sunnuntai 3. helmikuuta 2013

"Shoes make me happy. I'm superficial. Whatever."

Ouva teki minulle selväksi, että jos en näistä kengistä kirjoita niin hän tulee ja kolkkaa minut (niillä kengillä) ja vie ne. Joten totesin parhaaksi näin sunnuntaiaamun ratoksi jopa avata bloggerin kirjoitusikkunan ja tehdä asialle jotain.

Kenkäkaapissani on ollut tietynlaisten kenkien kokoinen aukko jo jonkin aikaa. Ainakin siitä asti kun myin ystävälle akillesjänteeni tappavat kiiltonahkaiset mary-janet ehkä puolisentoista vuotta sitten. Eli siis puute on ollut mustat juhla- ja bilekäyttöön soveltuvat kengät. Kuvittelin puuttuvien kenkien olevan kiiltonahkaiset niin kuin nuo edelliset (ja itse asiassa yhdet kuolleet kengät oli myös), ja kävinkin sovittelemassa jopa Minna Parikan Starlet -kenkiä. Olivathan ne kauniit, ja neliönmallinen kantapää näytti jalassa upealta, mutta eivät ne olleet minun kenkäni sitten kuitenkaan. Alkoi iskeä jo vähän epätoivo kun perjantaina kiersin kauppoja ja tiesin maanantaina tarvitsevani kengät.

Kävelin sitten Zioon. Sijaitsee Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmassa niin, että sen näyteikkunoita tulee usein vilkuiltua, ja onhan siellä usein vaikka mitä ihanaa. Heti ovesta astuttuani kysyttiin tarvitsenko apua, mutta totesin olevani niin tarkkojen mielikuvien kanssa liikkeellä että on parempi katsella itsekseni. Kiersin myymälän ja päädyin alehyllyille silittelemään kenkiä. Yksiä mokkaisia nahkaruusukkeisia katselin pitkään, mutta ne jäivät hyllyyn. Toinen myyjä jo tarjosi apuaan, mutta kieltäydyin taas ja siirryin samalle hyllylle myyjän kanssa. No, myyjä kuitenkin alkoi jututtaa millaisia kenkiä tarvitsisin ja huomasinkin kohta seuraavani häntä kun esitteli vaihtoehtoja. Hän tarjosi sitten niitä samoja mokkaisia kenkiä mitä itse olin jo aikaisemmin katsonut. Hetken makusteltuani totesin niitä sovittavani, näyttäähän kengät jalassa erilaiselta mitä hyllyssä.

Ja ne sitten lähtivät mukaan.

Chie Miharan kaunokaisissa on yhdeksän senttiä korkoa ja piilotettua platformia noin kaksi senttiä ja vielä lestiltään muutenkin niin mukavat, että myyjä vertasi aamutossuihin. Olen aikalailla samaa mieltä. Ne ovat yksinkertaiset, klassiset, mutta eivät persoonattomat tai mitäänsanomattomat. Avokasongelmoija arvostaa remmiä, jonka ansiosta kengät pysyvät hyvin jalassa. Lisäpisteitä remmin kohdasta, se ei katkaise nilkkaa vaan pikemmin korostaa siroutta. Korko korostuu kauniisti punertavan pohjan ansiosta. Ja no, onhan se hienoa kun pohja viittaa Ranskan aatelisiin.

Aluksi en ihan tiennyt mitä mieltä olen noista nahkaruusuista, mutta lopulta totesin, että ne ovat juuri se asia joiden takia näihin kenkiin kannattaa ihastua. Tulikoehan näillä on vasta edessä kun maanantaina on tiedekunnan varjovuosijuhla eli naamiositsit, mutta ainakin nuo lupaavat nyt jo hyvää. Mistää ei paina, purista tai tunnu muuten huonolta.

Minulle myös saatettiin myydä nahkaclutch. Kyllä, myydä, minä en suinkaan sitä ostanut tietoisesti. Mutta kun sekin on kovin kaunis!


Hieman epäsymmetrinen ja pussukkamainen pikkulaukku vetosi johonkin minussa jota en tiennyt olevan olemassakaan. Jokin tässä vain huusi nimeäni. Ja sopii myös kenkiini. Merkiltään on CP Negro jos en ihan väärin muista (sitä ei lue laukussa missään! Ehdin jo heittää laput roskiin). Kiinnitys on magneeteilla jotka eivät näy oikeastaan muuten kuin salamalla otetussa kuvassa vähän. Sisällä on shampanjan värinen satiini ja pieni vetoketjutasku. Tämäkin pääsee tositoimiin maanantaina.

Hah, Ouva! Nyt et voi viedä kenkiäni. Kaikki tietää sen jälkeen niiden alkuperän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti