Hyvän mielen muffinssit ja pahan mielen manga

Tiedättekö sen tunteen, kun kävelette jossain, ihan vaan omissa ajatuksissanne hoitamassa jotain juoksevia asioita, ja sitten - PÄNG! Yhtäkkiä jostain ilmestyy jotain ihan vastustamattöman suloista ja sokeriöverin (kirjaimellisesti tai kuvainollisesti) aiheuttavaa. Tällä kertaa kyse oli aiiiivan megahurmaavista kuppikakuista jonkun pop up-kioskissa. Olihan sitä pakko... ja vähän joka laatua.

6 palaa taivasta laatikkoon pakattuna.

*mums, mums* *röyh* Olipas hyvää.

Ja jottei ihan liian sokerihuuruiseksi menisi, niin viimeisimpien hankintojeni joukkoon kuuluvat myös todelliset klassikot mangojen joukossa: Hiroshiman poika JA JATKO-OSA! Eli viimeinkin löysin ja sain hankittua itselleni tuon ensimmäisen ikinä suomennetun japanilaisen sarjiksen. Ja samaan syssyyn myös sen vuosia vuosia vuosia myöhemmin ilmestyneen kakkososan.

Juu, klassikko. Juu, elämänkerrallinen ja faktoiltaan historiallisesti akkuraatti. Juu, tämä oli ensimmäinen lukemani manga silloin joskus. Mutta että voikin sarjakuva saada ihmisen tuntemaan olonsa kurjaksi, vihaiseksi, katuvaksi ja pohjattoman surulliseksi! Ja onhan japanilaisten mielenmaiseman ymmärtäminenkin tämän lukemisen jälkeen ihan uudella tasolla.

Välillä yritystä ymmärtää tuettiin turhankin graafisesti. Terv. Ouva 13 wee.
Kuva cc.oulu.fi/~jek/itsemurha.html

Suosittelen jokaista tutustumaan teokseen, Mutta vain noiden ensiksi mainittujen muffinssien (tai jonkun vastaavan överiherkun) vahvistamana.