Keskikesänjuhla

Juhannus oli ihana. Se sisälsi mielettömän määrän ruokaa (vieläkään ei tee mieli syödä) ja mukavia ihmisiä. Ilma helli, ystävän vanhempien pihan vehreydessä viihtyi, muistin aurinkorasvan ja sain lainata lierihattua. Sai ottaa rennosti, seurustella tai keskittyä television vaihtelevaan tarjontaan. Paljon IQ:ta ja Jurassic Parkeja, jotka taisivat olla allekirjoittaneelle vähän liian jänniä, ainakin kiljumisesta päätellen. Lakattiin kynsiä, yritettiin saada myös miespuolisia juhannuksenviettäjiä innostumaan, mutta ei kuulemma kelvannut. Tylsimykset. Ouva lakkasi omat varpaankyntensä värikkäiksi ja minulle tuli avaruuskynnet hänen toimestaan. Piti siis ottaa kaverikuva!

Jatkoin juhannuksenvietosta kotikotiin leipomaan siskolleni synttärikakku(j)a. Itse kakuista ei tullut kuvia, mutta hämmästyin kovasti seuraavasta näystä keittiötasolla:

Muumiluomukananmunia! Harmi kun itse harvemmin viitsin ostaa yhdeksää kananmunaa kun niitä menee sen verran vähän lopulta.

Kakut onnistuivat, perhe tykkäsi ja sain ystävänkin vierailemaan niiden varjolla. Pätkiskakku matkasi äitini työpaikalle, joten ei tarvitse minunkin pomonani toimineen esimiehen potkia äitiä pihalle ja ottaa minua tilalle saadakseen kakkua. Mansikkapiirakan jämät jäivät jääkaappiin kun en julkisissa viitsinyt kuljetella repun, olkalaukun ja joogamaton lisäksi vielä piirakkavuokaa.

Juhannusviikonloppuni jatkuu vielä tänään vapaapäivällä. Vähän siivoamista ja silmälasien katsomista tiedossa. Jälkimmäinen jännittää yllättävän paljon sillä silmälasien vaihto on vähän kuin vaihtaisi raajaa. Hiuksienkaan pätkäiseminen ei olisi yhtä hurjaa, koska ne nyt muuttuvat itsekseenkin koko ajan. Silmälasit pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen ja ykskaks ne muuttuvatkin toisenlaisiin. Silti odotan innolla, koska joskus konkreettisetkin muutokset ovat tarpeen. Ja voin taas naamioitua yliopistolla, vuodenvaihteessa minua ei meinattu tunnistaa vain koska otsatukka oli kiinnitetty pinnillä sivulle.