Lolita-inspiroituneet asut

Olen keikkunut lolitan laitamilla kymmenisen vuotta. Erityisesti keväisin huomaan ammentavani pukeutumiseeni sieltä paljonkin. Niin sanottuun oikeaan lolitaan en ole koskaan uskaltautunut. Osittain kyse on nimenomaan uskalluksesta, osittain siitä, että tiedän olevani hivenen turhan tarkka sääntöjen noudattaja ja osittain siitä syystä, että lolitaan saa uppoamaan mielettömän määrän rahaa. Onneksi mikään näistä ei estä keräämästä inspiraatiota! On myös huvittanut miten olen suhteeni aikana pikku hiljaa muuttanut kumppanini mielipidettä lolitasta. Hänen mielikuvissaan lolita on vain pastellinsävyistä röyhelöä sweet lolitan mukaisesti. Itse olen enemmän kallellaan casualiin ja jopa goottiin, rakastan myös military lolitaa. On muutama suunnitelma nimenomaan military lolitaan käyvästä hameesta, mutta oikeanlaisten kankaiden löytäminen on ollut esteenä. Jos joku siis löytää hyvän vihreää tukevaa (puuvilla)kangasta niin saa ilmiantaa.

Lolita hiipii vaatekaappiini pikku hiljaa ja välillä ero fiftarin ja lolitan välillä on lähinnä asusteissa. Mutta nyt niitä asuja.

Ensimmäisenä syksyinen asu, joka alkoi naurattaa samantien kun laitoin hatun päähäni. Pukeuduin sitten vahingossa hipster-lolitaksi. Hame olisi jäänyt hankkimatta ellei Ouva olisi vinkannut yhden ompelijan poistomyynnistä.

Minulle on jonkin sortin kevään merkki se, että haen pukeutumisinspiraatiota ennen kaikkea lolitasta. Olin tänä vuonna aikaisessa sillä kuva on alkuvuodelta. Hameen olen tehnyt ensimmäisenä vuotenani ammattikoulussa. Muistan miettineeni pitsin kanssa, että tuleekohan tästä nyt liian lolita. Nykyään ei haittaa ollenkaan. Tämän kerran jälkeen itse asiassa irrotin pitsin alushameesta ja se odottaa nyt että jaksaisin tehdä uuden alushameen vanhan menetettyä kaiken pöyheytensä kymmenessä vuodessa. Kuvassa pilkistää myös Juhlapukujen Outletista ostamani Revelationsin iltapuku.

Peikko-lolita on Yukiconista kun oltiin Ouvan kanssa promoamassa Ropeconia. Lähdin liikkeelle siitä, että halusin korsetin päälle ja saappaat jalkaan pitkästä aikaa. Olin hirveän tyytyväinen asuuni vaikka harvalle se pöydän takaa näkyi. Onneksi pukeudunkin lähinnä itseäni varten. Päätin haluavani alaosaksi jotain mustaa ja pöyheää, mutta en kelpuuttanut mitään jo olemassa olevaa. Lainasin kämppikseltä superpöyheän alushameen ja väsäsin rikkinäisestä mekosta hameen. Kuvassa ei kunnolla näy, mutta korsetin alla on pilkullinen mesh-body. Saappaat on lainassa siskolta.

Seuraavaksi ensimmäinen brändin hame. Ouva merkitsee minut Lolita kirppiksellä jos ajattelee minua kiinnostavan ja niin violetti pupu-hame lähti mukaan. Merkki on the dream of lolita ja pupuista ajatukset menevät aina Liisaan Ihmemaassa. Liiviin olen rakastunut! Löytyi syksyllä UFF:lta kun olin etsimässä kihlattuni kanssa proppeja hänelle. Sain vasta jokunen aika sitten käyttöön kunnolla kun vyötäröä piti kaventaa aika reilusti. Olen todennut, että liiviä voi käyttää miltei kaiken kanssa. Hameen suhteen vähän pelkäsin, että olisi ollut enemmän lila, mutta onneksi on oikeasti violetti.

Tämä kuva on vain liivin etuosan näkymisen vuoksi tässä. Samalla näkyy vähän, että hameessa riittää kangasta.

Witcheristä kirjoittaessani mainitsin, että olin huokaillut yhden hameen perään vaikka kuinka. Se hame tuli varmaan juuri Witcherin peluun takia uudelleen mieleen ja oli tarkistettava onkohan se enää saatavilla. Olihan se! Kävin melko pitkään itseni kanssa keskustelua siitä voinko ostaa hameen, mutta sen verran pitkään olin siitä haaveillut, että annoin mennä. Arvoin hieman otanko mahdollisesti pienen vai varmasti ison ja päädyin ensimmäiseen. Sen takia oli tulla melkoinen kriisi kun vaikka teoreettisesti hame oli oikean kokoinen niin käytännössä takaosan kuminauhat eivät antaneet tarpeeksi periksi, jotta vetoketjun saisi kiinni. Ehdin jo ihmetellä olisiko isompaa versiota vielä saatavilla (ei edes ollut) kunnes muistin olevani ompelija. Aloin tutkailla takaosan kuminauhoja ja totesin, että voin ihan hyvin ottaa ne irti. Muutamia ompeleiden purkua ja kuminauhan leikkaamista myöhemmin hame istui kuin hansikas. Takaosassa oli neljä todella jäykkää kuminauhaa nyörityksen alla. Irrotin niistä kolme ja jätin vyötärön kuminauhan paikoilleen. Tardis-hame! Hyvin kirjaimellisesti. Isomman sopivaksi saaminen olisi luultavasti ollut paljon isompi projekti. Niin joo, Fanplusfriend & Neo Ludwig on merkki. Saa nähdä muistanko hetkeen omistavani muita hameita. Tosin, ylempi pupu-hame on kyllä myös paljon mielessä, sillä sekin on melko uusi.

 Huvittavaa on se, että minua myös tökitään lolitan suuntaan. Eräs uusi tuttavuus sanoi viimeksi nähdessämme, että lolita näyttäisi varmasti hyvältä minulla ja Tardis-hameen postatessani kysyi milloin minut nähdään kokonaan lolitassa. Totesin, ettei kannata henkeään pidätellä. Toki lolitaa on alkanut ilmestyä lisää kaappiini ja asuihini, mutta tiukat pukeutumissäännöt eivät ole ihan minua varten. Haluan vähän jotain muuta. Toinen mikä estelee on se, ettei yläosia löydy yhtä helposti kuin hameita. Mekkoja en edes haaveile näillä vartalonmuodoilla hankkivani. Mutta pidän silmäni auki ja ei sitä koskaan tiedä, ehkä joku päivä minulla onkin kokonainen lolita-asu päälläni.

PS. Meinasin ajastaa tämän aprillipäivälle. Jos ei kuitenkaan.

Kirsikankukkia tähtitaivaalla

Ostin tuossa syksyllä H&M:n miesten osastolta itselleni jättikokoisen t-paidan, joka näytti mielestäni aivan tähtitaivaalta: tummansininen jossa valkoisia, keltaisia, turkooseja... pienen pieniä mutta silti monen kokoisia nypylöitä. (Tietenkään minulla ei ole tästä kuvaa.) Pehmeäkin kuin mikä. Ainoa ongelma oli rintatasku, joka asettui aivan dorkaan kohtaan tuohon just rinnan korkeimman kohdan alle lerpottamaan. Näytti siltä, että tissi oli todella taskussa.

No eihän se mitään, kun ratkojat on keksitty. Vai? Voi kun oliskin ollu noin helppoa, sillä vaikka miten varovasti ratkoin, oli taskun reunan paksumpi tikki liian tiuhaa ratkoa repäisemättä rinnukseen reikää. Hetken nieleskelin kiukkua kunnes keksin, että voisin leikellä taskun johonkin muotoon ja aplikoida syntyneet kuviot paikoiksi reikien päälle. Oli edessä viimeinen kysymys ennen toimeen tarttumista: tähtiä vai kirsikankukkia?

Kaapista olisi löytynyt kangasvärit molempiin, mutta totesin ettei tähtitaivaani enää tuiketta tarvitse. Joten ei kun hahmottelemaan leivinpaperille pelkistettyä sakuraa, ja sekoittamaan kangasväreistä hempeän pinkki pigmentti.

Löysin valkoisen ja punaisen kaveriksi PIMEÄSSÄ HOHTAVAA vaaleanpunaista. Parhaus!

Eli ensin leikkasin paikkakukat, ja koska kangasta oli vielä reilusti niin tein muutaman ekstrakukan harhauttamaan katsojaa noiden todellisesta tarkoituksesta. Sitten nuppareilla kiinni ja käsin tikkaamaan (koska ompelukone on sökö), ah kuinka HEL-VE-TIN ihanaa. -___-" Ja vasta ihan viimeiseksi sudin pensselilä pinkkiä maalia jokaiseen kukkaan (peitti kivasti ompeleetkin) ja viimeistelin aivan haaleanvaaleanpunaisella nuo keskustat. Silitysraudalla kiinnitys ja TA DAA!

Seuraavan about kaks viikkoo käytin vaan tätä paitaa kotona, vaikka loppua kohti se alkoikin olla jo vähän ällöö, mut ku oli niin nätti ja pehmee! ;D

Ja ei, ei tietenkään ole kuvaa päällä tai mitään. :P

Se Luvattu Hiuspäivitys

Pyh kuinka pettynyt olinkaan, kun nyt viikkoja myöhemmin tajusin, ettei lupaamani ja hienosti ajallaan ollut hiuspäivitykseni ollutkaan julkaistunut. Tai edes tallentunut mihinkään. Noh, uusi yritys paremmalla onnella. Paljon kuvia ja vähemmän löpinää, ollos hyvät.

Vanhan värin poisto.

 Turkoosi lähti hienosti, mutta 
pinkki päätti jäädä hempeilemään

Pesujen jälkeen, mutta ennen leikkausta. (Vihreä. ♥)

TA-DAA!

Ei vaineskaan. :D Tässä todellinen lopputulos.

Ja vielä molemmilta puolista erikseen:
Vasen ja violetti...

... oikea ja turkoosinvihreä.
Keskellä siirtymävärinä sininen ja sivukaljut.

Olin (ja olen edelleenkin) näistä hiuksista ihan hurmaantunut, antaa mahdollisuudet niin monenlaiseen lookkiin jo ihan värienkin puolesta: jos kampaan hiukset vasemmalta oikean kaljun yli, niin olen violettihiuksinen, ja puolestaan oikealta vasemman kaljun yli kammatessa kuontalo näyttäytyy vihreänä. Keskijakaus ja vola - sinitukka. Plus että leikkaus on superkiva. :3 ♥

Kiitos taas tästäkin kaikesta Kirsi/TITU!

J.K. H&M:ltä miesten puoleta löyty tuo kolmen alimman kuvan karvahuppuhuppari ja on muuten aivan todella pehmeä ja lämmin ja mukava ja nin todellakin rahansa väärti!

Hepeneitä.

Taannoinen ostoskierros Ouvan ja kahden muun neidon kanssa ei oikein tuottanut tuloksia, joten laitoin tilauksen Brittein saarille. Bravissimo toimitti nätisti tuotteet perille, mitä nyt toiset liivit ovat liian isot - huolimatta samasta merkistä ja mallista, ainoa ero on väri. Otapa näistä taas selvää. Mutta pääasia, että edes toiset istuvat hyvin. Kävin myös pyörähtämässä KappAhlissa uusimassa alushousuosastoa ja mukaan tarttui vahingossa muutakin kuin perusmustia.

Hieman pitsiä, pilkkuja ja sinisiä kukkia. Käytännöllistä ja mukavaa, mutta myös nättiä. Juuri niin kuin haluan suurimman osan vaatteistani olevan. (Liivit Freyan Deco Delightit, alushousut KappAhlista.)

Jotain vaaleanpunaisehkoa

Unohdan vähän koko ajan, että on ystävänpäivä. Onneksi some muistuttaa moisesta. Tarkoitukseni oli viettää antiromantiikka päivää, mutta saatettiin mokata asia jo aamu(yöllä) kun laiteltiin poikaystävän kanssa erilaisia e-cardeja toisillemme. Tosin sellaisilta sivustoilta kuin 21 Awkward Valentine's Day Cards ja Awkward Valentine's Day Cards II, joten ehkei toivo olekaan täysin menetetty. (Itse laitoin ensimmäiseltä sivulta ensimmäisen, tulee aina välillä kerrottua toiselle "olet ihan kiva".)

Mutta on sitä silti jotain vaaleanpunaista, -punaisehkoa... no, jotain oltava. Koska olen ollut hereillä aamukolmesta (sen takia aamu(yö)n keskusteluja) enkä kykene kirjoittamaan mitään järkevää lukemistani kirjoista niin on hyvä tekosyy laittaa kuvaa uudesta mekostani.

Kaunokainen on merkiltään Handrlondon ja ihailin tätä yksilöä jo syksyllä, mutta silloin totesin käyttäneeni tarpeeksi rahaa muissa merkeissä. Ollaan törmäilty usein, mutta sitkeästi olen vastustanut. Maanantaina ei sitten sujunut latina mihinkään suuntaan ja hops-asiat ahdistivat ja tämä mekko sattui olemaan näyteikkunassa. Marssin sisään ja ostin parempaan huomaan. Mekon kukat ovat juuri "minun violetteja", hiukset olivat viimeksi juuri niiden väriset, nykyinen taas on lähellä tummempaa violettia niissä. Hyvin fiftarivaikuitteinen mekko kello- ja tyllihelmoineen sekä istuvine vyötäröineen. Ja jos se nyt kerran huuteli minulle puoli vuotta niin ei se mikään hukkaostos ole. Saisi siis luvan tulla kesähäitä niin pääsisi esittelemään. Vaikkakin suunnittelen kyllä tuosta myös arkimekkoa, koska erilliset juhlavaatteet ovat aika harvinaisia minulla.

Vielä vähän lähikuvaa pääntiestä. Kaunis sweetheart-malliltaan ja on tosiaan halterneck, mikä ei nyt ole ihan se käytännöllisin malli, mutta kovin kaunis silti. Voi olla, että allekirjoittaneen voi nähdä viipottamassa maanantaina pitkin yliopiston käytäviä tässä kaunokaisessa.

Ouva saattoi olla ihan oikeassa siinä, että parin vuoden päästä olen teekuppitodellisuudessani. Vähän vaihtuu mallit ja värit, mutta idea on sama. Ei hullumpi tulevaisuudenkuva.

Oi ihana materialismi.

Ouva onkin jo vähän esitellyt ostosreissujamme, joista ainakin viimeisin oli kyllä täysi vahinko. Kaksi on ollut tarkoituksellisia, eri asia onko mukaan tarttunut paljoakaan aiottua vai sitäkin enemmän jotain muuta... Pitäisi ryhdistäytyä itse, lopetin töissä, joten jossain vaiheessa (ja luultavammin ennemmin kuin myöhemmin) tili alkaa huutaa, ettei opintotuki riitä ikuisuuksiin. Se ei onneksi estä nauttimasta jo tapahtuneista hairahduksista.

Ensimmäinen ostoskerta
Tavoite: Nimettömiä, ehkä Kakkugalleriassa käynti.

Toteutuma: Kaikki mitä oli tarkoituskin + Marimekon Kaunis kauris muki, josta olen haaveillut vuoden ajan ("Nyt hankin sen!")

Toinen ostoskerta
Tavoite: Paljetti-tyllimekko

Toteuma: Iso pettymys kun paljetti-tyllimekko oli päällä yksinkertaisesti hirvittävä, teekuppikukallinen huppari, glitterperhospanta, omantyyliseni wife beater ja reisitaskuhousut, sekä korvaavan mekon bongaus. Sen kävin noutamassa seuraavana päivänä, mutta mustan glittertyllimekon kuvaus on aika haastavaa. Katsotaan jos olisin joskus jossain se päällä.

Kolmas ostoskerta Elokuvareissu
Tavoite: Katsoa Frozen.
Toteuma: Katsotiin Frozen, minun ei pitänyt ostaa mitään, mutta Ouva löysi pöllönmallisen lämpötyynyn, joka tietenkin piti myös saada, ja minä ihanan pehmeän ja ison peurayöpaidan jollainen lähti molempien matkaan. Lisäksi ostin täydellisen sävyisen violetin mekon alusmekoksi.

Lopputulos: Kerta kerralta lähtee pahemmin lapasesta. Taidetaan pitäytyä tästä lähin Ouvan kanssa Supernaturalissa, ja sään mukaan joko pulkkamäkireissuissa tai pikniköinnissä.

"Vapaa" viikonloppu

Mikähän se saa ihmisessä aikaan semmoisen hulluuden, että kahden aika järkyttävän työviikon välissä olevana viikonloppuna se on jotenkin "hyvä ajatus" lähteä tekemään lisää (semi-)töitä? Noh, tähän oli lupauduttu kyllä jo hyvissä ajoin, mutta tällä hetkellä on vähän energiatasot alhaalla. Oli toki ihan mukavaa ja silleen, mutta tänään voi vähän hajottaa pitkässä illassa (siellä ihan oikeissa) töissä.

Ja asiaan. Olin siis Ropeconin leivissä promoamassa tuota Suomen coneista eeppisintä ja kauneinta Finnconin kävijöille. Kontaktoitumista, siirtokuvatatuointeja (♥), herpderp-hengailua ja myyntipöytien kiertelyä. Yhteenkään puheohjelmaan en jaksanut raahautua, vaikka osa kuulostikin houkuttelevilta. After all: job well done, I guess. Sain kiitos-lahjuksena yhdeltä tämän vuoden Ropeconin pääjärjestäjistä tuoreita mansikoitakin, joten ei se nyt kovin penkin alle voinut mennä.

Siirtokuvatatuointeja!
Kuvan (ja käden) omistaa Tiia H.

Mutta siitä myyntipöytine kiertelystä... E he he hee, joo, nyt on lompakossa taas nörttitapahtuman kokoinen lovi. Mut ku oli kaikkee ihQa! >____< *nya*

Magneetteja!
Sievä kettu-neiti ja kaksi Totoron pientä kaveri-henkeä.
Tekijä: Henna Palenius aka Erinei (dA ja Etsy)

Moon Trooper t-paita, koska kaasunaamarit.
(Ja muille kuin nasse-friikeille tämä on siis Iron Sky-fanikamaa.)

My Little Pony + haavamätä + zombit = adsafgsdfs!!1 ♥
Mätäpaise asuu nyt pöpöpurkin ja rutto-stressipallon vieressä.
Tekijä: avaruusotus.tumblr.com

Ruttuisen näköisiä muistilappuja, kuivokantinen vihko ja
mini-toimistosetti. Eivät tosin tapahtumasta, vaan vierestä
löytyneestä hämmennysliikkeestä nimeltä Tiger.

Ja nää nyt ei oo ostoksia ensinkään, vaan BookCrossing-pisteeltä
kierrokselle otettuja sci-fi klassikoita.

Lucky blue

Minulla on vuodesta 2006 asti ollut Henkkamaukalta hankittu "välikelin" takki. Eli semmoinen kevyesti vuoritetty geneerinen takapuolen yli reilusti ylttyvä takki, joka sopii käytettäväksi keväisin, syksyisin, leutoina talvipäivinä ja koleina kesäpäivinä. Ja hyvin se palvelikin, vaikka väri haalistuikin mustasta epämääriseen harmaaseen, ja sitä piti paikkailla välillä vähän... kekseliäästi (mutta ei ne vaaleansiniset norsut helmassa minua haitanneet). Äiti ehti jo useita vuosia maanitella minua heittämään mokoman rönttöisen ilmestyksen mäkeen, mutta en voinut, sillä korvaajaa ei löytynyt.

Armeijan ylijäämäkama. Siinä vaan on sitä jotakin. Sääli  vaan, että se on usein lämmintä oliivinvihreää eikä siis värinsä puolesta sovi minulle. Mutta. Nyt oli Varustelekaan tullut erä SINISIÄ parkoja. Joten tämä tuintui taivaan lahjalta ja ratkaisi takkiahdistukseni. Ja sopivaan kohtaa tulikin, sillä tuon vanhan takin vetoketju hajosi. Eli eläkepäiviä sille ja Lekasta itselle tuollainen reppana. Ja oih, olen rakastunut.

Sytämmiä ja kimmellystä, ihan ihte muokkailin.
Alkuperäinen kuva www.varusteleka.fi

Siis notta siinä on huppu ja kiristysnaruja ja kunnon taskuja useampikin ja karvainen irrotettava vuori ja riittävästi mittaa ja väljyyttä jajaja se on muutenkin vaan jotenkin niiiiin valloittava. Hihat vähän vajakkeilevat, mutta niinhän minun kaltaisen pitkäraajan vaatteissa aina. Ehkä askartelen jonkun resorivirityksen tai sitten käytän pidempivartisia hanskoja.

Pipo naisen tekisi

Ennnn kestä! Nää on niin söpöjä että sydän sulaa!

Gwaa, pikku-dino söis mun pään! >.< ♥
canadacosplay.com

Ketunkorvapipo kerrankin tälleen sivuillekin
ulottuvilla korvilla. Do want!
canadacosplay.com

Ehdottomasti ei "päivän asu"-kuvia

Luvassa kuvapostaus, joka syntyi vähän vahingossa. Eräänä iltapäivänä olohuoneessani käytiin läpi/heitettiin pois edellisen vuokralaisen jälkeensä jättämiä pahvilaatikoita ja... noh... tulos oli jonkinlainen kaheleiden ja rumien vaatteiden esiinmarssi.



Taiteellinen pose kummallisen haalari-asian kanssa.
Sienihattukin edustaa (ja tuo mieleen Veltto-Virtasen).



Kamaluuspunainen, joka tuntui samettimuovilta,
näytti joustavalta käärmeennahkamakkaralta ja muutenkin
oli aika ehdoton must kuvakavalkaadiimme.



Kesämekko mallia ruma. Kuva ei vaan tee oikeutta
tuolle hirvitykselle. Se ei edes ollut ryppyinen, tuo
materiaali vain oli tuollaista!



Kamalimmat kenkäparit. Keltaisilla oli ihan selvästi NENÄ ja nuo
toiset olivat karvaista lehmäkuosia.



Epäilyttävä cosplay-asukin löytyi.
(Ja koska vieraileva tähtemme suostui kuvaan asu päällä
 vain jos lupaisimme kasvojen sensurointia, niin...)



Ryhmäkuva! Erityisistä helmistä kootut asukokonaisuudet.
Kuva ei valitettavasti tässäkään tee rytkyille täyttä oikeutta.
(Ja ei, nuo eivät olleet pyjaman- vaan puvunhousuja.)



 Mitä tästä opimme? Ainakin se, että tyylikkyyttä ei aina voi ostaa rahalla, kas kun näitä kauden malliston todellisia aarteita ei löydä kaupoista. Paitsi ehkä UFFilta, sillä niiden keräyslaatikkoon kaikki lopulta kipattiin. Paitsi tuo sienimyssy, siihen Hailie kovin ihastui.

Ja loppuun vielä menetettyjen mielenterveyspisteiden hengessä erään klassisen mutta silti geekyn kravatin solmimistutoriaalin toteutus.



Lopputuloksena oma Pieni Ei-Niin-Muinainen.



Hametytön selviytymisopas talveen

Tässä kun katselen lumisadetta ja lueskelen ihmisten lumimyräkkä päivityksiä facebookista, puolen litran teemuki käden ulottuvilla, totesin olevan ihan hyvä aika jakaa vinkkini siitä kuinka selviän talven yli ilman housuja.

Minähän en ole käyttänyt housuja kuin hyvin satunnaisesti viimeisen seitsemän vuoden ajan. Ostin farkut kahdeksan vuotta sitten, jäivät pieniksi ja seuraavat ostin tänä syksynä - ja olen käyttänyt kerran. Useimmiten jalassani näkee lähemmäs kymmenen vuotta vanhat "herrainhousut" H&M:ltä ja nekin ovat lähinnä kotihousut. Niin joo, erehdyin kesällä ostamaan reisarit, mutta ne ovat lähinnä larp-käyttöön. Joten, olen kulkenut läpi talvien hameessa. Myös asuessani Kuopiossa. Sitä on kauhisteltu, mutta olen aika vakuuttunut pukeutuvani lämpimämmin kuin ns. perusfarkkutytöt. Ja hei, hameiden kanssa on pärjätty vuosisatoja! Kyse on vain siitä mitä sen hameen lisäksi on päällä. Vähän myös siitä millainen hame on, mutta kyllä sitä onnellisesti on minissäkin oltu.

Itselleni ihan ehdoton on pitkä villakangastakki. Ja kun sanon pitkä, tarkoitan myös sitä. Tällä hetkellä kuljen vuonna 2006 H&M:ltä ostamassani puoleen pohkeeseen ulottuvassa, alunperin A-linjaisessa, mutta myöhemmin itse kaventamassani, takissa. Tässä alkaa olla edessä siirtyminen samasta puodista neljä vuotta sitten löytämääni nilkkapituiseen ja paksumpaan. Ensin mainittu on ruskea, valkoisilla hihansuilla ja helmalla. Jälkimmäinen musta, jonka kauluksen saa kahdella tavalla ja paljon klassisemman mallinen. Muistutan myös tarkistamaan mitä materiaalia takki on, villakangastakin kangas saattaakin olla jotain ihan muuta. Omissani on villaa 90% ja 60%. Oikea villa näkyy hinnassa (ellei tee kirppislöytöjä), mutta mieluummin maksan toistasataa euroa takista, joka kestää vuosia ja jossa tarkenee.

Valitettavasti kummastakaan takista ei ole kuvaa, koska en ole vieläkään ratkaissut miten moiset hoitaisin. Pikkusisko ei toimi ja yliopistolla ei kerkiä tyrkätä kameraa ystävän käteen.

Omien takkieni sijaan voitte ihailla Asoksen viime talven ihanuutta, joka, imo, on liian lyhyt ollakseen oikeasti hyvä talvitakiksi

Seuraavana listallani oli pitkään säärystimet. Jos sattuu olemaan varrettomat tai matalavartiset kengät niin pelastavat palelevat nilkat, suoriksi vedettyinä lämmittävät pohkeita. En itse pahemmin välitä säärystimistäni suorina, joten suosin myös polvisukkia. Käyvät myös sellaisten kenkien kanssa joiden kaveriksi ei säärystimiä saa. Ja polvisukkiakin löytyy vaikka mistä materiaaleista. Oma lempparipaikkani sekä säärystimien että polvisukkien metsästykseen on Lindex. Tosin, nykyään välttelen ko. puljun sukkaosastoa, koska sieltä tarttuu aina jotain mukaan ja laatikkotila loppuu! Ja miksi kappaleen alussa sanon "oli pitkään": joka sään kenkäni taisivat kuolla tällä viikolla, joten ei enää ole samalla tavalla käyttöä säärystimille. Niillä tosin saa myös vähän pitkitettyä lämpimimpien säiden kenkien käyttöä jos ainoa este käytön tiellä on vaikkapa nilkkojen palelu.

Joskus on toki niin kylmä ettei voi pelkästään päällisvaatteilla ja nilkkojen suojaamisella tarjeta. Siinä vaiheessa tulee peliin erilaiset paksummat sukkahousut, sukkanauhasukat ja jälkimmäisten kaverina jopa villahousut, tai vaikka ihan sukkahousujenkin kanssa jos takamus on herkästi palelevaa sorttia. Monen sorttisia villasekoiteasioita löytyy, harmillinen puoli on tietysti se, että väri- ja kuviovalikoima on varsin suppea. Onneksi ulkomailta löytyy tähän apua esimerkiksi Stockings HQ:lta (ja muista vastaavista putiikeista voi vihjata, erityisesti jos löytyy muutakin kuin makuuhuonekäyttöön tarkoitettua sukkaa). Paras löytöni tältä osastolta talvipukeutumiseen on kuitenkin ollut viime talvena. Luulin ostavani Lindexiltä villasekoitepolvisukat ja kotona huomasinkin niissä riittävän pituutta ihan sukkanauhojen nipsuihin asti. Ei pölhömpi vahinko! Villasekoite on tosin kaikessa reiteen ulottuvassa itselleni vähän huono materiaali, koska olen lievästi allerginen villalle, mutta laitan joko ohuet sukat/sukkahousut alle tai sitten vaan totuttelen, olen siitä onnellisessa asemassa että moinen on mahdollista.

Sitten itse hameet. Kuten totesin, olen ollut ihan tyytyväisenä myös minissä liikenteessä talvella, mutta se on vaatinut paksut sukkahousut ja hyvän takin eikä pakkasta tai ulkona oloa varmastikaan ole ollut paljon. Mikään ei estä pukemasta hameita kerroksittain ja niin kannattaakin tehdä, jos sisätiloissa alkaa liika kangas ahdistaa voi ylimääräiset käydä riisumassa naistenhuoneessa ja laittaa vaikka kangaskassiin kunnes on taas aika astua ulos. Kuitenkin talven tuiskut (tänään on muuten Antti-tuisku sotkenut liikennettä, kertoo Ylen uutiset) ovat oivaa aikaa villakangashameille. Näitä löytää kirppareilta jos vaan malttaa etsiskellä ja esimerkiksi UFF:n dirndl-päiviltä löysin yhden harmaan yksilön kympillä. Silti ensimmäinen kosketukseni moisten ihanuuksien pariin oli, jälleen kerran, H&M:llä. Sininen ihanuus suorastaan hyppäsi silmiin: korkea vyötärökaistale, ylhäältä laskostettu, yltää yli polvien ja on siinä vielä taskutkin. Puhumattakaan siitä, että villaakin on yli viisikymmentä prosenttia. Ja nytkin ko. liikkeen nettisivuilla on muutama houkuttavuus... Jos vihjaisisin tästä joulupukille hankkisikohan äkkiä jotta a) ei ehdi loppumaan b) kerkiää pukin konttiin?

Maison Martin Margiela by HM

Siinä ne minun tärkeimpäni. Kunhan olen kotona päivänvalon aikaan ja niin, että kamerassa on akkua luvassa kenkiä.