Sadetta ja aurinkoa

On ollut muutama sateinen ja ihana päivä, joina olen huumaantunut upeista vihreistä sävyistä ja töiden jälkeen illan tuoksusta. Kello kymmenen arki-iltana, kadut ovat tyhjiä, sade ropisee sateenvarjoon ja tuoksuu koivu ja märkä maa. Rakastan.

Olen nauttinut myös ihan toisenlaisista oloista:

Sunnuntaina ehdin olla rauhassa kotona pitkästä aikaa ja lähinnä siivosin, harmitellen ohi menevää kaunista päivää. Tai no. Kävin kaupassa hakemassa sämpyläjauhoja (porkkanakaurasämpylöistä tuli mainioita) ja myöhemmin päivällä lähdin metsästämään sulaketta. Tietenkin täytyy olla lauantai kun poksahtaa sulake, jonka takana on jääkaappi ja pakastin.

Onnekseni päivä oli niin lämmin, että pystyin lähtemään lähipuistoon vielä seitsemän aikaan illalla. Matkalla näin koripalloilevia (paidattomia) poikia ja löysin mukavan paikan koivujen katveesta, voikukkien vierestä.

 Alla olevassa kuvassa näkyy mitä tein: makoilin jo aiemmin mainitulla kauhtuneella lakanalla, päivitin kalenteria, kirjoitin päiväkirjaa ja luin. Rakastan sitä, että Suomessa on vaihtelevat vuodenajat, mutta kevät-kesän ehdottomin paras puoli on siinä kuinka paljon aikaa parhaillaan voi viettää ulkona.

Yummy yummy I've got love in my tummy

Sattumoisin olin ystävän kanssa oikeilla hoodeilla oikeaan aikaan saadakseni puistoeväiksi kuplateetä (bubble milk tea) ja takoyakia. ♥ Ohjelmassa oli siis Ravintolapäivän pitkin Helsingin keskustaa esiin puskemien pop up-ravintoloiden kiertelyä (ku ne kerta siinä sattuivat olemaan).

Valitettavasti ei ollut kameraa mukana, joten tyydyin muokkaamaan
Googlella löydettyjä otoksia yhteen.
Kuplatee: tastingtampa.com
Takoyaki: snapflycook.wordpress.com

Hassu fakta: Helsingistä ei saa mistään vakituisesti takoyakia. Ei mistään - ei kahviloista, dinereistä tai ravintoloista. Asiaan soisi tulevan muutos.

Äiti ♥

Hyvää äitienpäivää!

briannacherrygarcia.deviantart.com

Lumihiutaleiden tarina pikkuponien tapaan.

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle tästä aikaisemmin?!? Voi hyvä äiti, tämä oli kyllä sydämen sulattava ja sai minutkin - kesälapsen - kaipaamaan talvea. Melkoista taikuutta ja aivopesua. Mutta ihana.




(Ja ah, Luna hahmoon tuotiin taas syvyyttä! ♥ Talvi ja yöt.)

Kevään onnellisuutta ja ystäviä

Olen intoillut viime aikoina vaikka ja mistä.

Keväästä.

Ystävän musikaaliteemaisista synttäreistä.

Kuvannut Katja Leinonen

Hirviökurssista, jonka kaikesta epäuskosta huolimatta läpäisin - jopa paremmalla kokonaisarvosanalla kuin uskalsin edes toivoa. Ja siitä toisesta, joka aiheutti muuten vaan epätoivoa.

Onnistumiskukasta, eli herkullisen oranssista gerberasta.

Aurinkoisista päivistä, parvekkeesta ja isoista aurinkolaisesta, jotka saa silmälasien päälle.

Mehujäästä!

Hyvistä sarjoista, joita katsoa kun iho on palaa eikä voi enää olla ulkona.

Siitä, että on ystävä, joka lähtee seitsemän tunnin tanssihulluuteen kanssani. 

Helsingistä ja siitä, että voin laittaa Ouvalle viestin jossa ilmoitan ansainneeni vappuskumpan avauksen ja voiko tulla seuraksi.

Kauhtuneesta lakanasta, joka toimii loistavasti piknihuopana.

Puolikkaasta pullosta kuohuviiniä ja saamistani vaahtokarkeista.

Pienen pojan sähkäautosta (ja isän kävelykepistä).

Lopuksi vielä kuva-arvoitus: kummat kengät on kumman ja kumman ääreisverenkierto toimii paremmin?

Työhuonehaaveita

Koska muutto mahdollisti muun muassa vanhojen tavaroiden pois heittämistä (hei hei rumamäsähuono työtuoli), niin nyt olen aikeissa käyttää tilaisuutta hyväksi ja tehdä työhuoneesta enemmän minunlaiseni ja vähemmän... noh, varaston.  Sisustamista, vaihtoehtoratkaisuja, pienitä juttuja jotka kuitenkin merkitsevät niin paljon. Olen talven/kevään kuluessa kasannut kaikenlaisia inspiraatiokuvia joista nyt tein jonkinlaisen listan, ja johon olen myös nyt merkinnyt, että mitä olen jopa oikeasti hankkinut (tai vastaavasti mitä puuttuu).

Ihan oikea satulatuoli. Yksi opiskeleva lähipiirin
jäsen on lähdössä vuodeksi ulkomaille ja
onnekseni myi irtaimistoaan. Halvalla. Vaikka
 tämän olisin ostanut kalliimmallakin.
salli.com 

Rainbow Dash-kuulokkeet! <3 Eivät kuulemma ole mitenkään
ihmeelliset teknisiltä ominaisuuksiltaa, mutta silti : Tahtoo!
Hot Topicin varasto on vaan ikävästi tyhjillään ja muualta
löytyvät on kiskurihintaisia. Mutta ehkä kärsivällinen odotus
palkitaan ja varastoon tulee täydennyksiä.
geekalerts.com

Meduusalamppu. Tai laavalamppu. Koska nää on
niin hypnoottisia ja rentouttavia.
thinkgeek.com

USB-tehoinen oma toimiva Portal-turret!!!1
Tarvitseeko muka sanoa enempää?
Söpöysöveri tässä ja nyt! >___< <3<3<3
thinkgeek.com

Kannustavia, innostavia tai muuten hymyilyttäviä
 (vaikka kuinka klisheisiä) sisustustauluja.
Yksi on, sillä perinteisellä "Best things in life
 are free..."-lainauksella neiti Cocolta.
pikkukarhunelamaa.blogspot.fi

*tyytyväistä hyminää* There is no AI like a rogue AI.
Joo, myönnän, mulla on joku juttu tekoälyihin. Ja paradokseihin.
Ja Portaliin. Joten kun tämä oli haaveena sada ja sitten se erään
ruotsalaisen kirjakaupan valikoimissa tuli vastaan, niin olihan
se pakko. Metallia. Ihan tosi päheeee.
tvtropes.org

Joo, ei tää ihan ole toi mun ihastuttava kukallinen hiirimattoni,
mutta tärkeimmät opintit tulee esille: ronskit värit mustaa
taustaa vasten, kukat, pyöreys ja söpöys.
etsy.com

Jonkinlainen pöytäkone, ihan oikeasti (ei pelkkää läppäriä). Ja joka ois
 vielä tarpeeksi tehokas pyörittämään jotain pelejäkin ilman jatkuvaa
lagaamista. Kaino toive, mutta silti kovin pakollinen.
techkrazy.com

Ompelukone ja saumuri löytyvät, muta haaveissa olisi myös,
että työhuoneessa olisi niille ihan erikseen varattua
pöytätilaa. Olisivat aina esillä ja valmiina.
whenmydreams.blogspot.fi

Eiköhän näillä haaveiluilla jo alkuun pääse. :D Ja lisäksi siis tietyti ovat ne kirjahyllyt, viherkasvit, pehmeä sohva lukunurkkaukseksi jne, mutta eihän nyt niitä erikseen tarvitse luetella. Sehän olisi vähän kuin luettelisi, että haluaa keittiöön lieden ja vesipisteen.

Epäkuolleita siellä ja täällä

Mitä syntyy seuraavanlaisesta kombosta?

You Favorite Martianin "Zombie Love Song"
(kuva tumblrista)

Plus...

S.G.Brownen "Breathers - a zombie's lament"
(kuva goodreadsista)

Plus...

Uutuusleffa "Warm Bodies"
(kuva facebooksista)

No vähän yllättäen aika jäätävää innostumista aihepiirin problematiikasta (zombien romatisoimista ja inhimillistämistä, yy-hyyy!) ja zombeista ja vaikka mistä. Ihan inspiroitumiseen asti. Yhteisprojekti työn alla Hailien kämppiksen kanssa, tästä voi tulla mielenkiintoista. Weehee!

P.S. Suosittelen myös lämpimästi jokaisen noista inspiroutimisen osista tsekkaamisen. Laulu on ollut jatkuvassa soitossa kohta pari vuotta, kirja tuli ahmittua thaikkulassa yhtä soittoa, ja jopa tuo elokuva onnistui olemaan romanttinen komedia olematta samalla tavalla ällöttävä, kuin ne yleensä.

"Let's play, me' old china."

Mie tyksin tietotkonepeleistä. Ja konsolipeleistä. Mutta yksi ehdottomista suosikkitavoistani kuluttaa aikaa ei suinkaan ole varsinaisesti niiden pelaaminen, vaan jonkun muun pelaamisen vierestä katsominen. Siinä ei ole sitä suorituspainetta ja itsensä kyseenalaistamista, ja tunnelma on pikemminkin kuin elokuvaa katsoisi, mutta intensiteetin taso säilyy. Tai oikeastaan nousee, sillä nyt on mahdoillista, että päähenkilö aina välillä epäonnistuu ja/tai kuolee. Joten vaikka erityisesti nautinkin ihan konkreettisesti pelaavan kaverin vieressä istumisesta ja huutamisesta, niin melkein yhtä mukavaa minulle (ja mukavampaa pelaavalle osapuolelle) on youtubesta "Let's Play"-videoiden katselu.

Kaksi ehdotonta suosikkiani ns. "vakavissaan" pelaamisen katsomiseen ovat Mangaminx ja The Heartless. Molemmat vetoavat varsinkin hyvin erityiseen puoleen minussa. Siihen, joka piipittää vaimeasti "Haluaisin nyt vähän pelätä", mutta joka ei kuitenkaan itse sitten uskaltaisi näiden kahden pelaamista peleistä itse oikein mitään edes yrottää. Koska pelottaisi liikaa. Joten tämä ratkaisu on aivan täydellinen.

Suosikki letsplayereideni kommenttiraidat ja asenteetkin ovat aika puhdasta parhautta.
Mangaminx ja The Heartless (kaksi oikeanpuoleista) by humon.
humon.deviantart.com

Ja sitten on tietysti Rauski aka LaeppaVika, mutta sen kanavan videoiden katsominen on lähinnä kysteeristä nauramista ja kevyempää viihdetarvetta varten. Vaikka on sielläkin niitä pelottavia videoita. Tulee aika bipolaarinen olo, kun 5 sekunni sisään ensin kirkuu, nauraa ja sitten taas kirkuu kauhusta melkein kyyneleet silmissä.

Jaa että miksi puhun tästä aiheesta juuri nyt? Koska  olen viettänyt eilisen ja tämän illan liki läpeensä pelkästään The Heartlessin "Let's Play Cry of Fear"-soittolistan parissa. On aika ihanaa nauraa ja sitten taas pelätä "vähän".