perjantai 30. marraskuuta 2012

Hametytön selviytymisopas talveen

Tässä kun katselen lumisadetta ja lueskelen ihmisten lumimyräkkä päivityksiä facebookista, puolen litran teemuki käden ulottuvilla, totesin olevan ihan hyvä aika jakaa vinkkini siitä kuinka selviän talven yli ilman housuja.

Minähän en ole käyttänyt housuja kuin hyvin satunnaisesti viimeisen seitsemän vuoden ajan. Ostin farkut kahdeksan vuotta sitten, jäivät pieniksi ja seuraavat ostin tänä syksynä - ja olen käyttänyt kerran. Useimmiten jalassani näkee lähemmäs kymmenen vuotta vanhat "herrainhousut" H&M:ltä ja nekin ovat lähinnä kotihousut. Niin joo, erehdyin kesällä ostamaan reisarit, mutta ne ovat lähinnä larp-käyttöön. Joten, olen kulkenut läpi talvien hameessa. Myös asuessani Kuopiossa. Sitä on kauhisteltu, mutta olen aika vakuuttunut pukeutuvani lämpimämmin kuin ns. perusfarkkutytöt. Ja hei, hameiden kanssa on pärjätty vuosisatoja! Kyse on vain siitä mitä sen hameen lisäksi on päällä. Vähän myös siitä millainen hame on, mutta kyllä sitä onnellisesti on minissäkin oltu.

Itselleni ihan ehdoton on pitkä villakangastakki. Ja kun sanon pitkä, tarkoitan myös sitä. Tällä hetkellä kuljen vuonna 2006 H&M:ltä ostamassani puoleen pohkeeseen ulottuvassa, alunperin A-linjaisessa, mutta myöhemmin itse kaventamassani, takissa. Tässä alkaa olla edessä siirtyminen samasta puodista neljä vuotta sitten löytämääni nilkkapituiseen ja paksumpaan. Ensin mainittu on ruskea, valkoisilla hihansuilla ja helmalla. Jälkimmäinen musta, jonka kauluksen saa kahdella tavalla ja paljon klassisemman mallinen. Muistutan myös tarkistamaan mitä materiaalia takki on, villakangastakin kangas saattaakin olla jotain ihan muuta. Omissani on villaa 90% ja 60%. Oikea villa näkyy hinnassa (ellei tee kirppislöytöjä), mutta mieluummin maksan toistasataa euroa takista, joka kestää vuosia ja jossa tarkenee.

Valitettavasti kummastakaan takista ei ole kuvaa, koska en ole vieläkään ratkaissut miten moiset hoitaisin. Pikkusisko ei toimi ja yliopistolla ei kerkiä tyrkätä kameraa ystävän käteen.

Omien takkieni sijaan voitte ihailla Asoksen viime talven ihanuutta, joka, imo, on liian lyhyt ollakseen oikeasti hyvä talvitakiksi

Seuraavana listallani oli pitkään säärystimet. Jos sattuu olemaan varrettomat tai matalavartiset kengät niin pelastavat palelevat nilkat, suoriksi vedettyinä lämmittävät pohkeita. En itse pahemmin välitä säärystimistäni suorina, joten suosin myös polvisukkia. Käyvät myös sellaisten kenkien kanssa joiden kaveriksi ei säärystimiä saa. Ja polvisukkiakin löytyy vaikka mistä materiaaleista. Oma lempparipaikkani sekä säärystimien että polvisukkien metsästykseen on Lindex. Tosin, nykyään välttelen ko. puljun sukkaosastoa, koska sieltä tarttuu aina jotain mukaan ja laatikkotila loppuu! Ja miksi kappaleen alussa sanon "oli pitkään": joka sään kenkäni taisivat kuolla tällä viikolla, joten ei enää ole samalla tavalla käyttöä säärystimille. Niillä tosin saa myös vähän pitkitettyä lämpimimpien säiden kenkien käyttöä jos ainoa este käytön tiellä on vaikkapa nilkkojen palelu.

Joskus on toki niin kylmä ettei voi pelkästään päällisvaatteilla ja nilkkojen suojaamisella tarjeta. Siinä vaiheessa tulee peliin erilaiset paksummat sukkahousut, sukkanauhasukat ja jälkimmäisten kaverina jopa villahousut, tai vaikka ihan sukkahousujenkin kanssa jos takamus on herkästi palelevaa sorttia. Monen sorttisia villasekoiteasioita löytyy, harmillinen puoli on tietysti se, että väri- ja kuviovalikoima on varsin suppea. Onneksi ulkomailta löytyy tähän apua esimerkiksi Stockings HQ:lta (ja muista vastaavista putiikeista voi vihjata, erityisesti jos löytyy muutakin kuin makuuhuonekäyttöön tarkoitettua sukkaa). Paras löytöni tältä osastolta talvipukeutumiseen on kuitenkin ollut viime talvena. Luulin ostavani Lindexiltä villasekoitepolvisukat ja kotona huomasinkin niissä riittävän pituutta ihan sukkanauhojen nipsuihin asti. Ei pölhömpi vahinko! Villasekoite on tosin kaikessa reiteen ulottuvassa itselleni vähän huono materiaali, koska olen lievästi allerginen villalle, mutta laitan joko ohuet sukat/sukkahousut alle tai sitten vaan totuttelen, olen siitä onnellisessa asemassa että moinen on mahdollista.

Sitten itse hameet. Kuten totesin, olen ollut ihan tyytyväisenä myös minissä liikenteessä talvella, mutta se on vaatinut paksut sukkahousut ja hyvän takin eikä pakkasta tai ulkona oloa varmastikaan ole ollut paljon. Mikään ei estä pukemasta hameita kerroksittain ja niin kannattaakin tehdä, jos sisätiloissa alkaa liika kangas ahdistaa voi ylimääräiset käydä riisumassa naistenhuoneessa ja laittaa vaikka kangaskassiin kunnes on taas aika astua ulos. Kuitenkin talven tuiskut (tänään on muuten Antti-tuisku sotkenut liikennettä, kertoo Ylen uutiset) ovat oivaa aikaa villakangashameille. Näitä löytää kirppareilta jos vaan malttaa etsiskellä ja esimerkiksi UFF:n dirndl-päiviltä löysin yhden harmaan yksilön kympillä. Silti ensimmäinen kosketukseni moisten ihanuuksien pariin oli, jälleen kerran, H&M:llä. Sininen ihanuus suorastaan hyppäsi silmiin: korkea vyötärökaistale, ylhäältä laskostettu, yltää yli polvien ja on siinä vielä taskutkin. Puhumattakaan siitä, että villaakin on yli viisikymmentä prosenttia. Ja nytkin ko. liikkeen nettisivuilla on muutama houkuttavuus... Jos vihjaisisin tästä joulupukille hankkisikohan äkkiä jotta a) ei ehdi loppumaan b) kerkiää pukin konttiin?

Maison Martin Margiela by HM

Siinä ne minun tärkeimpäni. Kunhan olen kotona päivänvalon aikaan ja niin, että kamerassa on akkua luvassa kenkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti