sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Naimabileet

Olimme Ouvan kanssa molemmat vieraina Naimabileissä, joissa juhlistettiin löyhällä elokuvat/20-luku teemalla yhtä hyvin kaunista paria. Olen edelleen täysin hurmaantunut parista tehdystä elokuvasta ja sen julisteesta. Morsiamen pitsipaljettimekko oli ihastuttava (samaten morsian) ja sulhanen tietty hurmaava. Myös öljyttynä. Joku totesikin: "Fotogeenisin pariskunta ikinä."

Saatte vain uskoa mitä kirjoitan, sillä me keskityttiin leikkimään hipstereitä:


Ouva kuvasi taiteellisesti meidän drinkit
valitsemallani kuvauspaikalla.

Todettiin, että kun nyt kerran "ollaan noloja hipstereitä" niin tehdään edes kunnolla. Ouvan miettiessä mahdollsimman rönttöistä kuvauspaikkaa muistin samantien tuon lavuaarin. Huvituttiin siis suuresti drinkeistämme: Ouvalla on keko alkoholia boolissa imeneitä marjoja, minulla sievästi jonossa mustikoita mustaherukoita.

Ei ole muuten onnistuneen hipsterikuvan saaminen niin
helppoa kuin voisi kuvitella. Tähän sivustakatsoja sattui
vangtsemaan onnistumisen riemua, kun drinkkikuva
 oli viimeinkin tarpeeksi taiteelinen ja tärähtänyt
olematta epäselvä.
Kuvannut Mikko R.

 Lisäksi Ouva halusi ikuistaa yhdet ihanat sukkahousut.



Elokuvat/20-luku-henkisyyttä kuvasti myös illan "virallisen" soittolistan biisit, joina kuultiin mm. Someday My Prince Will Come, Liikkuvan linnan -オープニング-人生のメリーゴーランド (häävalissina), Comptine d'Un Autre Été, ja Skyfall. Epävirallisemman listan tahdissa olikin sitten hyvä tampata raivokkaasti jalat kipeiksi tuollaisen herkistelyn jälkeen. Ja tanssia Macarenaa porukalla.

Kaiken kaikkiaan hyvät kekkalot. Hur pur ja rakkautta. Ja huonoa läppää.

"Näin paljon lunta ei ollu ees viime talvena!" ja muita huonoja
kokaiinivitsejä. Kansajuhlijat myös erityisesti pyysivät tuota
"musta palkki silmien päällä"-sensuuria.
Kuvannut Mikko R.

P.S. Se, joka pystyy tunistamaan kaikki Ouvan tekstit tästä kirjoituksesta, saa ihan oikeasti keksin.

Syyssunnuntai


Kävin ensimmäistä kertaa lähikirkossani. Ihastuin välittömästi kiiruhtaessani lehtien peittämän pihan poikki. Vanha punainen puurakennus, joka taitaa olla peräisin vuosisadan vaihteen tienoilta, näytti upealta ruskan keskellä. Ja niin on myös koko Helsinki viehättänyt viime viikkoina. Perjantaina niin paljon, etten voinut vastustaa kiusausta vaan kävelin osan matkaa kotiin Töölönlahden rantaa pitkin. Jos olisi ollut vähemmän tavaraa ja paremmin kävelyyn soveltuvat kengät olisin saattanut etsiä reitin Keskuspuiston kautta kotiin.


Ihana syksy, ihanat vanhat rakennukset, ihana valo, ihanat lehtikasat!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Laukkukaksoset

Koska meillä molemmilla on erehtymätön tyylitaju samansuuntainen maku ainakin joissain asioissa, käytiin erään kerran seuraavanlainen keskustelu:
Ouva heitti tavaroitaan auton takapenkille kun oltiin palaamassa reissusta, en voinut olla huomaamatta tavaroiden joukossa laukkua, joka ei ollut mukana menomatkalla.
H: "Mistäs tuo on ilmestynyt?"
O: "Eikö olekin kiva? Äiti osti sen mulle äskön."
H: "On se, kummitäti osti mulle samanlaisen eilen.



Väri on Marimekon mukaan nimeltään syklaani. Koskaan kuullutkaan. Ei ole oikeasti noin violetti kuin kuvassa vaan ehkä vähän pinkimpään suuntaan olematta silti pinkki. Tässä voi myös huomata taipumustani ihastua näihin pinkin ja violetin sekoituksiin. Kummitätini muuten sanoi minulle, etten saa mustaa tai ruskeaa, mutta tämän voi kyllä ostaa. Nyt olen kiitollinen, koska onhan tuo tosi paljon kivempi ja ainakin omansa tunnistaa.

Aluksi olin vähän hämmentynyt tästä uudistuneesta Marimekon Olkalaukusta. Minulla on klassinen Olkalaukku mustana ja siinähän on vetoketju läpässä, kaksi taskua edessä ja itse laukku on vain yksi iso tila. No, tässä sitten onkin enemmän taskuja! Takaosassa on kaksi taskua lisää ja sisäpuolelta löytyy vetoketjutasku, jonka edessä on vielä kaksi taskua. Eli lokeroita piisaa. Käytettyäni laukkua useamman kuukauden, ja nyt jo hetken yliopistollakin, niin suurimmalla osalla taskuista on omat käyttötarkoituksensa: avaimet + bussikortti yhdessä, kännykkä + pinnipussi + nenäliinat, silmälasikotelo + aurinkolasit, iPodille ja purkkapussille taas on omat lokeronsa. Ainoastaan takaosan taskut ovat käyttämättä, en ihan niiden tarkoitusta ole vielä keksinyt, mutta sillekin voi tulla vielä aika.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Fanitytön arkea on...

...ihan tosi oudot unet. Niin kertakaikkisen vinoutuneet puolitodellisuuskudelmat, ettei siinä jännän äärellä voi kuin olla hämmentynyt.

secondaryideas.tumblr.com

Mutta toisaalta kun ottaa huomioon, että kuinka... kyseenalaisen materiaalin *köh-fanart-ja-ficit-köh* äärellä vietän kohtuuttoman suuren osan valveillaoloajastani, niin onkos tuo ihmekään, jos alitajuntakin välillä ottaa kierroksia. Ja joskus se voi jatkua vaikka monta viikkoa putkeen. Eiks niin? Ihan normaalia. Onhan?

perjantai 4. lokakuuta 2013

Rauhallisen reunan uusinta

Joudun ottamaan vähän sanomisiani takaisin. "Kaksdeenä, tietenkin." Oh, vähänpä minä mistään tiesin. Koska minut houkuteltii mukaan katsomaan Pacific Rim 3D-versiona ja whoppidoo kun se oli pupillit räjäyttävä ja kaunis! Toimi. Ei aiheuttanut migreeniä, yksityiskohdat eivät hämärtyneet (vaan päin vastoin korostuivat).

Ja olin muuten vähintään yhtä lieskoissa tällä toisella katsomiskerralla, kuin ensimmäiselläkin. Oikeastaa ne hyvät jutut oli vieläkin parempia ja niissä pystyi ihan vellomaan jo kun niitä odotti, ja huonot jututkin oli jo kertaalleen koettuja, joten ei ylläripettymyksiä. (Ja sitä rakkaustarinaa vihasin vieläkin pontevammin kuin ekalla kerralla. Teki mieli lähteä leffasta sen kriittisen muutaman minuuttin ennen loppua.)

Jos elokuvan visuaalinen ilme olisi yhtään enempää anime, niin...
asahdeaf.tumblr.com/

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Muovia



Lyhytfilmi siitä, jos olisitkin muovailuvahaa... Ihan vaan siksi, koska minusta kaikkien pitää nähdä tämä.

tiistai 1. lokakuuta 2013

All hail the mighty Glow Cloud!

Jup, aina vaan syvempiin vesiin fandomeiden sokkeloissa mennään. Tällä kertaa: Welcome to Night Vale.

ysecondsoul.tumblr.com

secondaryideas.tumblr.com

secondaryideas.tumblr.com

WTF-hetket yhditettynä LSD-trippailun ja pilvenpolton rakkauslapseen luettuna Cecilin pehmeän tummalla, rauhallisella äänellä. Tätä voisin kuunnella vaikka koko yön. (Oh wait, I just did.)

Jos jatkaun outoilu-reittiä vielä kovin paljon pidemmälle, nin seuraavana alkavat olla vuorossa Homestuck ja Hannibal. Koska Adventure Time meni jo.