maanantai 5. marraskuuta 2012

"Ympärillä samat naamat, ne naamat joista mä tykkään"

Olen viime aikoina innostunut sellaisista asioista joita on ollut vaikea tänne blogin puolelle välittää. Se ei nimittäin ole mitään konkreettista, uutisoinnin arvoista tai videon muodossa näytettävää, mutta jollain tapaa se tekee siitä niin hienoa.

Olen intoillut ihmisistä. Ihmisten näkemisestä, juhlista, tapahtumista, rauhallisista kahvihetkistä ystävien kanssa. Oivalluksista joita voi saada ainoastaan yöllä autossa juuri siihen hetkeen sopivien ihmisten kanssa kun yhdessä jännätään tuleeko sumusta jotain eteen vai ei.

Olen ollut useammassa larpissa ja muutamilla sitseillä, nauttinut olostani ja heittäytynyt hetkeen. Monella luennolla joiden parasta antia on ollut opiskelukaverit, ja niiden samaisten ihmisten kanssa juomassa viiniä "ettei ne vaan ehdi muuttua etikaksi!" Mökkireissulla, halloweenbileissä, lounaalla, makoilemassa sängyllä. Puhunut monien vanhojen ja uusien ihmisten kanssa juuri sillä hetkellä tärkeistä asioista, joskus ne ovat koskeneet glitteriä ja joskus olemme pohtineet tulevaisuutta ja ympäröivää maailmaa.

Niitä hetkiä kun nauttii tilanteesta, ihmisten seurasta ja tunnelmasta on vaikea vangita kuviin eikä se paljoa merkitse muille kuin paikalla olleille. Mutta sen takia ehkä nautinkin niistä: voin tallettaa muistot jonnekin sisimpääni ja hymyillä aina kun muistan ne hetket. Kuinka kipusin neljäntoista sentin koroissa ja kapea helmaisessa mekossa tuolille kiroten asuvalitaani, miten ystävä kaappasi syliin ja nosti ilmaan niin, että selkä rusahti. Hymyä, joka kohoaa ihmisen kasvoille kun menee ilman mitään syytä halaamaan.

Ja jottei nyt ihan vain tekstiksi menisi niin on jopa kuva ihan ensimmäisten sitsieni asusta! Jotain niinkin ihmeellistä kuin oma tekoinen pikkumusta, helmikoruja ja punaiset korkokengät, joista varmasti kuulette jossain vaiheessa lisää.

Kuvannut Hanna-Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti