Homma alkoi jo edellisenä viikonloppuna sillä, että Jyväskylän reissullani oli eräs ystävä lupautunut leikkaamaan hiukseni uuteen uskoon (tai noh, toiselta puolelta vaan otettiin lyhyeksi ja muu sai olla) ja tehtiin värinpoisto. Tummanruskeaan kun vähän heikosti voisi shokkiväri jäädä. Tässä vaiheessa tulos oli luonnollisestikin se aivan kammottava keltaoranssi, josta tulee ainakin itselleni elävästi mieleen tulehduspissa. (Kuten Nnan Ukkonen kauniisti tosetikin minun olevan nyt "kusipää".) Onneksi välivaihe on välivaihe.
Sitten olisi pitänyt maanantai-illan kähmeessä värjäillä. Ongelma: muuton myllertämästä kämpästä ei enää löytynytkään sitä muovipussia, jossa kaikki värit olisivat. Ei_vaan_löytynyt. Mutta kusipääksi ei jäätäisi, joten pikareissu kauppaan ja mukaan se valkoisin hopea-platina blondi puteli, mitä vaan löydettiin ja takaisin kotiin miksaamaan sitten sitä siihen sinisen jämään.
Mieheke kuvasi, me tytöt kun olimme atm kovasti kiireisiä. |
Värjäysvaiheessa tuo vaikutti vielä ihan toimivalta, syntynyt vaaleansininen sävy oli meidän molempien mielestä ihan uskomattoman makea! Sitten vain odottelemaan värit päässä. Ja koska halusimme a) tukan vaalenevan kunnolla ja b)sinisen ehtivän tarrata, niin hengasin värit päässä melkein tunnin. Sitten suihkun alle huuhtomaan värit ja TADAA, peilistä seikkailun tulosta tarkastellessani vastaan katsoikin...
VAALEAN VAALEAN VAALEANVIHREÄ(!!!)-tukkainen tyttö. Osa latvoista jäi toki hämmentävästi oranssihtaviksi, mutta enimmäkseen väri on nyt tuo todella vaalea vihreä ja valkoisen keltainen. Hyvin hyvin hämmentävä väri, mutta ainakin lähetän taas vakaasti sitä "rekkalesboernu"-fibaa, joka on välillä ollut melkein piilossa. Sininen olisi toki ollut megaupeeta, mutta on tässäkin värissä oma viehätyksensä. Ehkä juuri sen takia, että tämä on niin... outo ja häiritsevä. :D Oli mitä oli, tällä mennään taas toistaiseksi. (Ei, ne hukkuneet värit eivät ole putkahtaneet mistään massiivisista etsinnöistä huolimatta.)
No, onpahan taas hiusseikkailtu. Mutta ei ollut eka kerta, eikä varmasti vikakaan. Pientä arkista jännitystä ja turvallisen tavallisuuden rajojen venyttämistä. ^__^
Tämä jännyys oli ohjelmassa Thaimaassa, kun vaalea väri tarttui latvojen pinkkiin mutta ei tyven violettiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti