Videopelihyppelyä ihan oikeasti

Ei hyvää päivää, miten siistiä! Ja ihanan sympaattisesti yrittää noissa kamppeissa sulautua massaan.

Isoveli valvoo.

Kohta kahden kuukauden ajan mun Facebookin mainospalkissa on ylimmäisenä ollut "Combustible Lemon Mug". Mainostavat firmat vaihtuu, mutta tuote pysyy samana. Mistä ne voi tietää sekä mun heikkouteni Portal-romppeisiin, että melko epäilyttävän viehtymykseni erilaisiin "When life gives you lemons"-variaatioihin?

Aina! Kuvankaappauksen uhriksi valittu satunnainen.

Taksimatkoilla ja ravintoloissa käydessä aina jossain kohtaa huomaan, että soittavat biisiä, joka on minulle olemassa vain multifandom-videona (ja YouTuben soittolitalla jatkuvasti). Aluksi se vain hymyilytti, mutta sitten homma alkoi muuttua aika älyttömäksi. Kun ei joku näin hyvää vibaa lähettävä biisi voi aina soida




Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin eilen sattumalta bongain kadunvarsikojusta täydellisen kellon. Numeroiden tilalla värilänttejä, perusvärinä musta ja kaikki viisaritkin. Maksoi alle 3 euroa (eli vähän enemmän paikallista rahaa)! Mitä täällä tapahtuu? My life is AWESOME!

Taidehomostelua

Hirveästi tekisi mieli pitkästä aikaa käydä taidenäyttelyssä. Viimeksi semmoinen elämys sattui kohdalle puolivahingossa tuossa keväällä, kun vierailin Oslossa. Siitä on kauan, sisäinen elitisti-kriitikkoni kaipaa kyldyrelliä ylevöitymistä taas nostamaan elämänlaatua ja osoittamaan kuinka paljon keskivertoa parempi ihminen olen.

Eikä mitään nykytaiteeksi kutsuttua sontaa, vaan klassikoita tai muuten oikeasti lahjakkaiden yksilöiden luomuksia. Oikeaa Taidetta (TM).

Fakebookista joskus vahingossa bongasin.

Demo est omen

Höh höh, ette varmaan ikinä olisi uskoneet, että ilmaisia demoja tulee jatkuvasti lisää. Joten latasin niitä lisää, pelasin niitä lisää ja nyt ajattelin arvostella niitä lisää.

Dynamite Jack

Sotilaskoulutettu ihminen karkaamassa timanttikaivosorjuudesta. Vartijoiden välttelyä, räjäytyksiä, hyödyllisten tavaroiden keräämistä, peikkoja. Grafiikoissa ei turhia kikkailla ja pelimekaniikan oppii puolessa sekunnissa. Vähän kuin matopeliä pelais, mutta nyt sillä madolla on mahdollisuus asettaa pommeja. Viihdyttävä. Kysymykseksi nouseekin visainen ”Jaksaisiko tämä huvittaa täyden pelin verran?”-pähkäily. Katsotaan. Toimii tosin ihan vain demo-mittaisenakin... tai sitten tähän ei vain siinä ajassa menetä vielä hermojaan.

Edna & Harvey: Harvey's New Eyes

Kun peli pyörähti käytiin, niin katsoin aluksi ruutua hyvin epäuskoisena. ”Tää näyttää ihan pikkulasten opetuspeliltä!” Asetelmakin oli vähän semmoinen: katolinen sisäoppilaitos, alle teini-ikäiset hahmot, pihan haravoimista ja kukkapenkin kitkemistä... Mutta kun kertojan (hykerryttävän ihana, itsetyytyväisesti kehräävä ja pahaenteisesti tekolapsekas) ääni aloitti puhumisen, uskoni pelin mahdollisuuksiin palautui. Ei semmoisella äänellä vaan kerrota iloisista aakkosista tai muusta tylsästä. Ja ihan oikein: ääniä kuuleva pyromaanilapsi, maasta esiin kaivetun pommin avaamisyritys katuporalla, termiittien elävältä syömäksi joutuva poika... OMG! Joo, joo, joo! Vaikka jo ihan tuon kertoja takia. Lisäksi huomasin myös että tämä on jatko-osa. Pitää siis kaivaa se tarinan alkukin esille.

gamershell.com

Fairy Bloom Freesia

Vähän taas tämmöinen öh... jännä kokeilu. Eli siis pieni keijukaistyttönen, joka puolustaa metsää varjomörköjä vastaan. Onneksi suuri mestari on opettanut tytön käyttämään taistelulajia nimeltä ”Fairy Fu”, jonka kikoilla mörköjen kyllä luulisi kellistyvän. Ja niinhän siinä käy, koko homma toimii kahta tai kolmea näppäintä hervittomasti hakkaamalla ilman mitään ajattelua. TYL-SÄÄ! Ja miksi ihmeessä se suuri mestari ei itse tullut pistämään niitä pahiksia pataan, tosi vastuullista lähettää puolesta ehkä 6-vuotias pikkulikka.

PAYDAY: The Heist

No myönnän, tämä ei ole oikeasti demo. Tämä on Steamin ”viikonloppupeli” eli sitä saa pelata yhden viikonlopun ajan ilmaiseksi. Ja jollain ihme tempulla onnistuin jopa lataamaa sen viikonloppua lyhyemmässä ajassa. Olihan se ihan hauskaa vaihteeksi pelata jotain uutta peliä, jonka kanssa ei tarvitse pelätä sitä, että ”ihan kohta tämä kuitenkin loppuu... KESKEN!” FPS, mutta siihen se sitten jääkin. En vaan jaksa lämmetä pankkien ryöstämisille, panttivankien ottamiselle, enkä ympäriinsä juoksemiselle tyhmiä pikkutehtäviä suorittaen, kun minua samalla yritetään ampua. Paska valikoima aseita, ei ollut raketinheitintä tai mitään. Ainakaan en huomannut. Varmasti tosi monen muun makuun, mutta ei yhtään minulle. Kyllähän tätä sen yhden viiklopun ilmaiseksi pelasi, mutta vain koska se oli ilmaista.

Transcripted

Yrityksenä on tekoälyn (♥) avustuksella selvittää vaikka ja sun mitä tietoja biologisen näytteen geneettisestä materiaalista. Ja selvitä näytteen hyökkäyksistä sinua vastaan. Ongelmanratkaisua ja ammuskelua solutasolla. Ja tekoäly. Ihan hauskaa (semmoista toiminnallista aivojumppaa), mutta en jäänyt kaipaamaan pidempää versiota.

Kirppislöytöjä ja syysaurinkoa

Tänään heräsin todetakseni muutaman lumihiutaleen leijailevan alas taivaalta, peltojen ja nurmen olevan kuurassa jossa aurinko kimaltaa sekä ilmassa olevan jo pieni aavistus talvea. Jossain vaiheessa tajusin, että tässä on nyt se odottamani auringonpaiste! Ryntäsin siis Atelieri O. Haapalan kirpputorin löytöjen kanssa ulos.

Mukaan tarttui siis ruskea huopahattu, esiliina ja hartiahuivi. Lisäksi myös violetti villakangashame (joka hämmentävästi käy myös viitasta!) mutta se on tällä hetkellä muutostöiden alla.

Hattu olisi toki enemmän edukseen päässä, mutta jotenkin halusin kuvata sen juuri tuossa oksanhaarassa. Hatussa on iso koristehärpäke sekä reilusti hattutylliä. Vaatii vähän paikkailua ja putsailua. En rehellisesti sanottuna tiedä missä tätä käyttäisin, mutta en voinut vastustaa. Luotan siihen, että tilanteita löytyy. Jos ei muuten niin päivinä jolloin kaipaa vähän luksusta arkeen.

Esiliina on värjätty teellä ja siinä on kauniit reikäpitsi- ja kirjontakoristelut.

Tämäkin vaatii vähän paikkailua. Toisessa reunassa on revennyt nauhan kohdalta ja oli ostettaessa paikattu hakaneulalla. Eli toisin sanoen sitten kun tätä johonkin larppiin tarvitsee väkerrän korjausta peliaamuna kun en ole aiemmin muistanut.

Hartiahuivikin on värjätty teellä. Huomasin nuo reunan halkiot/repeämät itse asiassa vasta kuvanottohetkellä. Katsotaan parsinko ne vai jätänkö tuollaiseksi. Ainakin silitysrautaa vaatisi kun on ollut epämääräisessä säilytyksessä ostohetken jälkeen.

Huivin ulkoreunaa kiertää sievä ja lähes huomaamaton kirjonta.

Tosiaan, kaikki ostokseni vaativat pientä korjausta, mutta koska sain kaikki nämä (ja sen villakangashame/-viitan) reilulla kympillä en kokenut sitä ostopäätöstä estäväksi. Tosin, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä niin ompelijan korjausprojekteilla on tapana venyä siihen hetkeen asti kun ne on aivan pakko tehdä. Tästä esimerkkinä puolitoista vuotta sitten hajottamani Marimekon laukun vetoketju, jota aloin purkaa eilen kun keksin haluavani laukun käyttöön lauantaina. Saa nähdä onko se matkassa kun haluan laittaa huomenna päälleni violetin villakangashameen ja se on tuossa vielä kesken.

"sateenvarjon avulla hyppien kulkee"

Minulla on hyvin vakava kysymys kaikille: Miksei kukaan ole kertonut, että Tohtori Sykeröä on Areenassa? Tai ylipäänsä, että sitä näytetään televisiossa?

Mutta jottei muille kävisi samaa erehdystä niin hus siitä kohti Areenaa.



Rakastan vanhoja lastenohjelmia, Disney-klassikoita ja muita laadukkaita piirettyjä. Alfred J. Kwak yllätti vuosien jälkeen kaikella tarjoamallaan tiedolla ja tärkeillä aiheilla, Muumit nyt vaan on edelleen ihania ja Tohtori Sykerö mukavalla tavalla kajahtanut lastenohjelma. Disney-lemppareita on Aladdin sekä Kaunotar ja Hirviö, uusimmistakin osa on yllättynyt mukavasti. Silti nimeäisin ehkä lemppareimmakseni Anastasian, joka kaikesta Disneymäisyydestään huolimatta ei ole sitä vaan Foxin.



Ylläoleva oli muuten tsemppilauluni tenttien aiheuttaman epätoivon ikeen alla.

"Pull yourself together And you'll pull through it! Tell yourself it's easy And it's true! You can learn to do it too!"

This will love and tolerate the shit out of you/me/everypony.

Herään aamulla: Ballad of the Crystal Ponies soi päässä.
Syön aamupalan ja puen: edelleen soi.
Kävelen osastolle: nyt jo hyräilen sitä puoliääneen.
Koko päivä osastolla, oli tekemistä tai ei: soi päässä aina vaan kovempaa ja hymyilen tyhmästi.
Nyt: repeatilla YouTubessa.

Mikä mussa on vikana? En tiedä, mutta se paranee kunhan MLP:n 3 kausi alkaa marraskuun toisena lauantaina. Oh mi gosh, johan sitä on odoteltukin.

mylittlebrony.com

Oli taas tämmönen päivä... Mutta ei se voi olla kovin väärin, kun saa hymyilemään ja aidosti hyvälle mielelle.