Tuomari Ei-Ihan-Nurmio

Viimeinkin. Viimeinkin ehdin ja sain aikaiseksi katsoa elokuvan, joka olisi pitänyt käydä katysomassa jo valkokangasesityksien aikaan. Mutta ei ollut minkäänlaista ajallista mahdollisuutta siihen. Sitten tulivat ongelmaksi jaksamis- ja piheysseikat: sehän pitäisi etsiä jostain ja ostaa (koska kyllähän näin hienoa asiaa pitää rahallisesti laillisia teitä tukea). Nyt, viimeinkin: täyttymys.

wadewilson4president.tumblr.com

Dredd. NIIN PALJON RAKKAUTTA! (Ok, ei niin paljon kuin Pacific Rim, mutta aika tosi paljon silti.) Cyberpunkkia. Oikein silleen oikeesti eikä minään pintakiiltona vähän vaan. ♥ Dredd itse oli myös matalaääninen, vähäpuheinen, nyrpeä, ynseä ja macho. Aseet olivat isoja, ammuksia kului, asioita särkyi. Oikein. Kestokin tälle kaikelle oli mitä sopivin, sillä puolessatoista tunnissa ei ehdi pitkästyä eikä turtumaan, vaan kaikkea on ihan silleen sopivasti.

Some men just want to watch the world burn.
ramblingsofadeadite.tumblr.com

Ma Ma itse myös luikersi sydämeeni heti - jotenkin ihan todella karismaattinen, hyytävä ja totaalisen sekaisin kuitenkaan hillityn ulkokuoren rakoilematta (niin kuin kahjoutta yleensä alleviivataan... niillä laikilla pienillä äännähdyksillä ja liikkeiden säpsähtelyllä ja katseen nykimisellä ja äh).

Bitch, I might... love... you.
doctordonna.tumblr.com

Inhalaattorikäyttöiset huumeet olivat kiehtova ratkaisu, joka salli ihan niiden tavallisten crack-piippujen ottaa askeleen eteenpäin teknisyyden portailla. Niitä piti jopa ravistaa niin kuin astmapiippuja, kuinka todella riemastuttavan kekseliästä. Elokuva itsessään oli minusta myös visuaalisesti ja äänimailmoiltaan hieno: osa-aikainen slow motion kuva toimi ihan todella hyvin kohtauksissa, joissa joku oli Slo-Mon vaikutuksen alaisuudessa. Tavallisenja hidastetunkuvan vuorotellessa tuli ihan erilainen fiilis siitä huumeen käytöstä ja miltä kaikki voisi näyttää: paineaallot luodeista, hidas veren purskahtaminen, sirpaleet, vesipisarat, savu. Kaikki oli niin kovin kaunista ja kieroutuneen rauhallista. Äänien hidastuminen ja venyminen (mutta ei semmoiseksi mauttomaksi mölinäksi) täydensi tämän. Kaiken tämän vaihtelu ronskin, rujon ja rokkaavan "peruskuvan" kanssa toi elokuvan kerronnan rytmiin mielenkiintoista polveilua.

Huumevalistus on aina paikallaan.
eamonn1961.blogspot.fi

 Ja sanonpahan vielä tähän väliin: ei tätäkään elokuvaa dialogin takia katsota. Tai odottamattomien ja kasvattavien juonenkäänteiden, vaikka tarinalla onkin moraalinen opetus ("noudata lakia"). Mutta nämä seikat eivät ertä tätä olemasta mitä parhain tapa käyttää iltaa. Kestonsa puolestahan tämän ehtii hyvin vaikka kahdesti siinä ajassa, missä muut katsovat syvällisen ranskalaisen taide-elokuvan.