Spoilers!
Viimein koitti whovianeille se ihana päivä kun 50-vuotisspesiaali viimein lähetettiin. Itsehän olin ihmettelemässä osakunnan hulluja perinteitä ja nauramassa itseäni tärviölle, mutta jätin jatkot väliin ja suuntasin ruudun äärelle.
En tiedä oliko kyseessä väsymystila (vähän univelkaa, koko päivän puuhannut keittiössä ja siihen vielä pöytäjuhla) vai mikä, mutta ei oikein vakuuttanut. Tai siis. Olihan se ihana. Kolme tohtoria samaan aikaan. David Tennant ja Billie Piper, vaikkei nyt mennytkään ihan niin kuin fanityttö olisi voinut haluta. Viittauksia ClassicWhohon. Hurt oli ihanan karismaattinen. Bad Wolf! Kolme erilaista TARDISta. Luulen, että yleisin reaktioni spesiaalin aikana oli silti "Mitä?" Jäi vähän mäh-olo, sellainen, ettei tuo oikeastaan antanut mitään. Ja lopusta en jotenkin pitänyt, liian Hollywoodia ja muuttaa kaiken. Tai siis ei, koska epäsynkassa olevat aikajanat, joten muistijäljet pyyhkiytyivät. Jotenkin vaan Tohtorissa on ollut todella iso osa se tuska mikä on seurasta Gallifreyn tuhosta, jos seuraava kausi onkin sitten (mahdollisesti) pelastuneen Timelord-plaanetan etsintää en vaan ehkä ala. Saa nähdä.
Mutta spesiaali sai vähän anteeksi tämän takia:
Tämä oli siis pikainen "voisin kerrankin tehdä päivityksen kun se on ajankohtaista" fiilistely. Ajattelin antaa spesiaalille vielä toisen mahdollisuuden kunhan en ole ihan umpiväsynyt. Ehkä vain odotin jotain... tunnelmoivampaa.
Oho. Meitsi vaan itki ja nauro ja kilju ja itki silmiä päästään, koska jotenkin se traagisuus tästä ratkaisusta vaan lisäänty - Tohtori teki Oikean Teon, mutta se ei muista sitä vaan luulee murhanneensa koko kansansa. </3 Tosin, mulla väsymys myös lisää tunteellisuutta, ja saatoin itkeä ja kiljahdella Ihan Kaikelle koska kympin ilme kun "that Bad Wolf girl" ja "Do you want to know who hears it, Doctor? Anyone, however lost. Even you." ja "Great men are forged in fire. It is the privilege of lesser men to light the flame." ja "Thirteen of them!" ja ahhh.
VastaaPoistaTäytyy varmaan katsoa uudestaan esim. huomenna, jos vaikka löytäis jotain järjellistä sanottavaa. Olihan siinä paljon - tosi paljon - asiaa ja juttua, mutta jotenkin tää overwhelming feeling oli se, mitä juhlajaksolta odotinkin.
Toki lisäsi sinne taustaan sitä traagisuutta tavallaan, mutta jotenkin en vaan pitänyt. En sitten yhtään. Kuten sanoin, liian Hollywoodia. Toisaalta, puhuttiin M:n kanssa eilen, että voihan mahdolliset löytyvät timelordit vaan Masterin tapaan heittää kapuloita rattaisiin.
PoistaMulla ehkä jäi pahimmat fanitukset sinne väsymyksen (olin siis nukahtamispisteessä, siinä vaiheessa ei vaan kykenekään kovin muuhun kuin hereilläoloon) ja sen "mitäh?!" reaktion alle. Totta kai nuo kaikki mainitsemasi ja moni muu sai aikaan reaktioita ja hihkumista ja vaikka mitä. Pääasiallinen fiilis vaan oli vähän... mäh. Ehkä odotin siltä jotenkin juonellisesti enemmän.
Pitää tosiaan itse katsoa uusiksi myös, kunhan sille vaan on hyvin aikaa.
No kun minäkin olin ihan tunnekuohuissa vaikka tietämykseni sarjasta perustuu lähinnä tumblrista haalittuun sillisalaattiin. :O
VastaaPoistaTunnenkin itseni ihan fandom-petturiksi... Lauralle tuossa jo vastailinkin jotain. Ei se huono ollut, missään nimessä, ja toki siihen kuului fanityttöilyä. Mutta jotenkin vaan vähän mäh. Luulen tosiaan, että se väsymystila vaikutti tosi paljon. Olin koko ajan vähän pihalla ja Gallifreyn (mahdollinen) pelastuminen rassaa jotenkin tosi paljon.
PoistaEi ole fandompetturuutta pitää odotetusta jaksosta vähemmän kuin odotti tai vähemmän kuin muut tuntuvat siitä pitäneen. Fandompetturuutta on teeskennellä pitävänsä jotain jaksoa, juonenkäännettä, hahmoa tai muuta asiaa täydellisenä vain ettei joudu muun fandomin hämmentyneiden kulmankohautusten kohteeksi.
PoistaMun mielestä on tärkeää, että joku välittää sarjasta riittävästi todetakseen rehellisesti ettei pitänyt jostakin, se saa kätevästi muutkin ajattelemaan intoiluaan eri kantilta ja huomaamaan mitkä asiat sarjassa on itselle niitä suurimpia syitä fanittaa.
Oi, ja näin tarkemmin ajateltuna jotenkin vähän toivon ettei Gallifreyaa ihan noin vaan pelastetakaan (ja koska Moffat, siitä varmaan pelkoa olekaan). On vaan tosi jees, että Tohtorilla on taas jokin suunta, jota kohti pyrkiä koska varsinkin kevään jaksoista moni oli aika yhdentekeviä pysähdyksiä ihan mielenkiintoisissa jutuissa ja semikoskettavissa tarinoissa. Lisää Time Lord -sekoiluja vaan kehiin, rakastuin aikanaan The Big Bangiin koska se kerrankin hyödynsi aikamatkailua kunnolla. :D