Metallimies 3

Treffi-ilta, joten kävimmä miehekkeen kanssa kahtomassa tuon aivan vastikään teattereihin saapuneen Iron Man kolmosen. Ei mitään pitkää tai syväluotaavaa analyysia, mutta kunhan jotain. Pikku spoilerit mahdollisia, mutta yritän välttää niilläkään poikkeuksellisesti kertomasta mitään.

Ja olihan se ihan vauhdikas supersankariläväys, mutta loppujen lopuksi aika perus. Vähän turhia ehehe-hauskoja juttuja, hahmollisesti turhaa ja epä-uskollista toimintaa, liian vähän sitä sassy bitch talk to the hand-kamaa ja asennetta, jota menin hakemaan. Myönnän: supersankarit ei vaan oo mun juttu lähtökohtaisestikaan, joten mulle tämän kaltaisissa leffoissa töytyy olla aina joku juttu siinä superoinnin ohessa, joka sitten säväyttää. Tässä se olisi ollut tuo a-ah-asenne. Toki aika helmiäkin vuorosanoja heiteltiin (niin kuin vaikka se elämäkerta-juttu), mutta oli vähän meh silti. Mutta tokihan Robert Downey Jr on niin kuuma, että kokemus oli vaivan arvoinen.

Ihan uskomatonta, miten jotkut miehet vaan paranee saadessaan vähän uurteita ja harmaita sävyjä. Urrr! <3

Ai juu! Kun leffan alussa pärähtikin tämä kipale soimaan, niin hymy oli repiä naamani halki. Ainakin mielestäni se sopi juuri siihen kohtaan ja kohtaukseen tarinassa. Menkää, katsokaa ja olkaa tarvittaessa eri mieltä.