Pariisi, valitsen sinut!

Keskiviikkoaamu. Liian aikaista mutta aika tavanomaista: löhöän epämääräisenä myttynä barbaarini lämpimässä kainalossa, selaan Facebookia varsinaisesti kiinnittämättä mihinkään näkemääni huomiotta, juon aamuteetä pahvimukista ja yritän jotenkin saada viimeisetkin levon rippeet irti koneessa istumisesta ennen laskeutumista.

Eikun eihän tää ollutkaan tavanomaista. Täähän oli mun vapaapäivän mini-pika-kaupunkiloma! Pariisiin!

Mutta musta tee on mustaa teetä. Myös SASilla.

Mitä häh? Varasin tässä pari viikkoa sitten itselleni ja miehelle matkan Pariisiin. Päiväloma, koska itselläni ei ainakaan ole mitään intohimoja tai haluja viipyä Ranskassa yhtään pidempään. Aamulla klo 6:40 lähtö täältä, ja yöksi pääsi taas omaan sänkyyn (kone laskeutui klo 23:50).

Miksi? Koska voin. Koska olen työssä käyvä aikuinen. Koska olen pihi kakkiainen, jolla on säästöjä. Koska halusin ja oli vapaata. Ja ennen kaikkea koska Pariisissa oli 4.-21.6. Euroopan ensimmäinen Pokémon Center. Pop-up ja kovasti väliaikainen, mutta huomattavasti lähempänä kuin aikaisemmat mahdollisuudet (USA ja Japani).

Saatoin ehkä kiljaista onnesta tämän tullessa sivukadulta näkyviin.

Niin mutta miksi? Koska pentuna rakastuessani Pokémoniin halusin tietty kans ite kouluttajaksi. Ja Japaniin - Nintendon, animen ja söpöjen monstereiden luvattuun maahan - koska (muutama vuosi myöhemmin tosin) siellä kuulemma oli alettu avaamaan ihan oikeita Pokémon Centereitä (eivät tosin olleet nöpönassujen sairaaloita niin kuin sarjassa).

Plussaa: Super spesiaalin tapahtuma-Vivillonin saaminen!

Joten ei kun kamat kassiin (lähinnä siis rahaa, kännykkä, passi ja Pokédexin punainen 3DS).



Poképallo-siipikuvioinen perhonen. Konsoli auki ja vastaanottamaan
tämä lahja paikan omasta sisäisestä verkosta.

Un nun nun, en muista milloin viimeksi olisin ollut näin innostusonnellinen! Tunsin pakahtuvani ja taantuvani taas siksi pikkulikaksi, joka odotti aina koko viikon täpinöissän lauantaiaamua ja uutta jaksoa - ja nauhoitti ne kaikki... (Miltankin tuloon asti, jolloin sarjan katsominen ja usko tuoreempiin generaatioihin loppui vuosiksi). Enkä edes ollut ainoa: esi-teinejä, teinejä, nuoria aikuisia, perheenäiti ja kolme isoa rokimpiin vermeisiin pukeutunutta kaljua äijää pyöri siellä rakennuksessa kerho- ja ala-asteikäisten seassa ihan yhtä hangonkekseinä.

Ilmatäytteinen yli metrin korkuinen
Chespin. Kaikki Kalosin startterit olivat
 samalla tavalla edustettuina. 

Kaupan lisäksi tilassa oli käynnissä myös taidenäyttely, eli sarjan consept arttia (hahmotelmataidetta?), aleiden karttojen käsin tehtyjä malleja, fiilisluonnoksia... sekä tekijöiden signeeraamia piirrettyjä kuvia heidän kunkin valitsemastaan Pokémonista (näistä tulee joku kollaasipostau jossain vaiheessa, muuten tästä kirjoituksesta tulisi vielä kuvakkaampi, eli raskaampi ladata, kuin se jo nyt on). Ja näitä yleisölle esittelyssä olleita helmiä vartioi useampi mustiin pukuihin, mustiin aurinkolaseihin ja korvanappiin sonnustautunut korsto. Osa kuljeskeli huoneesta toiseen, ja kaksi päivysti aina ovella ja vahti ettei tila tule liian täyteen. Jono oli välillä melkein korttelin mittainen, mutta me satuttiin just siihen väliin ruokataukojen ja töiden/koulun loppumisen välissä, jolloin sisään pääsi suoraan kävelemällä.

Pokémon Center-luonnoksia
Pokémon Centerissä. Aika meta.

Näyttelyn uloskäynnin vieressä oli vielä terveiset
Junichi Masudalta itseltään.

Kun näyttely oli lähes hartaudella (ja hyvin hillittyjen fanityttökohtausten sarjan jälkeen) kierretty läpi oli itse kaupan vuoro. Tarjolla oli Kalosin startterit, Pikachu ja Heliolisk söpösinä pehmoina, mangaa (raskaksi), lehtiä (ranskaksi), kortteja (todella laajalla Gen-otannalla, mutta sääli kyllä vain ranskaksi näitäkin), ja sitten avainketjujen tyylisiä pikkujuttuja. Oikeastaa enempää en ollut odottanutkaan, kun 1) Nintendo nyt vaan tuntuu mieluimmin pitävän jutut kotimaassaan, ja 2) tämä mesta ei kuitenkaan tuota aikaväliä pidempään auki olisi. Ah juu, lauantaisin (vai sunnuntaisin, en muista) olisi ollut myös mahdollista tavata Pikachu, ottaa kuvia sen kanssa, ja osallista "näin piirrät Pokémoneja"-työpajaan (ranskaksi).

Mutta siis ihan hyvä, että kaupassa oli rajattu tarjonta, koska jo tällä otannalla teki mieli ostaa KAIKKI(!!!) ja vain vaivoin onnistuin neuvottelemaan itseni kanssa lopputuloksen, jossa tyydyin vain kahteen pehmoon (kuin vaihtoehtoja oli viisi). Vähän vieläkin huolestuttaa, miten olisi päättynyt tilanne, jossa vaihtoehtoja olisi ollut vaikka 10. Tai 25. Tai enemmän. Koska suhdeluku olisi voinut olla edelleenkin aika lähellä tuota 2/5. Mutta oli kuitenkin erillinen tuulititakkikankainen jättimatkasäkki taiteltuna laukuaa tämän skenaarion varalta.

Sanokaa hei Pikachibille ja Nappulalle. n__n <3

Kun varsinainen syy tulla Pariisiin oli hoidettu, jäi meille aikaa vielä vähän hölmöillä pitkin kaupunkiakin. Pikakelaus tapahtumista kuvien muodossa.

Ruusun muotoon aseteltu jäde.
(Kesän eka irtojäätelö, btw.)

Seinen rannalla. Törmällä oli hyvä istuskella lepäämässä.

Limsojen mukaan olimme
Frédéric ja Lauren.
Fancyä, etten sanoisi.

Vihreitä saaria talojen väleissä.

Joku muukin halus kattoon Notre Damen katedraalia sisältä.

Mies luki Pariisissa. Yhtään ollut
hauska sattuma tuo opuksen nimi.

Ehdimme myös olla jo närkästyneitä siitä, että elokuvat ja tv-sarjat olivat selvästi huijanneet meitä: ilmiselvästi Pariisin jokaisesta ikkunasta ei ollut esteetön näkymä Eiffel-tornille, eikä se aina näkynyt kaiken taustalla lähes majesteettisesti. Kunnes. Uskomme viihdeteollisuuden valehtelemattomuuteen palasi. Siellähän se siintää, ei vaan aluksi nähty niin kauas.

Kaikenkaikkiaaan voin sanoa, että matka oli ehdottomasti rahan, vaivan ja sen päivän arvoinen. Oli ihanaa, kaikkea oli juuri riittävästi ja yöksi pääsi vielä omaan sänkyyn nukkumaan. Juu, tämmöinen kaupunkimatkailu passaa meikäläiselle.

Ihanaa myös olla juuri näin "aikuinen" että pystyy päättää näin lähteä jonnekin jonkun mielestä ehkä vähän tyhmästäkin syystä, mutta kuitenkin olla niin lapsenmielinen että se jonkun mielestä vähän tyhmä syy on riittävä syy.

Kesäseikkailulla Pikachun jalanjäljissä. ARIGATO! ^-^