Sateinen Manse

Maanantaina teimme Nnan kanssa retken Tampereelle. Tai siis hän saapui pohjoisen vierailultaan ja minä etelästä. Tarkoituksena oli mennä illalla teatteriin ja sitä ennen viihdyttää itseämme kaupungin sykkeessä.  Syy tähän kaikkeen oli puhtaasti käsissämme ollut ylimääräinen vapaa-aika. No, oikein suomalainen kaupunkilomahan siitä syntyi: satoi, tuuli, kaikki oli harmaata ja suurin osa paikallisista ystävistäkin oli yllättäen arkipäivänä kiireisiä. Nyökyttelimme moneen kertaan toisillemme kuinka ihanan rumaa kaikki oli ja otimme taiteellisesti rumia kuvia. Myös siitä tupakantumppien keskeltä esiin puskeneesta kevään ensimmäisestä leskenlehdestä (josta kuvaa ei ole veilä saatu siirrettyä kamerasta koneelle).

Mitäs päivä piti sisällään:

1. Paikallisen ystävän. Semmoisen taiteellisen ja vapaa-ajallaan mummoja ulkoiluttavan pitkätukan aivan poikkeuksellisen hurmaavalla amorinkaarella. Kahvittelua, kuulumisten vaihtamista, lapasten hakemisen kanssa sekoilua. Pitkiä halauksia. <3

2. Ylensyömisen. Minähän en lomalla tee valintoja. Ensin tosiaan nautin kahvilassa rahkakakkua ja kaakaota, seuraavaksi alle tunnin sisään ensimmäisestä Plevnassa oman annokseni (eli makuuni vähän turhan makeiksi kaljalla maustettujen possun, juureksien ja röstiperunan) lisäksi simaa, siideriä ja yhden Nnan silakkapihveistä, JA kun sitten rauhassa ruokailtua kävelimme ulos, niin marssimme suoraan American Dineriin "jälkkärille" (eli Nna otti sivistuneesti kirsikkakolan ja jäätelöpallon, mutta minä... no, otin pihvin, ranskalaiset, brownie+jäde+kermavaahto-mäjäyksen, ginger alen ja kirsikkakolan).

Tilasin muun muassa kaiken. Minähän en tee lomalla
valintoja. (Vaikka näkyy tässä seuralaisenkin annos.)
Kuvasi Nna.

3. Turhan modernin teatteriesityksen. Kävimme siis katsomassa Mielipuolen päiväkirjan. Tuli mieleen lähinnä Vaginamonologit, paitsi että hullun miehen versiona. Ok, näyttelijäntyö oli laadukasta ja luotu vaikutelma kyllä toi elävästi mieleen psykoottiset ihmisrievut kaikessa harhaisuudessaan, koostumattomuudessaan ja paranoiassaan. Mutta. Ei nyt ihan kyllä ollut hintansa tai seisten annettujen aplodien arvoinen. Parasta kulttuurielämyksessä oli, kun Nna joi väliajalla Jekkua pillillä.