Varaslähtö

Ja nyt kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota seuraavaan lauseeseen: SEURAAVA VIDEO SISÄLTÄÄ PELKKIÄ SPOILEREITA BBC:n SHERLOCKIN 3 KAUDESTA! Ihan vaan varmistellakseni sanon, ettei tule sitten syytöksiä jälkeepäin. Oikeastaan myös tekti tästä eteenpäin voidaan lukea spoilereiksi. Nyt on aika mennä pois, jos ei halua spoilaantua.

Eli: SPOILERS!

Kyseessä on siis Amazonin esittelyvideo kolmoskauden DVD:lle. Ja se on aika... vaikuttava. Tai siis joo, ehkä nyt menetän jotain itse kaudesta, emmä tiiä, mutta en oikeastaan välitäkään. Fanityttöjä pitää vähän kiusatakin, se tekee siitä ihanasta kamalasta odottamisesta vielä sietämättömämpää ja hekumallisempaa. Ja kun oikeastaan mitään uutta ei edes paljasteta, varmistetaan vaan juttuja, joita jo tiedettiin tapahtuvaksi: häät (mutta ei sitä viulunsoittoa!!), kuolleista palaaminen ja tapaaminen, paluu salapoliisiarkeen.

Ungh, päivät saisivat mennä nopeammin!

The game is on.

Materiaalisten lahjojen lisäksi BBC helli fanityttöä: Sherlockin miniepisodi ilmestyi illan aikana tumbrlin dashboardille ja olihan se katsottava välittömästi (kun kerran sukulaiset yms. kaikkosivat jo).

Täysin omaa mielipidettäni oleva tiivistelmä: kauheaa kiusaamista! Oi, kolmoskausi, tulejo! (Ja kyllä, nimenomaan Pottereiden tyyliin: "accio season 3!")

Aika rauhoittumisen.

Vietän joulua maalla vanhempien luona. Uunissa on punaviinisuklaakakku, sohvalla odottaa neule ja kirja. Elukat pörrää ympärillä ja on mukavan rauhallista. Blogin blondi osapuoli on vapaansa ansainnut (vaikkei suinkaan blogiin keskittymisellä), joten panokseni joulutoivotteluun olkoon vuoden takaisen aaton aamukuva:

Rauhallista pyhien aikaa kaikille!

Vuoden tärkein juhla heti omien synttäreiden jälkeen.

1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett koko jengin tarvii pistää sille verot. 
2. Tää oli eka kerta ko se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrian dirikana. 
3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa. 
4. Niin toi Joosefki lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin. 
5. Se tzöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kaa, joka venas beibii. 
6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää. 
7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen motelliin ku se oli ihan täys. 
8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenhemmoja yöllä tsiigaan niiden elukoita. 
9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja sairas lysis ympäröi ne. 
10.  Mutt se enkuli alko niinku heittää läppää ja sano: "Ei mitään hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee hei koko jengii. 
11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Niinku Kristus. 
12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa." 
13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:
14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa." 
15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto." 
16. Ne lähti kiitään, ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä. 
17. Kun ne näki tän, ne kerto jengille mitä ne tiesi skidistä. 
18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla. 
19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja. 
20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu. (Stadiksi kääntänyt Olli Seppälä. Materiaali löydetty lukioaikaisesta uskonnon vihosta.)

Sitten ei muuta kun Tiernapoikia, lahjapapereita ja joulurauhaa. (Olen poliittisesti epäkorrekti, imekää vaikka karkkitankoa.) Huomenna pitäis olla luvassa Tohtorin ja high-functioning sosiopaatin jouluerikoisia. ♥

Joku oli koristellut satunnaisen tien vieressä kasvavan
pikkukuusen. n___n Aattoaamuun välittömästi vähän
tunnelmaa vesisateesta huolimatta.

Koneen sikojen Amnesia

Dun dun duuun, it's been a play time ja tällä kertaa läpi tuskallisesti rämmittävänä oli Amnesia: The Dark Descent-kauhupelin... öö... (")jatko-osa("?)... tai jotain... mutta nimessä oli edelleen Amnesia ja julkaisijakin on sama, joten laskettakoon jatko-osaksi. Eli: Amnesia: A Machine For Pigs (jonka otsikkokäännöksestä lankeaa jälleen kiitos bing translatorille). Spoilereita ja jalla jallaa luvassa.

violentv.tumblr.com

Ensinnäkin itsehän en tätä peliä pelatessa ollut puikoissa, vaan lähinnä vieressäistujana, sokerihuuruisena (juh, islloin pelottaa vähemmän) kartanlukijana kiljumassa, hyppäämässä niskaan ja raastamassa käsiä... jonkun toisen käsiä... verille. Kiitos ja anteeksi varsinaiselle pelaajalle, mutta itsepähän ehdotit. Jaa miksi en itse pelannut? No katsokaas, kun tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten olisi päässyt edes ullakon läpi ja portaita pääaulaan, ennen kuin olisin pelännyt liikaa (ja tässä vaiheessa peliaikaa olisi kulunut jo viikkoja, ja olisin nähnyt öisin painajaisia) ja joutunut toteamaan,c että en tule ihan lähivuosina peliä läpi pääsemään. Mutta vierestä katsominen ja kommentointi - ah, ihan eri juttu.

Summa summarum pelin alkupuolen fiiliksistä.
thousandglowstars.tumblr.com

Toisekseen... olen pettynyt. Taas. mikä hitto näissä viimeaikaisissa koovasti hypetetyissä kauhupeleissä on, kun paljastuvatkin vähän pidemmälle pelatessa suunnilleen yhtä pelottaviksi kuin märkä paperipussi? Oikeasti! Ärsyttää! Kun mie katson kauhua, niin mie haluan kans pelätä. Joo joo joo, peli oli aluksi tosi lupaava: pikkulasten haamuja, salaisia huoneita, ominous music playing taustalla ja silleen. Veriroiskeita, mysteeriviestejä, kaiken kaikkiaan ihan pätevää ilmapiirin luomista. Olin hetkittäin varma, että seuraavan nurkan takaa tulee monsteri, ja hetkittäin taas olin täysin vakuuttunut, ettei mitään todellista monsteria ole, vaan se onkin tarinan muistinmenetyksestä kärsivä pelaajahahmo itse. No, tavallaan meni molemmat oikein, ei isinä mitään. Mutta jotenkin tämä "molempi parempi"-vaihtoehto tuntui väärältä (vaikken olekaan ihan varma kumpaan yksittäiseen ratkaisuun olisin sitten loppuviimeeksi ollut tyytyväisempi).

"Killed my wife, killed my kids. Slaughtered like little pigs."
zerachielamora.tumblr.com

Enkä tosiaan siis yritä sanoa, että peli olisi läpipaska, ehen. Tarinassakin oli pontentiaalia vaikka kuinka, mutta jotenkin tekijät eivät osanneet lopeytaa ajoissa ja tämä olikin pelin suurin ongelma. Tai siis, haloo! Kun olet jo ohittanut kaksi täydellistä loppukliimaksikohtausta pelille, ja nyt viittaat kintaalla vielä kolmannellekin, alkaa hommasta mennä maku. Varsinkin kun tuo kolmas yritys tuntui kahden rrrrautaisen hyvän jälkeen lähinnä puolivillaiselta, mutta oli silti yleisellä mittapuulla hyvä (jos noita kahta aikaisempaa ei esimolisi ollut). Mutta jostain syystä nämä tilaisuudet kunniakkaaseen lankojen yhteen sitomiseen päätettiin ohittaa ja tarinajuna jatkoi matkaansa, lähti lapasesta ja meni täysin naurettavaksi. Peli oli ainakin 2/3 liian pitkä! 1/4-pituuskin olisi riittänyt, sillä nyt suurin osa pelin loppupuolesta meni toivoessa pelin loppumista - enkä puhu kuset housussa kauhuissaan odottamisesta -  ja viimeiset huoneet/kammiot/kohtaukset lähinnä epäuskoisen "oh god please make it stop"-puolihysterian ja päätään nostavan kiukun kourissa.

Se EIIIII mee poiiis!
peeewdie.tumblr.com

Onneksi ei jotain epätoivoisen huonoa erttei jotain hyvääkin: pelin taustat/taide/animaatiojälki. Erityisesti creepy ass-taulut ja välilatauskuvien kaaviot lastenlorumaisine ramblingeineen. Ehehehehe!

fauxe.tumblr.com

J.K. Jaiks, onpa taas huonoa suomea paikoin... ja lopun ajasta en ole edes yrittänyt. -___- *huoh* Vähemmän englanninkielistä yhtään mitään, ja enemmän äidinkielen sanavaraston palauttamista!

Joululahjoja?

Hum hum uhm, että voi pieni ihminen olla kahdesta asiasta onnessaan. 1) Nettikaupan tilaus tuli supernopeasti, vaikka on jouluruuhkat. 2) Ihmiset muistaa mua oman huiskeensa keskellä. ^^ Lämmittää mieltä alkaneen talven tuulessa ja tuiskussa.

Kohta 1). Totoro-tohvelit.

Tilasin siis Etsystä itselleni tohvelit, kun minulta sellaiset ovat puuttuneet nyt vuoden (edelliset homehtuivat Kauko-Idän komennuksella). Nämä valikoituivat monien joukosta kolmesta syystä: helpottivat akuuttia Totoro-puutostilaani (nya kawaii cloud cloud yaoi cloud, ja silleen), kengänkoot jatkuivat yli aasialaisten lastenkokojen, ja hintakin oli kohdallaan (varsinkin joulun kamppanja-alekoodin kanssa). 

Oletin saavani nämä vasta joskus joulun ja mahdollisesti vuoden vaihteenkin jälkeen, sillä kaupassa oli yleishuomautus siitä, etteivät kaikki tilaukset millään ehdi perille jouluksi, ja minäkin sain tielausken tehtyäni huomautussähköpostin, jossa kehoitettiin ostamaan "fast shipping" jos halusin pakettini saapuvaksi ennen joulua. Vastasin kuitenkin, ettei minua haittaa odottaminen, nämä eivät mene lahjaksi, ja vielä toivottelin kovasti tsemppiä työraskaa suorittaessa. Ylläri ylläri sainkin jo seuraavana päivänä sähköpostin, jossa kaupan omistaja ilmoitti postittaneensa tilaukseni. Liekö kiltteys auttanut, ei voi tietää. Tärkeintä on, että nämä söpöläiset saapuivat perille ja pääsivät aamu-/ilta-/ikikylmiä jalkojani lämmittämään. 

Kohta 2). Lahjoja.

Nyt hymyilen niin leveästi, että on jo vähän vaikeaa kirjoitaa. Mutta sain tosiaan Briteissä työharjoittelussa olleelta kaverilta tuliaisena tuon My Little Pony-rusettikaulakorun saatesanoilla "Tulit vaan niin elävästi mieleen". *SQUEEEEE!* Se on niin söpö! Ja Poneja! Ja joku muisti MINUA ollessaan jossain ulkomailla pitkään. Siis minua kaikista kavereista ja ystävistä. >____< ♥ Lahjan antaja oli myös kovin otettu ja mielissään reagoidessani näin myös lahjan saadessani. Soma somuus. En tiedä tulenko sitä koskaan käyttämään, mutta se ei yhtään vähennä ilahduttamistekijää.

Ja sitten tuo pieni musta kirja... Ah, sehän Alter Egon laulukirja. Ensimmäistä kertaa pääsin lehteilemään tuota mystistä opusta Solmukohdassa joitakin vuosia sitten ja lueskellessani älykkäästi, hauskasti ja oivaltavasti uudelleen sanoitettuja tunnettuja lauluja päätin haluavani joskus omistaa ihan ikioman kappaleen laulukirjasta sekä vieläjoskus oikeasti osallistua AE:n lauluiltaan. Vuodet kuitenkin valuivat eteenpäin ja kumpikaan kohdista ei käynyt toteen. Kunnes pari päivää sitten tulin töistä kotiin ja näin tämän pöydälläni. Miehen mukaan eräs AE:n jäsen, jonka kanssa hän oli ollut lounastamassa, oli lähettänyt sen minulle, kun oli sattunut muistamaan aikaisemman ilastukseni Solmukohdassa. Ei huono. n___n

(Ungh, paljon animehymiöitä taas. Mutta kun ne on niin kuvaavia.)

Kääpiöleffa. Eikun, Hobitti 2.

Ensitunnelmat Hobitti 2:en jälkeen olivat suurin piirtein Facebookin statuksessa: "Poneja! Kauniita maisemia, eteerinen mulkku oli vielä eteerisempi ja mulkumpi kuin ykkösosassa, parkouraavia haltioita ja muita näyttäviä kohtauksia, taisteleva tynnyri, pieni määrä kiljumista, Smaugin ääni (!) ja romantiikka liibalaabaa plus lajien välistä flirttiä. Niistä oli mielestäni Hobitti 2 tehty."

Täytyy häpeäkseni myöntää, etten muista itse kirjasta oikeastaan mitään. Olen lukenut sen, kyllä, mutta joskus kauan aikaa sitten. Menee jostain syystä Silmarillionin kanssa sekaisin, kaipa luin ne niin samanaikaisesti. En siis pysty tekemään mitään vertailua kirjan ja elokuvan välillä, mikä voi tietenkin olla ihan hyväkin. Kirjan tuntevien kommenteista olen päätellyt, että elokuvaan kannattaa suhtautua lähinnä kirjoihin löyhästi pohjautuvana versiona.

Olihan tuo ihan viihdyttävä vapaapäivän viettotapa. Hieman pitkä, hieman sekava kun hahmoja riitti, mutta en pitäisi rahojani hukkaan heitettyinä. Ennen kaikkea kaunis ja tiettyjä yksityiskohtia tuli ihailtua kovasti. Mätkimistä oli mielestäni ihan liikaa, siihen turtui jossain vaiheessa täysin. Toisaalta taas oli suvantokohtia, joiden kohdalla teki mieli sulkea silmät, mutta siitä voi syyttää myös univajetta ja mukavia penkkejä. Kikatin, kiljuin ja jännitin, joten kyllä sanoisin, että siinä jotain oli. Thorin oli edelleen kuumis, haltiamiehiä riitti ja paljon parjattu haltianainen oli ihan mukava lisä - tulipahan sitä lajien välistä flirttailua, joka huvitti suuresti. Smaugin ja Bilbon kohtaaminen alkoi huvittaa, kun alkoi vaan miettiä Sherlockia ja Watsonia. Ja ah, Smaugin ääni. Kyllä sen Cumberbatchiksi tunnisti, mutta ei sitten kuitenkaan. Ensimmäisessä osassa oli kääpiöiden laulu, tässä Smaugin ääni, seuraavan osan äänikiksejä odotellessa. Enkä muuten ole tainnut koskaan nähdä elokuvaa, joka päättyisi noin pahaan cliffhangeriin! Kyllä, kirja on julkaistu ties kuinka kauan sitten ja seuraava osa tulee vuoden päästä, mutta on se nyt silti vähän kummaa.

Niin joo, se eteerinen mulkku:

http://thranduillover2013.tumblr.com