keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulu tuli etuajassa

  

SHERLOCK!!!!1 Jo joulukussa!!!1 En ihan kykene käsittelemään tätä tietoa ja päästin juuri töissä epäihmismäisiä ääniä ja hymyilen kuin idiootti ja ajoin kansilan ympäri kaksi kertaa satulatuolilla maanisesti kikattaen. Mua saatetaan pitää pimahtaneena. En välitä. TÄÄ ON NIIN HIENOA! Ja tähän pariin päivään on mahtunut niin plajon tunnekuohuttavia ja innostuttavia nörttiuutisia, etten ole vieläkään ehtinyt prosessoida ajatuksiani Ponien kauden avauksesta (josta siitäkin on tulossa plajon sanottavaa, oi oi oi).

Mutta Sherlock. ♥ En taida just nyt välittää mistään muusta. SHERLOCK! ♥

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

The Day of the Doctor

Spoilers!

Viimein koitti whovianeille se ihana päivä kun 50-vuotisspesiaali viimein lähetettiin. Itsehän olin ihmettelemässä osakunnan hulluja perinteitä ja nauramassa itseäni tärviölle, mutta jätin jatkot väliin ja suuntasin ruudun äärelle.

En tiedä oliko kyseessä väsymystila (vähän univelkaa, koko päivän puuhannut keittiössä ja siihen vielä pöytäjuhla) vai mikä, mutta ei oikein vakuuttanut. Tai siis. Olihan se ihana. Kolme tohtoria samaan aikaan. David Tennant ja Billie Piper, vaikkei nyt mennytkään ihan niin kuin fanityttö olisi voinut haluta. Viittauksia ClassicWhohon. Hurt oli ihanan karismaattinen. Bad Wolf! Kolme erilaista TARDISta. Luulen, että yleisin reaktioni spesiaalin aikana oli silti "Mitä?" Jäi vähän mäh-olo, sellainen, ettei tuo oikeastaan antanut mitään. Ja lopusta en jotenkin pitänyt, liian Hollywoodia ja muuttaa kaiken. Tai siis ei, koska epäsynkassa olevat aikajanat, joten muistijäljet pyyhkiytyivät. Jotenkin vaan Tohtorissa on ollut todella iso osa se tuska mikä on seurasta Gallifreyn tuhosta, jos seuraava kausi onkin sitten (mahdollisesti) pelastuneen Timelord-plaanetan etsintää en vaan ehkä ala. Saa nähdä.

Mutta spesiaali sai vähän anteeksi tämän takia:



Tämä oli siis pikainen "voisin kerrankin tehdä päivityksen kun se on ajankohtaista" fiilistely. Ajattelin antaa spesiaalille vielä toisen mahdollisuuden kunhan en ole ihan umpiväsynyt. Ehkä vain odotin jotain... tunnelmoivampaa.

geekend

En välttämättä kestä just nyt. Liikaa fandomjuttuja joka suunnassa, sensorinen ylilataus tulossa, pää sanoo priii ja vaivun koomaan ekstaattinen hymy huulillani. Koska en ole vielä edes ehtinyt Ponien 4-kauden avuksen kimppuun saati ihan sulattamaan Dr Whon eilistä jaksoa, kun jo törmäsin tähän...



UUSI SHERLOCK-TRAILERI!!!1 Moffat kilpailemassa huomiosta itsensä kanssa! Miksei voi olla jo tammikuu?

Tohtorin viiskybäset

Otin ja katsoin 50-vuotisspesiaalijakson vaikken ihan olekaan osa sitä/tätä/Dr Wh-fandomia. Tai siis etten ole sarjaa katsonut kuin muutaman jakson verran. Ja nyt olen hämmentävästi tunteiden vallassa. Tämä sarja saattaa ansaita uuden tilaisuuden luikerrella suuremmaksi osaksi ruutuaikaani.

And what do we have here?
Kuvannut karlstrad

Itse episodista en aio mitään sanoa (siitä saa halutessaan huolehtia Hailie), mulla ei oikein ole konseptia. Mutta... olen hämmentynyt. Naamakirjassakin kaikki tuntuu seonneen, ihmiset joille en ole puhunut vuosiin huutelevat mulle nyt chatissa Dr Who-juttuja. o__o Kaveria lainatakseni:

My Facebook seems to be having a meltdown at the moment. This feels like a Eurovision song contest night, except that all the countries won.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Thor pimeässä maailmassa

Käväisin suunnilleen viikko sitten yövuorojen välissä päiväseltään elokuvissa ja nyt ajattelin avautua. En välitä spoilaanko jonkun mielestä jotain. Todennäköisesti, olette varoitettuja, tunnette poran. Ja astialle.

Tuo keskellä valvomista päiväunien uhraaminen tuntui aikanaan hyvältä idealta, koska muulloin ei vaan tuntunut olevan tarpeeksi nopeasti aikaa mennä katsomaan Loki 3... Ei kun ööö, joo, leffan nimi taisikin olla Thor: The Dark World aka Thor 2 (ekskusemuaa bing, mutta mistä helkkarista vetäisit tuon taivutuksen tuohon käännökseen???). No mutta ihan yks ja hailee mikä sen nimi oli, silti olen edelleen tässäkin valmis väittämään, että Loki oli päähenkilö, niin tehokkaasti Tom varasti valokeilan jokaisessa kohtauksessa missä oli mukana. Tämä kertokoon siis joko pahisnäyttelijän hyvyydestä, muiden roolisuorituksien huonoudesta tai - niin kuin tässä tapauksessa - molemmista. Oikeasti, voisiko se pakollinen ja ketään kiinnostamaton pakollinen loveinterest-juoni olla näytelty enää lahnammin (tai sitten se likkahahmo oli vaan ihan juonellisesti vähintään puolifisu ja mä vaan missasin sen, sekin on mahdollista).

secondaryideas.tumblr.com

Ok, ok, vastapainoksi on toki todettava että Chris petrasi omaa esitystään ykkösleffaan ja Kostajiin verrattuna, eli jätkähän päätti olla muutakin kuin pulleita muskeleita ja kauniit kasvot kuitenkaan näitä avuja menettämättä. Well done, fanserviceä likoille ei näe edelleenkään ihan liikaa. Ja onhan se kuumis, lihaksetkin on kuulemma huhun mukaan aidot eikä kuvankäsitellyt. Urh, alkukantaisuus ja hormonit!

Toinen kuuuuumis olikin sitten jokaisen tumblrin käyttäjän poikaystävä ja märkä uni: Loki. ♥ x 9000. Ei herra mun jee miten Hiddlestonin tulkista Marvelin tulkinnasta yhdestä mun suosikkihamoista missään mytologiassa ikinä sulattaa sydämen, kuumottaa poskia ja saa sydämen hakkaamaan vähän reippaammin. Ja kun sanon vähän, niin tarkoitan aika paljon. Ungh, en ihan edes ymmärrä mikä näissä kieroutuneissa, megalomaanisissa, vaikeissa, monitahoisissa, itseriittoisissa pahiksissa on, mikä osuu aina just siihen oikeaan kohtaan jo ennestään täydessä ja joka suuntaan fanituskirkuvassa sydämessäni. Uskomatonta, miten se onnistuu pyllistämään joka suuntaan kumartamatta kellekään ja silti olemaan niin karismaattinen, että sen seikan vaan vähän niin kuin antaa olla.

Veljeksistä molempien hhahmoihin tuli tässä leffassa syvyyttä, mutta... noh... Lokin hahmo syveni ja monimutkaistui taas oikeasti, ja Thor puolestaan sai ainoat lisäpalikkansa veljessuhteen syventymisestä eli koska Lokiin tuli syvyyttä. Lopussa toki rakkaus voitti ja jätkä päätti olla haluamatta olla kuningas, mutta koska tämä on Hollywood-sokeria, niin tietysti siinä kävi niin. Eli sitä ei lasketa hahmon kasvamiseksi/syventymiseksi. Mutta blondi oli kostealla iholla puolialasti pitkitettyjä aikoja esillä ja Loki paikkas kaikki juonen puuteet, joten oikeaa vahinkoa ei kärsitty.

Molemmista lempihetkeni. (Lokin kädet kun
se ohjasi sitä venettä oh my god!)
secondaryideas.tumblr.com

Yksi maininnan arvoisesti hieno asia tässä ja ekassa Thor-leffassa oli se, etteivät nämä oikeastaan ole supersankarielokuvia. Katsokaas kun supersankarit oi oikein ole mun juttu - ei vaan kolahda. Ja koska nämä eivät ole supersankarileffoja niin Se Jokin Mystinen Aspekti, joka tekee supersanakrileffoista ärsyttäviä, puuttui ja pystyin nauttimaan näistä ihan eri tavalla. En tiedä mikä Se Jokin Mystinen Aspekti tarkalleen on, mutta siellä se kuitenkin aina on pilaamassa mun mahdollisuuksia oikeasti tykätä niistä. Juu, olihan tässäkin paljon supersankarielokuvamaista meininkiä, mutta koska jumalvoimat eivät ole supervoimia, niin mun päässä se olikin okei.

Supersankarielokuvamaisuuksista puheen ollen... loppumättö... En usko että sen tarkoitus oli huutonaurattaa alusta loppuun niin kovasti, että leffan loputtua kärsin sekä kylki-, poskilihas- että päänsärystä. En muista vähään aikaan nauraneeni niin räkäisesti, kovaan ääneen, antaumuksella ja pitkään. Ja niin nauroi leffadeittihippinikin. Saatoimme aiheutta kanssakatsojissa närää tällä käytöksellämme (emme tiedä, emme kyenneet sekä seuraamaan valkokangasta, nauramaan henkeä haukkoen että pälyilemään ympärillemme pimeässä nyrpistelijöiden varalta), mutta kun se oli se aito ja rehellinen reaktio. Noh joskus tekee hyvää nauraa. Loppumättö sai myös aikaan sen, että nyt mulla on "confused Mjölnir feels". Mutta kun se oli niin hukassa ja hämmentynyt. >___<

takemetothedungeons.tumblr.com

Lopuksi: FRIGGA ≠ FREYA !!!!!1 Vitutti. Mutta tämänkin elokuva saa anteeksi kolmesta syystä: 1) Loki. Ihan kaikki siinä. Hymyt, sassy bitch onelinerit, katkeruus, viharpurhaukset, pehmeästi mutta määrätietoisetsi liikkuvat kädet, KAIKKI. 2) Puolialastonta Thoria laajakuvana olemassa kuumsi. 3)Kaiken tiivistyminen leffan jälkeen leffadeittihipin huokaisuun kahvilan sohvalle päästyään "Onpas reukea ja sisäisesti hehkuva olo. Ihan kun ois saanut hyvää seksiä." Sisar todistaa väkevästi, halleluja!

secondaryideas.tumblr.com

perjantai 15. marraskuuta 2013

Brace yourselves, ponies are coming

BBC ei ole ainoa, joka tällä hetkellä sekä hellii että kiusoittelee fanikansaa, sillä Dr Whon kanssa saman viikonlopun sunnuntaina (ok, tulossa jenkkilän aikaa la-aamuna ulos) on alkamassa My Little Ponyn neljäs ja hartaasti odotettu kausi. Rima on korkealla, siivekäs Twilight jakaa edelleen bronien mielipiteet vähän päivästä riippuen, ja mitä syvemmälle ponimaailmaan Hasbro on sarjassa kaivautunut, niin sitä enemmän uusia kysymyksiä ja vaatimuksia on noussut.

Mutta jej, enää 8 päivää.

mylittlebrony.com

torstai 14. marraskuuta 2013

Tohtorin yö

BBC kiusoittelee tällä hetkellä Doctor Who faneja oikein kovasti. 22.11. tulee The Day of the Doctor ja yhä kiihtyvää vauhtia tulee kuvia, trailereita, teasereita ja mitä lie. Tänään julkaisivat sitten mini episodin. Vähän lisävaloa kauden päätökseen ja pohjustusta tulevaan. Miltei olin muuten perua osakunnan kakkosjuhlan voidakseni olla kotona katsomassa 50-vuotis spesiaalia. Sitten sain itseni kiinni siitä, että jakson voi sentäs katsoa netistä, juhliin osallistuminen jälkikäteen ei ihan taida onnistua.

Mutta itse mini episodi. Whii!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

appelsiini on uusi mustaihoinen

Olen löytänyt uuden sarjan. Minä, ihan itse, ilman että kukaan suositteli. Orange is a New Black (josta otsikoksi päätyneen käännöksen tarjoili bing) on draamasarja naisvankilan seinien sisäpuolelta ja koska tarina pyörii lähinnä naispuolisten hahmojen ympärillä, niin kerrankin on ihan jonoksi asti niitä vahvoja, mielenkiintoisia, samaistuttavia, täysipainoisia, aktiivisia baishahmoja. Ja jos joku on "miehen X tyttöystävä/äiti/sisko/jotain", niin se ei kuitenkaan ole ainoa hahmoa määrittävä tekijä. Eikä kukaan naishahmoista ole "vahva" vain siksi ettei tarvitse miehiä, tai että aina vetäisi kaikkea ja kaikkia turpaan ettei tulisi leimatuksi heikoksi.



Hahmot ovat myös keskenään ihastuttavan erilaisia: vanhoja, nuoria, laihoja, lihavia, kauniita, rumia, tavallisen näköisiä, huonohampaisia, viiksekkäitä, menopaussisia... Kulttuuritaustaakin on joka lähtöön: latinoja, haitilaisia, mustia, hihhuleita, punaniskoja, itsensä etsijöitä, liberaaleja, köyhiä, rikkaita, venäläisiä.... Enemmän tai (yleensä) vähemmän itsensä ja mielenterveytensä kasassa pitäviä. Ainoa yhdistävä tekijä on oikeasti se vankilassa olo. Edes se sukupuoli, johon olet syntynyt, ei ole yhteneväinen kautta linjan.

And btw Sophia is fab!
orangeis.tumblr.com

Itsestäni erityisen kiinnostava ja liikuttava on vankilaan syntynyt ja jatkuvasti muutoksessa oleva sisäinen nokkimisjärjestys, sekä miten ihmissuhteissa (ovat ne sitten ystävyyteen, äidilliseen rakkauteen tai vaikka lihan himoon perustuvia) tapahtuvat edestakaisin soutamiset ja huopaamiset lopulta asioihin vaikuttavat tai pvat vaikuttamatta. Ja sitten niiden kaikkein ärsyttävimpienkin mulkeroiden kanssa on vain pärjättävä kunnes jompi kumpi vapautuu, kuolee tai siirretään muualle. Äärettömän kiehtovaa.

alexvause-oitnb.tumblr.com

P.S. Katsoin koko ekan kauden (toinen ei ole vielä alkanut) eilisen illan ja tämän aamun aikana. Oho.

perjantai 8. marraskuuta 2013

odottamaton fanitytön sydänkohtaus

ASDFGASDFGHSDFBNMSDFGHJKKFHXASassfgdhsaAsdfgaasdAsdffSDFSSA!!!!!11


En ihan oikeasti ole varma että milloin viimeksi olisin mistään näyttelijän haastattelusta saanut näin kokonaisvaltaisen ja täysin ennaikoimattoman kiljumiskikatusitkuhuutonauru-kohtauksen. Mä en edes koskaan fanita näyttelijöitä samalla tasolla kuin niiden hahmoja (todellisuus on niin passé verrattuna fiktioon ja fantasiaan). Mutta nyt, NYT TOM OLI VAAN NIIN SÖÖÖPÖÖÖÖ! Kawaii-tyyppisesti söpö! En kestä, pakahdun! TT___TT <3

tiistai 5. marraskuuta 2013

Uloskestää

thefourohfive.com

Outlast, tuo hehkutettu kauhupeli. En ole ihan yhtä vaikuttunut kuin moni muu. Siinä oli lähinä paljon kestettävää. Alun säikäyttelyhetkien (ok, huusin ja kiljuin tavoilleni uskollisena...) jälkeen niihinkin tottui, ja mua on sentään äärimmäisen helppo pelotella. Homma meni vähän turhan putkijuoksuksi ja turhautumukseksi. Ja mä en ees pelannut, katsoin vaan vierestä. Tätä mieltä oli puikoissa ollut:

Outlast oli kyllä suuri pettymys (no ok se on vielä kesken, mutta en näe että se jostain voisi uusia kauhuelementtejä enää kehittää). Ei ole kauhupelitkään niinkuin ennen. Hullujenhuonepremissi on niin monta kertaa nähty, että luulis pelintekijöillä olevan paljon hyviäkin esimerkkejä miten siitä saadaan ahdistava ja pelottava. Sen sijaan hoitohuoneissa ja käytävillä penismurhaajaa parkourilla karkuun juokseminen lähinnä sai mut ja yleisön nauramaan. 
[...] plus valtaosa sen laitoksen asukeista näytti enemmän tai vähemmän kokovartalopeniksiltä. Myös niiden tekoälyn kapasiteetti oli samaa luokkaa. "hurdurr se meni tähän huoneeseen johon johtaa vain yksi ovi, jossa on kaksi kaappia. hmm. ei näy. avaan vain sen toisen kaapin. tyhjä. no hitsi, taisi olla enkeli."

Taiteilija ottanut vapauksia, pelissä penikset olivat näkyvissä. Graafisesti.
gentleatmosphere.deviantart.com

Ja juu, peli on edelleen kesken. Ainakin itselleni, en tiedä pelasiko Herra M sitä sitten ilman yleisöä loppuun, mutta itse en ole "suurta loppuratkaisua" nähnyt. Ihan siksi, ettei pahemmin kiinnosta. Koska koko matka oli vaan persluisua alaspäin ja mikään, MIKÄÄN, kuviteltavissa oleva edes etäisesti sisäistä logiikkaa seuraava lopetus ei tuon pelin arvoa silmissäni kykene ihan hirveästi nostamaan.

Edit: Pitihän se loppu katsoa, kun kerta The Heartlessin kanavata löytyi. NEWSFLASH: oli ihan yhtä huono kuin epäilinkin, vaikka pelaajan kommenttiraita pelastikin paljon. "Have I walked in another game here?" ja muita timantteja. Tosin loppu oli hyvin erilainen kuin mitä odotin, vaikka olisihan se pitänyt pystyä tajuamaan näin jälkiviisaasti katsottuna. Huono toki ihan oletetusti, mutta eri tavalla huono.

Ai juu, kävi ilmi, että kohta johon Herta M oli lopettanut pelaamisen ja jota pidimme jo ihan pelin loppua edeltävinä hetkinä EI OLLUTKAAN sitä. Ei, ei lähellekään, vaan pikemminkin vasta puoliväli!

Oikesti pahinta oli, kun peli vaan jatkui ja jatkui ja jatkui!!!
ARGH! Oppikaa lopettamaan ajoissa! *turhautuminen*
theminttu.tumblr.com

Kauhukliseiden kerääminen on ainoa, josta peli saa kultaisen tähden: mielisairaala, vankila, pyromaani, uskonnolliset hullut, sähköt poikki, ukkonen, kamerakuvan flikkeröiminen, hullu lääkäri/tiedemies, painajaisia, kaupunkilegendoja/satuja, kummituksia, hallusinaatioita, ihmissyöntiä, alastomia murhaajia, vertavertaverta, kynttilöitä, seiniin kirjoitettuja viestejä, hallituksen salaliitto, kellari, ullakko, viemäri... Ja lista vaan jatkuisi! Kaiken huipentaa se huisin pelottava vitun avoin loppu!!!!1 Uuu, scary, no-one gets to know what happened!

secondaryideas.tumblr.com

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tuomari Ei-Ihan-Nurmio

Viimeinkin. Viimeinkin ehdin ja sain aikaiseksi katsoa elokuvan, joka olisi pitänyt käydä katysomassa jo valkokangasesityksien aikaan. Mutta ei ollut minkäänlaista ajallista mahdollisuutta siihen. Sitten tulivat ongelmaksi jaksamis- ja piheysseikat: sehän pitäisi etsiä jostain ja ostaa (koska kyllähän näin hienoa asiaa pitää rahallisesti laillisia teitä tukea). Nyt, viimeinkin: täyttymys.

wadewilson4president.tumblr.com

Dredd. NIIN PALJON RAKKAUTTA! (Ok, ei niin paljon kuin Pacific Rim, mutta aika tosi paljon silti.) Cyberpunkkia. Oikein silleen oikeesti eikä minään pintakiiltona vähän vaan. ♥ Dredd itse oli myös matalaääninen, vähäpuheinen, nyrpeä, ynseä ja macho. Aseet olivat isoja, ammuksia kului, asioita särkyi. Oikein. Kestokin tälle kaikelle oli mitä sopivin, sillä puolessatoista tunnissa ei ehdi pitkästyä eikä turtumaan, vaan kaikkea on ihan silleen sopivasti.

Some men just want to watch the world burn.
ramblingsofadeadite.tumblr.com

Ma Ma itse myös luikersi sydämeeni heti - jotenkin ihan todella karismaattinen, hyytävä ja totaalisen sekaisin kuitenkaan hillityn ulkokuoren rakoilematta (niin kuin kahjoutta yleensä alleviivataan... niillä laikilla pienillä äännähdyksillä ja liikkeiden säpsähtelyllä ja katseen nykimisellä ja äh).

Bitch, I might... love... you.
doctordonna.tumblr.com

Inhalaattorikäyttöiset huumeet olivat kiehtova ratkaisu, joka salli ihan niiden tavallisten crack-piippujen ottaa askeleen eteenpäin teknisyyden portailla. Niitä piti jopa ravistaa niin kuin astmapiippuja, kuinka todella riemastuttavan kekseliästä. Elokuva itsessään oli minusta myös visuaalisesti ja äänimailmoiltaan hieno: osa-aikainen slow motion kuva toimi ihan todella hyvin kohtauksissa, joissa joku oli Slo-Mon vaikutuksen alaisuudessa. Tavallisenja hidastetunkuvan vuorotellessa tuli ihan erilainen fiilis siitä huumeen käytöstä ja miltä kaikki voisi näyttää: paineaallot luodeista, hidas veren purskahtaminen, sirpaleet, vesipisarat, savu. Kaikki oli niin kovin kaunista ja kieroutuneen rauhallista. Äänien hidastuminen ja venyminen (mutta ei semmoiseksi mauttomaksi mölinäksi) täydensi tämän. Kaiken tämän vaihtelu ronskin, rujon ja rokkaavan "peruskuvan" kanssa toi elokuvan kerronnan rytmiin mielenkiintoista polveilua.

Huumevalistus on aina paikallaan.
eamonn1961.blogspot.fi

 Ja sanonpahan vielä tähän väliin: ei tätäkään elokuvaa dialogin takia katsota. Tai odottamattomien ja kasvattavien juonenkäänteiden, vaikka tarinalla onkin moraalinen opetus ("noudata lakia"). Mutta nämä seikat eivät ertä tätä olemasta mitä parhain tapa käyttää iltaa. Kestonsa puolestahan tämän ehtii hyvin vaikka kahdesti siinä ajassa, missä muut katsovat syvällisen ranskalaisen taide-elokuvan.