Perjantaina asunnossani oli paljon naurua ja meikkipussien penkomista. Aluksi hieman väsähtäneet ja nihkeilevät tytöt alkoivat innostua illan suunnitelmista. Tarkoituksena oli suunnata Aatamin asussa... ainakin melkein! Miehet lavalla -tapahtumaan. Eli siis burleskia luvassa, mutta esiintyjinä pelkästään miehiä. Ouvaa mukaan houkutellessani tajusin, että tapahtuma osuu päällekkäin Nörttipoikani syntymäpäivän kanssa ja hänkin lupautui lähtemään mukaan - tietämättä mistä on kyse. Samalla kun laittauduttiin itse, saatiin ystäväni houkuteltua siihen, että hänellekin laitettiin irtoripset (pinkit, leoparditäplillä) ja huulipunaa. Olo oli vähän kuin olisi ala-asteikäisenä saatu uhkailtua kaverin pikkuveli meikkikokeilujen kohteeksi, mutta lupaan ja vannon, ettei illan aikana käytetty henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä yhtään Nörttipoikaa satutettu.
Ennen lähtöä piti toki ikuistaa Nörttipoika. Koska hän julkaisi itse lentosuukkokuvan ja taidettiin luvata ripsien sensuroivan kasvoja niin blogiin saa päätyä sitten tämä.
Ravintola Kaisaniemi on ihastuttava paikka burleski-illoille tunnelmansa takia. 1800-luvun alkupuolella mm. marsalkka Mannerheimin suosiossa olleessa ravintolassa ei taidettu järjestää miesburleskia, mutta nykypäivänä se sopii sinne loistavasti. Valitettavasti kamerastani loppui akku niin en ehtinyt kuvata paikan yksityiskohtia, joten suosittelen vain, että käykää itse toteamassa! Vaikka vain kurkkimalla ikkunoista, koska ravintola sijaitsee Kaisaniemenpuiston laitamilla niin ohi on luontevaa kulkea.
Onneksi kameran akku riitti siihen, että saatiin ikuistettua yhden vieraan asua:
Yksi syy lisää rakastaa burleskia: myös katsojat näkevät vaivaa ja uskaltautuvat rikkomaan normeja. Paikalla oli myös kaksi upeaa 20-luvun tyylisesti pukeutunutta tyttöä, Varustelekan vaatteisiin sonnustautunut pariskunta, korsetteja, laajoja helmoja ja muuten vain silmäkarkkia - puhumattakaan esiintyjistä. Ja juontajasta.
Scotty the Blue Bunny on jotain mieletöntä. Pitkä mies hulvattomissa koroissa ja pupunkorvissa, puhumattakaan sinisestä pupuasusta (joka vielä kimalsi perjantaina), ja minkä itseironian taju on loistava. Tietenkin ironia kohdistui myös yleisöön ja juontajana aivan loistava valinta illalle. Eräs seurueestamme saattoi myös saada suukon illan näyttävimmältä mieheltä.
Ennen kameran akun loppumista ehdittiin vielä räpsäistä kuvat toisistamme.
Vasemmalla Ouva, oikealla allekirjoittanut. Enkä toivon mukaan näyttänyt ihan noin kalpealta vaan salama ylivalotti.
Ouvalla on yllään ihastuttava valkoinen pusero, jonka alkuperää en tiedä ja hääpukunsa liivi, jonka on tehnyt molempien tuntema ompelijatar. Minulla on itse tehty korsetti (jonka värisävyt on muuten oikeat, ehkä vaan olen kalkkilaivan kapteeni) ja Vero Modan bolero.
Miltei samoissa olin muuten maanantain naamiositseillä!
Valitettavasti ihastuttavasta pyrstöhameestani ei ole kummaltakaan päivältä kuvaa, mutta vielä minä tämänkin erheen korjaan. Viimeistään kevään tanssiaisissa kun yhdistän sen pitkään tyllialushameeseen.
Mutta palatakseni vielä perjantai-illan huumaan on sanottava vielä, etten ole hetkeen nauranut niin paljon. Esitykset olivat kauniita ja klassisia, mutta osassa oli mukana myös aimoannos huumoria. Erityisesti ihastuin illan aloittaneeseen Mallusjoen Miesvoimistelujoukkueeseen. Kasvolihakset olivat krampata nauraessa hämäläiselle etnisen hitaalle miesvoimistelulle. Ei burleskia, mutta sopi loistavasti aloittamaan illan. Ja no, kyllä ne kaikki muutkin lavalle nousseet olivat ihastuttavia ja kerrassaan viuhkan tarvetta korostavia.
Lisää bursleskia! Lisää glitteriä! Lisää huimaavia korkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti