Siis... pelaamista. Olen pelannut muutaman omistamani FPS:n viimein loppuun ja aloittanut jo läpi päästyjä uudestaan tavoitteena kerätä vielä niistä puuttuvat "suoritukset". Ehkä olen vähän hassu, mutta jos en saa jotain suoritusta kerättyä, alkaa se vainoamaan ja ärsyttämään minua. Ja on kivaa pelata pelejä uudestaan, enää ei pelota kävellä kulman ympäri. Yhden demonkin kokeilin. Kyseessä oli siis...
XCOM: Enemy Unknown
Sotilaita vetämässä alieneita
dunkkuun. Kerätään expaa kehittämään taistelutaitoja, rahaa ja
muita resursseja edistämään kehitys- ja tutkiustyötä, sekä
ruumiita ja tavaroita tutkittavaksi. Vähän niin kuin shakkia, mutta
nappuloiden määrä on eri. Minä liikutan omiani, sitten vastustaja
liikuttaa omiaan. Näköyhteyteen päästessä ammutaan. Osumaa
otettaessa toivotaan, ettei kuolla tai että ehtii vielä parantamaan
ennen kuiviin vuotamista/seuraavaa osumaa. Aluksi meinasi
turhautuminen iskeä, kun liikkuminen pelkästään hiiren avulla
tuntui vaikealta, mutta sitten siihen tottui. Samoin kuin aseiden ja
toimintojen selaamiseen normaaleilla liikkumanäppäimillä.
Kiipeäminen paikkoihin ON vaikeaa, joten en tee sitä, vaikka se
taktisesti olisikin fiksua. Melko raskas konevanhukseni pyörittää,
välillä kuva jäätää tai puhe menee miten sattuu, mutta
enimmäkseen ei. Ihan kivaa, mutta en sitten kuitenkaan tiedä –
vähän turhan monta liikkuvaa osaa tämmöiselle
”TAPANTAPANTAPANAMMUNLYÖNSAATANA!”-tyyppiselle pelaajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti