keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Tyttöjen puuhakeskiviikot

Meille on sattunut Ouvan kanssa nyt peräkkäin kaksi keskiviikkoa jolloin on ollut tarkoituksena toteuttaa jokin projekti tai olen huomannut päätyneeni keskelle sellaista.

Viime viikolla kyseessä oli Ouvan Thaimaasta tuomat hiusvärit, joita ei päästy viimeksi kokeilemaan. Tällä kertaa kohteena ei ollut vain hänen pää vaan tarkoitus oli laittaa väriä myös allekirjoittaneen luonnonvärissä olevaan kuontaloon. Vihreän olin torjunut samantien. On kyllä lempivärini (näkyy mm. huoneessani), mutta ei tunnu omalta hiusväriltä ja assosisoin sen enemmän tiettyihin ystäviini. Sininenkään ei tuntunut enää omalta vaikka se on aiemmin ollutkin oikeastaan ainoa väri, jota päähäni on päätynyt. Viimeksi noin vuosi sitten kun Ouvan kanssa päädyttiin eräs perjantai-ilta käyttämään jo pitkään kaapissani pyörinyt väri. Jäljelle jäi pohdittavaksi siis kaksi violettia ja pinkkiä. Toinen violeteistä karsiutui miltei heti tummuutensa takia ja jäin pohtimaan violetin ja pinkin välillä. Valinta oli vaikea ja lopulta sitä ei tarvinnut tehdä - päätettiin sekoittaa ne!

Harmi kun värien sekoittamisesta ei ole vaihekuvia. Vaihekuvien lisäksi tämä merkintä vaatisi ehdottomasti ääniraitana meidän hihitystä. Pinkki näytti aluksi lähinnä suolistolta, jossa on maksa keskellä. Ensimmäisestä putkilosta tuli siis viehättävää vaaleaa/ihon väristä ja loppua kohti tummuvaa... nauhaa, toisesta sitten punertava tumma väriläiskä. Kummasti se sitten kuitenkin muuttui lähinnä vadelmasorbetin näköiseksi.

Väri laitettiin yksinkertaisesti niin, että vedin puolet hiuksistani ylös Pikky Myy -sykerölle, kastelin pääni ja Ouva alkoi levittää sorbettia veitsellä hiuksiini. Kun sorbetti oli saatu kaikkialle, oli vuorossa vadelmavioletti vaahtoväri. Paketoitiin hiukset hienosti kumihanskalla ja ponnarilla siksi aikaa kun värin piti vaikuttaa. Kirvoitettiin kommentti "tytöillä taitaa olla hauskaa" kun taidettiin enemmän nauraa kuin puhua värien kanssa leikkiessämme. Odotellessani värin pois pesua oli vuorossa Ouvan hiukset ja lopun värin käyttö. Hetki tuumattiin mitä tehdään ja sitten jo alettiinkin lätkiä väriä päähän, oltaisiin varmasti kenen tahansa ammattilaisen painajainen.

Lopputulokset olivat sellaisia, että molemmat vain hihkuttiin innosta! Sekä omasta että toisen tukasta. Hiusekspaa riitti ja molemmat onnistuivat juuri niin kuin piti. Kuvat puhukoon puolestaan:

Lyhyempään osioon Ouvalle vadelmaviolettia...

... ja pidempään pinkkiä.

Jotain vähän vadelmaista ja vähän marjapuuromaista (ja näytän kuvassa ihan liikaa äidiltäni)

Väri näkyy kivasti kerrostettujen hiusten ansiosta.
Kumma huomio väreistä on se, että Ouvalla on haalistunut viikossa melko huolella kun taas omani on pysynyt ihan ennallaan.

Tänään tytöt vähän remontoivat. Tai no, minä luulin meneväni teelle ja ehkä katsomaan Disney-elokuvia, mutta paikalle saapuessani Ouva kiinnitti naulakoita eteiseen. Toimin siis tsempparina ja viihdykkeenä näyttäen minttusuklaajäätelöltä ruskeiden pitsisukkahousujen ja mintunvihreän hameen takia. Join teetä ja söin jälkkärin ennen kunnon ruokaa samalla kun emäntäni kiinnitti kätevästi naulakoita paikalleen. Jossain vaiheessa vaan huomasin nauravani kippurassa kun peilin kiinnittäminen ei sujunutkaan ihan niin helposti. Talo, jossa Ouva puolisonsa kanssa asuu on vähän... vino. Eli kun peili laitettiin vatupassin kanssa suoraan se näytti kaikkea muuta kuin suoralta. Sen lisäksi vähän säädettiin ruuvien ja muiden kanssa. Mutta saatiin peili seinään niin, että näyttää hyvältä! Ei olla ihan turhakkeita.

Projekti, johon osallistuin enemmän ja joka vasta intoiluttikin oli kuitenkin Ouvan magneetti- ja liitutaulun "kehystäminen".


Minä, joka en koskaan piirrä enkä varsinkaan niin, että joku näkee, päädyin luonnostelemaan timpurinkynällä koukeroita seinään. Kuinka hienoa on olla aikuinen kun saa piirtää seinään. Ja toki hyödyntää samalla kouluvuosien tuomia oppeja, kuten miten piirretään koukeroita.

Ouva sitten sai kunnian maalata luonnokseni akryyliväreillä. Hän oli ohjaaja ja tuottaja, minä suunnittelija.


 Kyllä siitä vaan tuli hieno. Odotan tosin mielenkiinnolla mitä keittiön haltija pitää, mutta ainakin meillä oli kivaa ja ollaan lopputulokseen tyytyväisiä. Unikoukeroita ja kevään tuomia värejä, niistä oli tällä kertaa hyvä projekti tehty.



1 kommentti:

  1. "Kotirouvani" hyväksyi taiteilut. Kielsi maalaamasta niitä piiloon. ^^

    VastaaPoista