 |
| Posteri täältä. |
Istuttiin alas, kärsittiin vartti mainoksista - ja loppu aika vaan vilahtikin ohi. Imeydyin saman tien elokuvan kauniiseen maailmaan mukaan. Uskomatonta silmäkarkkia alusta loppuun. Maisemat, Pahatar nuorena, fantasiaolennot, puvut, aikuinen Pahatar ja se huulipuna... Mielestäni on myös mahtavaa, että suomalainen hatuntekijä on ollut tekemässä puvustusta.
Pelkäsin tosiaan mitä tarinalle onkaan tehty, että se on saatu tavallaan käännettyä päälaelleen. Tarinankuljetus oli lopulta taidokasta ja juoni kantoi alusta loppuun. Välillä tuli vähän frozenmaisia fiiliksiä, mutta se on luultavasti vain minun pääni. Mielestäni juoni ei myöskään ollut täysin ennalta-arvattava, tietyssä avainkohdassa kyllä, mutta mitään muuta ei oikeastaan voinut olettaakaan. Muuten sai seurata ennestään tuntematonta tarinaa, joka kuitenkin kävi nätisti yhteen animaation kanssa. Eräs tuttava valitti Auroran olevan vain tyhjäpää, joka kulkee suu auki, mutta itse en sitä mieltä ole. Hahmo on ensinnäkin uskollinen esikuvalleen animaatiossa (jonka muuten olen katsonut useasti, piti tehdä taustatyötä kun larppasin kerran prinsessa Ruususta) ja ilmentää hyvin sitä, miten käy kun kasvatetaan täysin pumpulissa kolmen höpsön keijun toimesta. Myös Pahataren hahmokehitys oli uskottavaa ja hyvin perusteltua.
Ja jos ei jo tullut ilmi, että olen ihaillut valtavasti Angelina Jolien upeutta roolissaan niin voin kertoa seuraavaa: koko alkupuolisko meni siinä, että ihoni oli kananlihalla aina kun Pahatar oli kankaalla. Kylmiä väreitä riitti ja niitä tulee nytkin kun katson trailereita ja edes mietin hahmoa. Upeat silmät, mielettömät poskipäät ja täydellisen punaiset huulet. Lisäksi Jolien ääni vaan sopi hahmolle loistavasti. Tämä fanityttö taisi saada uuden kohteen. Lisäksi korppi Diaval oli ihastuttava sekä lintuna että ihmishahmossaan.
Suosittelen, erityisesti elokuvateatterissa, jotta silmäkarkki pääsisi täysiin oikeuksiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti