Cake is a lie?

Siitä asti, kun sain kuulla Tukholman keskustaan avatusta Portal-teemaisesta kahvilasta, olen suunnitellut risteilyä Itämeren yli. Kokoonpano siitä, ketä on milloinkin ollut lähdössä mukaan, on vaihdellut, mutta matkan kohde oli selkeä.

Ja niin tuli viimein se hetki maaliskuun puolessa välissä, kun olimme porukalla risteilleet, maihinnousseet, ja suunnistaneet tiemme perille. Viimeiset hetket haeskellessa kahvilan sisäänkäyntiä katukuvasta vaihtuivat vähän varkain jo suoraan sisään kävelyyn, kun löysinkin oikean oven vahingossa ja kertayrittämällä.

Matkaseura ei voinut uskoa tilannetta todeksi koskettamatta.

Sisällä en osannut alkuun muuta kuin tuijottaa haltioituneena. Päässä ei liikkunut yhtään ajatusta moneen sekuntiin. Lopulta liikkui: "asasdfahjkdgsalGJKD TÄSSÄ SE NYT ON!!!!" tai jotain sinne päin. Päästin epämääräisen kimeän innostumisäänen ja hymyilin niin että pelkäsin suupielten repeävän. Siinä se nyt oli. Portal-kahvila. Tavallisesta torstaista tuli juuri mitä huikein parhaushetki ja parhausretki.

Kahvilassa ei ollut ketään muuta kuin meidän, ööö, 9-henkinen seurueemme (osa näkyy oikeanpuoleisessa kuvassa. Ja ei, en ole tiskin takana, vaan "baaritiskillä" istumapaikoilla, josta näkymä oli aika tasan tämä, mikä muodostuu yllä olevat kuvat yhdistämällä). Istumapaikkoja oli kolmelle. :D Kahvilan henkilökunta katsoi meitä aluksi hieman epäuskoisina, mutta yhteinen sävel löytyi suunnilleen saman tien kun avasimme suumme ja aloimme "OMGOMGOMG this is so cool!"-vuodatuksemme.

Henkilökunta oli ihanan nörttiä. Kertoivat, että kävijäkunta ei ole suurensuuri, ja että vakkareistakaan kaikki eivät tunne tai tunnista teemaa (olivat selvästi hyvillään, että me tunnettiin, tunnistettiin ja matkustettiin sen vuoksi). Pahoittelivat sitä, etteivät tänään olleet virallisissa oransseissa haalareissa, vaan omissa kuteissaan. Viralliset kamppeet taisivat olla pesussa tai jotain (joo, en kuunnellut ihan hirveän tarkkaan kokoaikaa, kun oli niin paljon kaikkee mitä ihastella).

 

Ja kun kerta oli mahdollista, niin tietysti piti esitellä mun maailman hienointa juomapulloa, joka sai kaikilta läsnäolijoilta osakseen riemastunutta hyväksyntää (kuvasta tarkkasilmäinen voi myös bongata mun "ranskalainen manikyyri, mutta glitterillä"-kynnet), vaikka suurin osa porukastamme ei mitään hirmuisia faneja ollutkaan. Onneksi minä ja Antti oltiin senkin edestä.

Lol, ketkäs kaks riemuidioottia on ehkä hypessään hiukan omalla tasollaan?

Kuitenkin varsinainen helmi paljastui meille vasta tutkiessamme tarjolla olevia herkkuja. Oli vähän vaikka mitä makeaa leivonnaista, mutta EI KAKKUA! Antin kanssa päädyimme ravistelemaan tämän oivalluksen tehtyämme toisiamme kiihtyneinä, ja kahvilan henkilökunta nauroi. Tämä oli selvästi suunniteltu juttu! Ja minä hupsu menin jo uskomaan, että kakku ei olisikaan valetta...

Lohtu-brownie ja teetä.

Kaikenkaikkiaan olin kahvilaan oikein tyytyväinen: sisustus toisteli uskonnollisesti niitä visuaalisia elementtejä, mitä Portal 2:n alussa on, olematta mauton tai... jotenkin liikaa. Tee oli hyvää ja valikoima laaja. Leivokset olivat maukkauta ja nätin näköisiä. Hintatasoltaan täysin verrokki muihin Tukholman kahviloihin nähden. *nyöks nyöks* Käyn uudestaan, jos on vielä olemassa, kun seuraavan kerran menen Tukholmaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

Vai onko sittenkään...?

Muuto(kse)n tuulia

Olen kadonnut jonnekin larppaamisen, sivuaineen aineopintojen pääsykokeesen luvun ja muuton syövereihin. Piti olla rauhallinen ja leppoisa toukokuu, no... Ilmoittauduin viime viikonlopun larppiin ajatuksella että kun ei toukokuussa paljoa muuta menoa olekaan ja siitä se sitten lähti. Toiseen larppiin lähdin varapelaajaksi, koska riemastuin ajatuksesta päästä jälleen kerran varapelaamaan vampyyrimorsianta. Teininä tein sitä muutamaankin otteeseen. Muutto sinänsä oli jo aiemmin tiedossa, mutta kuvittelin pakkaavani tavarat varastoon ja majailevani Ouvan nurkissa kunnes saadaan kihlattuni kanssa asunto. Tämän hetkisen tiedon mukaan kahden viikon päästä olen jo muuttanut. Että se siitä rauhallisesta ja leppoisasta toukokuusta.

Ragnarök-:n1 uudelleenpelautus oli hauska kokemus kun olen kuullut pelisarjasta niin paljon, mutta se pelattiin aikana jolloin 1) asuin Kuopiossa 2) en tuntenut kauheasti sitä porukkaa, joka siinä pelasi. Pääsin pelaamaan antiikin ajan lähettilästä, jonka suuri agenda oli murskata patriarkaatti. Kuvassa Nyxia Aleksandrialainen näkee tulevaisuuden, jossa miehet ovat alla ja naiset päällä! Peli ei siis ehkä ollut ihan kaikkein vakavin ja olikin mukava tapa viettää kaunis lauantai.

Kuvan on ottanut Satu K. Propit lainattu ystävältä, jonka kanssa olemme kätevästi todella samankokoiset.

Muutto vie resursseja tällä hetkellä aika paljon. Konkreettisesti olen tehnyt vasta vähän, mutta ajatustyötä senkin edestä. Vaatekaapin karsimisen sentään tein jo. Eiliset paljon jäätelöä sisältäneet läksiäiset oli hyvä takaraja operaatiolle, sillä sain siellä tyrkättyä jo jonkin verran vaatetta eteenpäin uusiin koteihin. Seuraavaksi pitäisi yrittää kuvata edes osa jäljelle jääneistä ja laittaa jotain kautta tarjolle. Osan olen jo henkisesti varautunut viemään UFF:lle. Karsimisoperaation alkuvaiheessa oli iskeä epätoivo, koska sain vaivoin laatikon pohjan peittymään ja ylemmässä kuvassa onkin se kasa, joka jäi jäljelle. Onneksi tiesin rekkitilaa tarvitsevien vaatteiden kanssa niin todennäköisesti käyvän ja hyllyt täyttivät laatikon lopulta kokonaan. Hyllyt olivat ennen niin täynnä, että pinot osuivat ylempiin hyllyihin. Ei ollut kovin kätevää se. Sain samalla pakattua myös talvivaatteet pois, joten rekilläkin on hetkellisesti enemmän tilaa. Täytyy myös myöntää, että suurinosa rekiltä poistuneista vaatteista teki jo paluun kaappiini.

Muuton lisäksi valmistaudun Pyhävuorten perillisten kolmanteen pelautukseen. Ouvalta lainatun platinablondinperuukin ansiosta totesin hehkuvani neitseellistä viattomuutta kilometrien säteelle ja ajattelin hyödyntää sen täysin. Odotan innolla ihmissuhdedraamaa ja suuria tunteita!

Minttusuklaapalat

Mitä syntyy, kun ohjetta leivontaryhmän kokeiltavaksi haettiin rajauksilla "suklainen", "helppo ja nopea", sekä "ehkä jotain vähän niinku mokkapalat"? No...

Minttusuklaapalat (pellillinen)

Taikina

• 200 g voita 
• 2 dl maitoa 
• 5 dl vehnäjauhoja 
• 1 dl kaakaojauhetta 
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria 
• 4 munaa 
• 2 dl sokeria 
• 2 dl Marianne crush -rouhetta 

Kuorrutus

• 100 g voita 
• 1 dl tomusokeria 
• 1 prk (á 200 g) minttusuklaarahkaa
• 2 rkl kaakaojauhetta

Pinnalle

• n. 50 g tummaa suklaata 

Valmistus

• Sulata voi. Lisää voisulaan kylmä maito. 
• Yhdistä vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe. 
• Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. 
• Sekoita muna-sokerivaahtoon voi-maitoseos, jauhoseos sihdin läpi sekä karkkirouhe. Sekoita tasaiseksi. 
• Kaada pellille leivinpaperille. 
• Paista uunin keskitasossa 200*C n. 15 min. 
• Kuorrutus: Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Anna jäähtyä. Lisää rahka. Sekoita tasaiseksi. 
• Levitä kuorrutus jäähtyneelle leivospohjalle.
• Koristele raastamalla suklaata pinnalle. 

Ota kuva ennen kuin hunnilauma puputtaa viimeisenkin palan.

Auringonpaistetta leipomassa

Hups, on jo toukokuu. Eli ihan kohta on kesä ja toivottavasti lämmintä ja aurinkoista. Ja sitä odotellessa osastolla leivottiin tänä perjantaina todellinen aurinkokakku.

Appelsiinikakku

Taikina

• 200 g voita 
• 2 ½ dl sokeria 
• 3 ½ dl vehnäjauhoja 
• 4 tl leivinjauhetta 
• 2 tl jauhettua inkivääriä 
• 3 munaa 
• 1 prk (á 200 g) appelsiinirahkaa
• 1 appelsiini 
• 1 sitruunan kuori raastettuna

Sitrussiirappi

• 50 g voita 
• 1 ½ dl sokeria 
• 2 dl appelsiinitäysmehua
• 1 sitruunan mehu 

Pinnalle

•  1 appelsiini

Valmistus

• Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. 
• Sekoita kuivat aineet keskenään. 
• Lisää munat voi-sokerivaahtoon yksi kerrallaan samalla sekoittaen. Lisää tämän jälkeen rahka ja kuivat aineet. 
• Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. 
• Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 23 cm). 
• Pese appelsiini kuorineen hyvin.
• Viipaloi appelsiini (edelleen kuoret mukana).
• Asettele taikinan pinnalle appelsiiniviipaleet
• Paista uunin alimmalla tasolla 175*C n. 1h 20 min, tai kunnes kakku on kypsä (hammastikku on kaveri). Peitä leivinpaperilla paiston puolivälissä, ettei pinta tummu liikaa. 
• Valmistele sitrussiirappi: Mittaa ainekset kattilaan ja anna kiehua n. 15 min, kunnes seos hiukan sakenee. Kaada kuumaa siirappi hiljalleen kakun päälle ja anna imeytyä. 
• Kakku on parhaimmillaan, kun se on saanut tekeytyä useamman tunnin.
• Ota kakku ulos vuuasta ja irrottele leivinpaperi vasta juuri ennen kuin nostat herkun tarjolle.

No nyt on aurinkoa! ^_^

Appelsiinin kuoret ovat pehmenneet ja syötävissä.