Akateemista juhlaa

Huh. Ollut melkoista hullunmyllyä elämä viime aikoina kun erityisesti torsuntain ajan filosofisen tiedekunnan promootio 2014 vei melkoisen osan vuorokausista. Itsehän en toki promovendi ollut, tiedekunta on väärä ja vielä kuljen jonkin aikaa nimikkeen "ylioppilas" alla. Sen sijaan olin savolaisen osakunnan airueena kantamassa maakuntani värejä ja paimentamassa aikuisia ihmisiä parijonoon sekä muuta tuommoista käytännön hommaa tekemässä.

Savolaisten vahinkovärikoodaus muunkin kuin nauhan osalta.

Promootio oli Kokemus, jotain ainutlaatuista, hullua, mutta todella ihanaa. En ole aiemmin käynyt mäkkärissä iltapuvussa (tai no, ylipäänsä mäkkärissä vuosikausiin), kulkenut useampana päivänä peräkkäin yo-lakissa, todistanut kosintaa, ollut soittamassa ambulanssia sairaskohtauksen takia, tönöttänyt kunniavartiossa yms. Tutustuin aivan loistaviin ihmisiin, seisoin ja kävelin hulluja määriä ja nukuin aivan liian vähän. To-pe viisi tuntia unta, 7.45-00.30 velvollisuuksien parissa, pe-la viisi tuntia unta ja vuorokausi valvomista. Kotiuduin sunnuntaina seitsemän aikoihin ja nukuin vain kolme ja puoli tuntia kun ei mukamas nukuttanut.

Marina centerissä airuilla oli hienot näkymät ja paljon ruokaa.

Airuiden tehtävänä on olla tietoinen siitä, mitä milloinkin tapahtuu ja ohjailla ihmisiä aina tarvittaessa. Autettiin ihmisiä illallisilla yms. löytämään istumapaikkansa, ohjeistettiin kulkueita, seisottiin kunniavartioissa niin itse promootioaktissa kuin muissakin tilaisuuksissa. Avustettiin seppeleensitojaisissa ja miekanhiojaisissa, autettiin huonosti liikkuvia ihmisiä portaissa tai ohjattiin hisseille. Hyvin käytännönläheistä hommaa siis. Palkkaa tästä ei tietenkään saanut vaan ilmaisen osallistumisen kaikkiin tapahtumiin, ruokaa buffetpöydistä ja samaten ruokajuomat + hieman ylimääräistä. En tiedä olenko koskaan aiemmin ollut kolmena peräkkäisenä päivänä humalassa, mutta tulipahan sekin koettua.

Ikimuistoisia hetkiä oli paljon! Kaikkea ei voi mitenkään luetella ja puolet unohtuisi varmasti vaikka yrittäisi. Joitain voin silti yrittää mainita. Kokoonnuttiin paikalla olevien savolaisten kanssa Wanhan ylioppilastalon musiikkisalin parvekkeelle, eli siihen pääovien yläpuolelle, minne ei ilmeisesti usein pääse, kuvattavaksi ja kajautettiin savolaisten laulu. Pääsin uudelleenkin sinne laulamaan kun airuiden kanssa mentiin laulamaan teinilaulu heitettyämme vapaalle. Ja se vapaalle heittäminen! Promoottorin poistuttua oli meidän ohjelmanumeromme vuoro. Ulkona sidoimme airutnauhamme piiiitkäksi nauhaksi ja lähdimme juoksemaan huutaen sisälle Wanhan juhlasaliin. Keskellä salia odotti yliairut, jonka ympäri aloimme juosta nauhaa hänen ympärilleen kietoen. Lopulta mahtava yliairuemme oli nätisti paketissa ja pääsimme laulamaan hänelle itse sanoittamaamme laulua. Heiteltiin yo-lakkeja ilmaan ja ylipäänsä tehtiin parhaamme osoittaaksemme vapaamuotoisemman osion alkavan. Sen jälkeen lähdettiin vetämään kolmensadan hengen letkaa da Maccaronia. Saarrettiin ulkona teinipojat.

Promootio huipentui yökulkueeseen. Kuljettiin ympäri keskustaa, kuunneltiin puheita patsaille ja juotiin skumppaa. Puhe auringolle pidettiin yliopiston päärakennuksen parvekkeelta, tietenkin auringon noustessa. Sen jälkeen jäätiin vielä viettämään aikaa Senaatintorille. Istuin pitkään Tuomiokirkon rappusilla ja lauloin muiden airuiden kanssa. Saatoin saada myös suudelman yhdeltä airut-tytöltä, mutta ei sellaisia tunnusteta.

En yhtään ihmettele miksi joku on sanonut, että promootio on ihmisen parasta aikaa. Olihan siinä ne kamalat hetkensä kun oli pyörtyä yliopiston juhlasaliin, jalat eivät meinanneet enää sunnuntaiaamuna suihkussa kantaa ja ihmisiä oli liikaa, mutta silti tai juuri siksi. Ei kaduta kyllä yhtään, että moiseen hulluuteen tuli lähdettyä. Nyt on roppakaupalla hyviä muistoja ja uusia tuttavuuksia. Tästä voi tarinoida vaikka kuinka.

Tässä Tuomiokirkon portailla seurana vielä savolaisia.

Promootio on skumppaa ja osakunta laiffii, kuten laulumme lopetettiin. Akateemista hunningolla oloa, aika ihanaa.