sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Runon ja suven päivän kunniaksi

Jeah, olen myöhässä tämän kanssa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. (Tai voittehan kuvitella, että vielä on eilinen... tai jotain.) Eli: hyvää Eino Leinon päivää herran itsensä kirjoittaman runon siivittämänä.


Oi, varjele Herra mun järkeäin,
mua varjele hullun yöstä,
mua kurita, mut älä anna mun
näin elävänä hautahan syöstä.
Mun pääni on niin sairas, mun päiväni levoton
ja yö kun musta joutuu, niin poissa mun uneni on.
Herra, varjele järkeni valo!

Minä kuulen ääniä kummia,
joit’ eivät toiset kuule.
Ja vaikka ma syntiä paljon tein,
mua paatuneeks älä luule.
Ei aina ole huono, ken täällä lankeaa,
voi olla jalka heikko ja kivinen olla maa.
Herra, varjele järkeni valo!

Elä usko, mit’ ihmiset sanovat,
elä kysele heiltä mua,
mut kysy mun kuolleelta äidiltäin,
joka lienevi lähellä sua.
Mua ihmiset ei nähneet, ne näki mun varjoni vain,
minä itse kaukana kuljin ja kaukaa viestit sain.
Herra, varjele järkeni valo!

Sain viestit mailta vierailta,
joit’ eivät toiset tunne.
Minä nään vain sumua silmissäin,
ma vaikka katson kunne.
En eroita ma muuta kuin kasvot äityein.
Oi, äiti, äiti, äiti, oi ota mun sydämein!
Herra, varjele järkeni valo!

Minä olin hänen kultasilmänsä
ja hän mua hemmotteli.
Hän rukoili mun puolestain
niin kauvan kuin hän eli.
Oi, ethän, ethän, äiti, mua heitä vieläkään.
Kun sua vaan ma muistan, niin itken yhtenään.
Herra, varjele järkeni valo!

Kas itku syömen puhdistaa -
Oi, kiitos, kiitos Herran,
viel’ että voin ma itkeä -
kai anteeks annat kerran.
Oi, Herra, Herra, Herra, ota multa kaikki muu,
ota leipä, laulun lahja, tai sulje mullalla suu,
mutta varjele järkeni valo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti