Thor pimeässä maailmassa

Käväisin suunnilleen viikko sitten yövuorojen välissä päiväseltään elokuvissa ja nyt ajattelin avautua. En välitä spoilaanko jonkun mielestä jotain. Todennäköisesti, olette varoitettuja, tunnette poran. Ja astialle.

Tuo keskellä valvomista päiväunien uhraaminen tuntui aikanaan hyvältä idealta, koska muulloin ei vaan tuntunut olevan tarpeeksi nopeasti aikaa mennä katsomaan Loki 3... Ei kun ööö, joo, leffan nimi taisikin olla Thor: The Dark World aka Thor 2 (ekskusemuaa bing, mutta mistä helkkarista vetäisit tuon taivutuksen tuohon käännökseen???). No mutta ihan yks ja hailee mikä sen nimi oli, silti olen edelleen tässäkin valmis väittämään, että Loki oli päähenkilö, niin tehokkaasti Tom varasti valokeilan jokaisessa kohtauksessa missä oli mukana. Tämä kertokoon siis joko pahisnäyttelijän hyvyydestä, muiden roolisuorituksien huonoudesta tai - niin kuin tässä tapauksessa - molemmista. Oikeasti, voisiko se pakollinen ja ketään kiinnostamaton pakollinen loveinterest-juoni olla näytelty enää lahnammin (tai sitten se likkahahmo oli vaan ihan juonellisesti vähintään puolifisu ja mä vaan missasin sen, sekin on mahdollista).

secondaryideas.tumblr.com

Ok, ok, vastapainoksi on toki todettava että Chris petrasi omaa esitystään ykkösleffaan ja Kostajiin verrattuna, eli jätkähän päätti olla muutakin kuin pulleita muskeleita ja kauniit kasvot kuitenkaan näitä avuja menettämättä. Well done, fanserviceä likoille ei näe edelleenkään ihan liikaa. Ja onhan se kuumis, lihaksetkin on kuulemma huhun mukaan aidot eikä kuvankäsitellyt. Urh, alkukantaisuus ja hormonit!

Toinen kuuuuumis olikin sitten jokaisen tumblrin käyttäjän poikaystävä ja märkä uni: Loki. ♥ x 9000. Ei herra mun jee miten Hiddlestonin tulkista Marvelin tulkinnasta yhdestä mun suosikkihamoista missään mytologiassa ikinä sulattaa sydämen, kuumottaa poskia ja saa sydämen hakkaamaan vähän reippaammin. Ja kun sanon vähän, niin tarkoitan aika paljon. Ungh, en ihan edes ymmärrä mikä näissä kieroutuneissa, megalomaanisissa, vaikeissa, monitahoisissa, itseriittoisissa pahiksissa on, mikä osuu aina just siihen oikeaan kohtaan jo ennestään täydessä ja joka suuntaan fanituskirkuvassa sydämessäni. Uskomatonta, miten se onnistuu pyllistämään joka suuntaan kumartamatta kellekään ja silti olemaan niin karismaattinen, että sen seikan vaan vähän niin kuin antaa olla.

Veljeksistä molempien hhahmoihin tuli tässä leffassa syvyyttä, mutta... noh... Lokin hahmo syveni ja monimutkaistui taas oikeasti, ja Thor puolestaan sai ainoat lisäpalikkansa veljessuhteen syventymisestä eli koska Lokiin tuli syvyyttä. Lopussa toki rakkaus voitti ja jätkä päätti olla haluamatta olla kuningas, mutta koska tämä on Hollywood-sokeria, niin tietysti siinä kävi niin. Eli sitä ei lasketa hahmon kasvamiseksi/syventymiseksi. Mutta blondi oli kostealla iholla puolialasti pitkitettyjä aikoja esillä ja Loki paikkas kaikki juonen puuteet, joten oikeaa vahinkoa ei kärsitty.

Molemmista lempihetkeni. (Lokin kädet kun
se ohjasi sitä venettä oh my god!)
secondaryideas.tumblr.com

Yksi maininnan arvoisesti hieno asia tässä ja ekassa Thor-leffassa oli se, etteivät nämä oikeastaan ole supersankarielokuvia. Katsokaas kun supersankarit oi oikein ole mun juttu - ei vaan kolahda. Ja koska nämä eivät ole supersankarileffoja niin Se Jokin Mystinen Aspekti, joka tekee supersanakrileffoista ärsyttäviä, puuttui ja pystyin nauttimaan näistä ihan eri tavalla. En tiedä mikä Se Jokin Mystinen Aspekti tarkalleen on, mutta siellä se kuitenkin aina on pilaamassa mun mahdollisuuksia oikeasti tykätä niistä. Juu, olihan tässäkin paljon supersankarielokuvamaista meininkiä, mutta koska jumalvoimat eivät ole supervoimia, niin mun päässä se olikin okei.

Supersankarielokuvamaisuuksista puheen ollen... loppumättö... En usko että sen tarkoitus oli huutonaurattaa alusta loppuun niin kovasti, että leffan loputtua kärsin sekä kylki-, poskilihas- että päänsärystä. En muista vähään aikaan nauraneeni niin räkäisesti, kovaan ääneen, antaumuksella ja pitkään. Ja niin nauroi leffadeittihippinikin. Saatoimme aiheutta kanssakatsojissa närää tällä käytöksellämme (emme tiedä, emme kyenneet sekä seuraamaan valkokangasta, nauramaan henkeä haukkoen että pälyilemään ympärillemme pimeässä nyrpistelijöiden varalta), mutta kun se oli se aito ja rehellinen reaktio. Noh joskus tekee hyvää nauraa. Loppumättö sai myös aikaan sen, että nyt mulla on "confused Mjölnir feels". Mutta kun se oli niin hukassa ja hämmentynyt. >___<

takemetothedungeons.tumblr.com

Lopuksi: FRIGGA ≠ FREYA !!!!!1 Vitutti. Mutta tämänkin elokuva saa anteeksi kolmesta syystä: 1) Loki. Ihan kaikki siinä. Hymyt, sassy bitch onelinerit, katkeruus, viharpurhaukset, pehmeästi mutta määrätietoisetsi liikkuvat kädet, KAIKKI. 2) Puolialastonta Thoria laajakuvana olemassa kuumsi. 3)Kaiken tiivistyminen leffan jälkeen leffadeittihipin huokaisuun kahvilan sohvalle päästyään "Onpas reukea ja sisäisesti hehkuva olo. Ihan kun ois saanut hyvää seksiä." Sisar todistaa väkevästi, halleluja!

secondaryideas.tumblr.com