastani edes kummoinen matka.