Mitä syntyy, kun ohjetta leivontaryhmän kokeiltavaksi haettiin rajauksilla "suklainen", "helppo ja nopea", sekä "ehkä jotain vähän niinku mokkapalat"? No...
Minttusuklaapalat (pellillinen)
Taikina
200 g voita
2 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 munaa
2 dl sokeria
2 dl Marianne crush -rouhetta
Kuorrutus
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 prk (á 200 g) minttusuklaarahkaa
2 rkl kaakaojauhetta
Pinnalle
n. 50 g tummaa suklaata
Valmistus
Sulata voi. Lisää voisulaan kylmä maito.
Yhdistä vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe.
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita muna-sokerivaahtoon voi-maitoseos, jauhoseos sihdin läpi sekä karkkirouhe. Sekoita tasaiseksi.
Kaada pellille leivinpaperille.
Paista uunin keskitasossa 200*C n. 15 min.
Kuorrutus:
Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Anna jäähtyä.
Lisää rahka. Sekoita tasaiseksi.
Levitä kuorrutus jäähtyneelle leivospohjalle.
Koristele raastamalla suklaata pinnalle.
Ota kuva ennen kuin hunnilauma puputtaa viimeisenkin palan.
Hups, on jo toukokuu. Eli ihan kohta on kesä ja toivottavasti lämmintä ja aurinkoista. Ja sitä odotellessa osastolla leivottiin tänä perjantaina todellinen aurinkokakku.
Appelsiinikakku
Taikina
200 g voita
2 ½ dl sokeria
3 ½ dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
3 munaa
1 prk (á 200 g) appelsiinirahkaa
1 appelsiini
1 sitruunan kuori raastettuna
Sitrussiirappi
50 g voita
1 ½ dl sokeria
2 dl appelsiinitäysmehua
1 sitruunan mehu
Pinnalle
1 appelsiini
Valmistus
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää munat voi-sokerivaahtoon yksi kerrallaan samalla sekoittaen. Lisää tämän jälkeen rahka ja kuivat aineet.
Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa.
Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 23 cm).
Pese appelsiini kuorineen hyvin.
Viipaloi appelsiini (edelleen kuoret mukana).
Asettele taikinan pinnalle appelsiiniviipaleet
Paista uunin alimmalla tasolla 175*C n. 1h 20 min, tai kunnes kakku on kypsä (hammastikku on kaveri). Peitä leivinpaperilla paiston puolivälissä, ettei pinta tummu liikaa.
Valmistele sitrussiirappi:
Mittaa ainekset kattilaan ja anna kiehua n. 15 min, kunnes seos hiukan sakenee.
Kaada kuumaa siirappi hiljalleen kakun päälle ja anna imeytyä.
Kakku on parhaimmillaan, kun se on saanut tekeytyä useamman tunnin.
Ota kakku ulos vuuasta ja irrottele leivinpaperi vasta juuri ennen kuin nostat herkun tarjolle.
Voi apua, Vappu on YLIHUOMENNA! Eli huomenna kaikki juo (simaa) ja pitäs olla munkkeja ja tippiksii ja vaikka mitä! Mutta ei ole. Osastolla ei tänä vuonna leivottu mitään vappuista eikä tehty edes simaa. enkä tehnyt kotonakaan. Perinteisten juttujen sijaa tehtiin jotain ihanaa, sirtuunaista ja raikasta.
Oho, olenpas ollut taas pitkittyneesti hiljaa. Onneksi Hailie on pitänyt teille seuraa sillä aikaa kun minä järjestin larpin (josta teen ihan erillisen oman kirjoituksensa tässä lähipäivinä - lupaan ja vannon). Peli itsessään oli lauantaina ja sunnuntaina, mutta pelinjohtotiimillä oli kova kuhina päällä jo hyvän aikaa etukäteen ja kaikki huipentui tietenkin perjantain ja lauantain välisenä yönä vahingossa koko yön kestäväksi venyneeseen "kirjansidontalinjastoon". Noh, onneksi perjantai oli ollut myös leivontapäivä, joten saimme töiden ohessa napostella herkkuja.
Kaneliset omenamuffinssit
Taikina
200 g voita
2 ½ dl sokeria
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 tl kanelia
2 tl kuivattua inkiväärijauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
2 ½ dl maitoa
Täyte
2 hapanta omenaa
2 rkl fariinisokeria
3 tl kanelia
"ruiskaus" sitruunamehua
Valmistus
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen.
Yhdistä kuivat aineet keskenään.
Lisää jauhot taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa n. sormenpään kokoisiksi paloiksi.
Sekoita omenoihin fariinisokeri, sitruuna ja kaneli.
Täytä muffinssivuoat taikinalla, ja painele omenanpalasia vuokiin syvälle taikinan sisään. TAI! Laita muutama omenanpala vuuan pohjalle ja laita taikina päälle. (Tein pellillisen kummallakin tavalla, molemmat toimivia ja herkullisia.)
Paista 200*C keskitasolla n. 20 min.
Hyviä sekä juuri uunista tulleina, että seuraavana yönä. :D
Herranjestas sentään, toinen perjantai putkeen, kun olin kameran kanssa varautunut herkkuhetkeen. Ja oi joi, kun olikin hyvää.
Karpaloiset tuplasuklaakeksit:
Taikina:
150 g voita
2 ½ dl fariinisokeria
½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
150 g valkosuklaata
100 g tummaa suklaata
150 g kuivattuja karpaloita
Ohje:
Sulata voi kattilassa ja anna olla kohtuullisella lämmöllä välillä sekoittaen. Voin tulee ruskistua, muttei palaa. (Ensin voi vaahtoaa, sitten vaahto laskeutuu ja voi kiehuu hiljalleen. Tässä kohtaa keltainen väri muuttuu nopeasti vaalenaruskeaksi ja edelleen ruskeaksi, mikä onkin jo liikaa, joten ole tarkkana.)
Anna voin jäähtyä noin puoli tuntia.
Paloittele suklaat ja karpalot.
Laita molemmat sokerit, muna ja keltuainen kulhoon, ja vatkaa sekaisin.
Lisää jäähtynyt voi ja vatkaa vielä jonkin aikaa.
Mittaa vehnäjauhot ja sooda mukaan ja sekoita.
Lisää lopuksi paloiteltu valkosuklaa ja karpalot ja sekoita pikaisesti vain juuri ja juuri sekaisin.
Ota lusikalla kokkareita pellille.
Paista uunissa 175*C keskitasolla n. 10 minuuttia.
Kuulemma erityisen hyviä kylmän maidon kanssa heti uunista tultuaan. (En tiedä, kun maito ei kuulu repertuaariini.)
Taikinakokkareista syntyi keksikokkareita. Onneksi tämä ei ole kauneuskilpailu.
Pitääpä muuten kehua tämän claire's:sta ostamani pinkki-musta-valkoisen
glitterlakan kovuutta ja kestävyyttä: yli viikko mittarissa ja edelleen upea.
Perjantai ja leivontapäivä osastolla. Pitkästä aikaa oli jotain sellaista, jonka halusin jakaa JA josta muistin ottaa kuvia. Ei ole tämä mikään helppo yhdistelmä. ;D Sitruunaiset kerroskeksit:
Taikina:
200 g voita
1,5 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
Väliin:
Lemon curdia (juu, ostettiin kaupasta purkki valmiina, kun on aina vain rajattu aika leipomiselle)
Ohje:
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna.
Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan vatkaten.
Aatonaatto. Nyt jo. Huisia, huomenna on jouluaatto ja vietämme sitä ensimmäistä kertaa miehen kanssa ihan kahdestaan. Aikaisempina vuosina olemme aina ystävien kanssa kokoontuneet viettämään "anti-joulua", mutta tänä vuonna päätimme olla emännöimättä/isännöimättä joulupakolaisten retriittiä. Jännää.
Osastolla joulu näkyy ruuan muuttumisena jouluisempaan suuntaan (jotta varmasti olisi mitta tännä viimeistään Tapanina :D ) ja leipomisena, vaikkei ole ryhmäpäiväkään. Seuraavan reseptin kakku on supervaivaton kaikkien käytettyjen puolivalmisteiden takia, mutta jos haluaa itse maustaa rahkansa ja tehdä taikinat, niin mikäs siinä. (Pienellä googlettamisella paikansin alkuperän ilmeisesti Valion sivuille, mutta kopioin sen nyt tähänkin.)
Karpaloinen kerroskakku:
Pohja:
250 g piparkakkutaikinaa
Täyte:
400 g turkkilaista jogurttia
2 munaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
400 g maustettua rahkaa luumu-kaneli
1/2 tl kardemummaa
200 g pakastekarpaloita
1 1/2 rkl perunajauhoja
Koristeluun
piparkakkuja.
Valmistusohje:
Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (Ø 22 cm) reunaosan ja pohjan väliin.
Kauli palloksi muotoiltu taikina levyksi ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille, n. 3 cm:n korkeuteen.
Sekoita jogurtti, munat, sokeri ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi.
Ota 2 1/2 dl seosta sivuun.
Yhdistä loppuun jogurttiseokseen rahka ja kardemumma.
Sekoita jäiset karpalot ja 1 rkl perunajauhoa erillisessä kulhossa. Ripottele loppu (1/2 rkl) perunajauho piparitaikinapohjan päälle.
Kaada rahkaseos kakkuvuokaan. Ripottele päälle karpalot.
Valuta päälle jogurttiseos, pyri peittämään karpalot.
Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 1 h 5 min tai kunnes kypsä.
Anna jäähtyä. Irrota kakun reunat ohuella lastalla tai veitsellä ennen irtoreunan avaamista.
Koristele piparkakuilla.
Anna kakun vetäytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.
Tietenkään en tajunnut ottaa valmiista kakusta kuvaa. :p Mutta hyvää oli.
En itse välitä piparkakuista muuten kuin taikinana, mutta tässä pohja ei muuttunukaan keksimäiseksi, vaan pysyi pehmeänä ja... taikinamaisena (kuinka ilahduttavaa). Lisäksi kaikki makukerrokset tasapainottivat toisiaan mukavasti, lopputulos oli raikas ja makea, kevyt ja täyteläinen, sekä tarjosi monenlaista suutuntumaa. Suosittelen.
Perjantai on osaston toimintakalenterissa leivontapäivä, ja tällä kertaa oli joku löytänyt kokeiltavaksi vähän erilaiset "mokkapalat". Ei aavistustakaan mistä oli ohjeen repäissyt eikä itsekään enää muistanut, mutta jaan sen nyt joka tappauksessa tässä. Oli hyvää ja ainain riittävän makeaa. :D
Toimintaohje: - Sulata voi ja jätä jäähtymään. - Vatkaa vaahdoksi munat ja sokeri. - Sekoita keskenään jauhot, vanilliinisokeri ja leivinjauhe. - Lisää jauhoseos ja neste vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi voi. - Ota taikinasta 1/2 tai 1/3 toiseen kulhoon (riippuen siitä kuinka paljon suklaista pohjaan haluaa) ja lisää siihen kaakaojauhe. - Levitä pellille leivinpaperin päälle puolet vaaleasta taikinasta. Valuta vaalean taikinan päälle tummia taikinaraitoja. Lusikoi vielä loppu vaalea taikina päälle. - Paista keskitasolla 200*C 15-20min. - Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan. Kiehauta ja anna kiehua pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sakenee (20-30min). - Levitä kinuski jäähtyneen pohjan päälle. - Sulata valkosuklaa ja liruta raidoiksi kaiken päälle.
Vähän kämänen kuva ja palat lytyssä, mut onpahan jotain. (Tässä siis osani saaliista kotiinkuljetuksen jälkeen. :P )
Oh hoh, onpas siitä taas aikaa, kun olen ollut täällä ääbessä. Onneksi Hailie on löytänyt sisäisen intoilijabloggaajansa ja hoitanut tätä superhipsteröintihommaa ihan itse. *aplodeeraa* Nyt kuitenkin ajattelin rikkoa blogihiljaisuuteni kertomalla karkkikokkailukokeilustani.
Paitsi että oikeammin kyseessä oli pikemminkin "karkki""kokkausta", sillä kumpikaan sana ei kyllä varsinaisesti kuvannut sitten loppujen lopuksi sitä, mitä tehden vietin aikaa.
Tältä sen pitäisi valmiina näyttää. Jee!
Kyseessä oli siis japanilainen "Happy Kitchen"-boksi, jonka ostin Kanadassa käydessäni. Jokunen vuosi sitten oli YouTubessa törmännyt videoon (tähän nimenomaiseen täysin hiljaiseen), jossa nimen mukaan mainostetaan karkkihampurilaisten tekemistä. Ja ihan oikeasti, tsekatkaa video: eikös jääkin ajatus, että kysessä on överimakeaa hassunhauskaa naposteltavaa pienen puuhastelun päätteeksi? (Ja ei, videon katsomiseni ei sisältänyt kuvaustekstin tai kommenttien lukemista, joten niihin ei pidä sinunkaan kurkistaman.)
Tämän perusteella olin tietenkin haltioissani, kun kanadalaisessa levykaupassa tuli vastaan kolmea erilaista settiä: juustohampurilainen, sushi, ja donitsi. Tarvinneeko sanoakaan, että ostin kaikkia yhden ja takaisin kotimaassa paloin halusta löytää tarpeeksi eritisen hetken, että raaskisin yhtä kokeilla. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin vain avaamaan juustoburgerisetin yhtenä vapaapäivänä Nnan ollessa kylässä. Ja sitten alkoikin jännyys.
Ensinnäkin paketissa oli ohjeet vain japaniksi ja olin jotenkin liian innoissani ja itsevarma, etten todellakaan lähtenyt googlettamaan mitään tutoriaalia, videota tai käännettyä ohjetta. Kuinka vaikeaa se nyt muka voisi olla?
Noh, onneksi ei kovin, sillä paketissa tosiaan oli vain ja ainoastaan kaikki tarvittava saksia, mikroa ja vettä lukuun ottamatta. Vähän jännää ja välillä meni tuuriin luottamiseksi/arvaamiseksi, mutta mitään isompia virheitä ei tullut tehtyä. Nna kikatteli vieressä ja näpsi kuvia koko touhua hämmästellen.
Ihan oikealta näyttää.
Juu juu, karkkia. Paitsi että pihvimassaa sekoitellessa tulin ajatelleeksi, että onpas... aidon oloinen tuoksu. 30 sekuntia mikrotusta myöhemmin katsoimme Nnan kanssa toisiamme ja totesimme, että ei hitto, kyseessä taitaa olla ihan oikeasti juustohampurilaisaterialta maistuva juustohampurilaisateria. Eihän se toki menoa haitannut, mutta karsi kyllä maistamishalut meiltä molemmilta. Minua epäilytti leipomani juusto, kun taas ystäväni puolestaan kieltäytyi kaikesta ihan puhtaasta epäilyksestä ja raskauteensa vedoten.
Vaikka söpöltähän se näytti.
Niin oli kaikki valmista: 2 juustohampurilaista, ranskalaiset, ketsuppi ja iloisesti kupliva kola - kaikki tehty jauheesta ja hanavedestä eli siis kaikki E-aineet mitä kasvava lapsi tarvitsee. Koska kumpikaan miestä ei maistamaan suostunut, mutta kotona oli myös kanssani naimisiin erehtynyt partaisempi olento, päätin käyttää suostuttelutaitojani vedotakseni pahaa aavistamattoman kanssa-asujan koekaniiniksi. Toimi! Itsekin toki kolaa, ketsuppia ja ranskalaisia sitten lopulta kokeilin.
Oma loppuarvio: Ihan hauskaa puuhailua, ranskalainen maistui kylmältä kuivettuneelta pikaruokalaranskikselta, ketsuppi oli totuttua makeampaa ja kola semmoista kolakarkkimaista. Miehen arvio: Ihan hölmöä, mutta maistui kyllä täysin tunnistettavalta. Ja 10 minuuttia aterian huiviin huitaisemisen jälkeen miehelle tulikin sitten tosi huono olo, eli ilmeisesti överi keinotekoisuus sai aikaan protestointia vatsassa.
*huokaus* Taitaa tämän tyyppinen ruoka olla
sopivinta Masakolle meidän ihmisten sijaan.
P.S. Tosiaan. Mulla on vielä kokeiltavana donitsi- ja sushi-setit. Tällä kertaa olin tosin niin epäileväinen jo näin etukäteen, että vilkaisin videoiden kuvaukset ja niiden mukaan molempien jäljellä olevien pitäisi maistua oikeasti karkille... We'll see.
Minulla on ollut jonkinlainen hiuskriisi päällä vuodenvaihteesta asti. Otsatukkani kasvoi niin pitkäksi etten oikein enää uskaltanut itse siihen koskea ettei käy katastrofia (liian lyhyen ja/tai ruman otsatukan kanssa ei voi elää). En myöskään ehtinyt kampaajalle, joten otsatukka sai kasvaa. Lopulta olin ollut ilman kampaajaa niin kauan, että alkoi olla latvatkin huonossa kunnossa ja päässäni oli siis yksinkertaisesti ylikasvanut reuhka. Aikani asiaa pähkäiltyäni sain viimein varattua ajan Ouvankin mainostamaan Salon Royaliin.
Menin sinne sanoen suurin piirtein "älä tee mitään, mutta jotain uutta kiitos". Johanna sitten siisti kuontaloni ja kesti ihailtavan kärsivällisesti empimiseni värien äärellä. Lopulta uskaltauduin ihan liian tummalta tuntuvan violetin ja punaisen sekoituksen pariin kun en selkeämpää punaistakaan halunnut.
Ouva kuvasi kameraan hassusti suhtautuvan blogikaverinsa.
Vähän vielä käytteli suoristusrautaa ja lähdin ihmetellen kotiin. En leikkauttanutkaan otsatukkaa takaisin ja päässäni oli ensimmäistä kertaa ikinä kestoväriä! Nyt tuo on jo hieman vaalentunut tuosta mustikkamaisesta sävystä, olen nimittäin puolitoista kuukautta jäljessä, mutta pidin/pidän tästä kyllä kovasti.
Auroosa kuvasi tekemäänsä kalanruotolettiä. Näkyy väri ehkä hieman paremmin.
Ja vähän sivuhuomiona lisää minun ja Ouvan askareita. En enää ihan muista miten hän päätyi meille käymään samana päivänä kun kampaajalla olin käynyt, mutta kyseessä oli kuitenkin randomfandon -piknikin aatto (tai ainakin hyvin läheinen päivä) ja keittelin siirappia raparperi-inkiväärisangriaa varten. Jotenkin kummasti siinä kävi niin, että Ouva päätyi omaan synttärisangriaansa päätyvää siirappia survomaan ja saatiin jopa kuvamateriaalia!
Näyttää juuri siltä miltä meidän kokkailut yleensäkin. Mutta saatiin siirappia, tosin, vähän turhan paksua, ja pakastin tuon jäljelle jääneen töhnän, koska se oli hyvää. Ihanan raikasta ja makeaa samaan aikaan. Suunnitelmissa on tehdä jonkinlainen kakku siitä, ajatuksissa tällä hetkellä jonkinlainen juustokakku, mutta saas nähdä.
Ps. tämä on jo sadas merkintä, joka tänne pölähtää. Lisäksi meidän pieni hetken mielijohteemme täyttää ylihuomenna jo vuoden. En ihan oikeasti uskonut, että tämä tulisi kestämään tänne asti tai että jaksaisimme kirjoittaa, mutta niin siinä vaan kävi. Erityisesti kiitos Ouvasen aktiivisuuden. Kiitos siis hänelle. Pus!
