No eihän se mitään, kun ratkojat on keksitty. Vai? Voi kun oliskin ollu noin helppoa, sillä vaikka miten varovasti ratkoin, oli taskun reunan paksumpi tikki liian tiuhaa ratkoa repäisemättä rinnukseen reikää. Hetken nieleskelin kiukkua kunnes keksin, että voisin leikellä taskun johonkin muotoon ja aplikoida syntyneet kuviot paikoiksi reikien päälle. Oli edessä viimeinen kysymys ennen toimeen tarttumista: tähtiä vai kirsikankukkia?
Kaapista olisi löytynyt kangasvärit molempiin, mutta totesin ettei tähtitaivaani enää tuiketta tarvitse. Joten ei kun hahmottelemaan leivinpaperille pelkistettyä sakuraa, ja sekoittamaan kangasväreistä hempeän pinkki pigmentti.
Löysin valkoisen ja punaisen kaveriksi PIMEÄSSÄ HOHTAVAA vaaleanpunaista. Parhaus! |
Eli ensin leikkasin paikkakukat, ja koska kangasta oli vielä reilusti niin tein muutaman ekstrakukan harhauttamaan katsojaa noiden todellisesta tarkoituksesta. Sitten nuppareilla kiinni ja käsin tikkaamaan (koska ompelukone on sökö), ah kuinka HEL-VE-TIN ihanaa. -___-" Ja vasta ihan viimeiseksi sudin pensselilä pinkkiä maalia jokaiseen kukkaan (peitti kivasti ompeleetkin) ja viimeistelin aivan haaleanvaaleanpunaisella nuo keskustat. Silitysraudalla kiinnitys ja TA DAA!
Seuraavan about kaks viikkoo käytin vaan tätä paitaa kotona, vaikka loppua kohti se alkoikin olla jo vähän ällöö, mut ku oli niin nätti ja pehmee! ;D
Ja ei, ei tietenkään ole kuvaa päällä tai mitään. :P |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti