Miten niin en oo jo intoillut tänne mun "uudesta" teesihdistä?!? (Oli se uusi silloin syksyllä....)
Se on niin soma! Ja hauska, sen koko vartalo aukee, eli tohon saa koko korkeudelta teetä. Ja noi kädet nousee ja laskee että roboa saa syvemmälle ja matalammalle kuppiin ja monen kokoiseen suuaukkoon killumaan. Ja ja ja!!!! >_< Oon melkein tyytyväinen siihen, että unohdin tee-kuulani Otavan Opiston keittiöön, kun olin siellä X-Conissa. (Mut vaan melkein, sillä tee-kuula on kieltämättä robottia kätevämpi, joten ehkä pitää seuraavan kerran sopivassa liikkeessä käydessä ostaa uusi.)
Luvassa kynsiä (ylläri ylläri) ja kkköjä kuvanmukkauksia. Nauttikkaa!
Toukokuulta, mutta oon näistä ihan tosi ylpee. PITSIÄ!
Hempeetä ja koistekuvioita.
Strösseleitä! (A.k.a. jäätelökynnet.)
LIMAA ja GLITTERIÄ! >___<
Pari uutta tarttui mukaan Seppälästä:
Kirkas, jossa on keltaisi ja neo-keltaisia hileitä ja lastuja.
Kermanvaalea, jossa neo-pinkkiä ja neo-vihreää glitteriä.
Säteilynvihreä(!!!) neoöveri hopeaglitterillä.
Uudet kermanvaalea ja keltaglitterinen testissä. UvU
Ja lopuksi vielä hahmon superlaimeat tylsyyskynnet pelistä Täydellinen Ihminen:
Olen pitkästä aikaa eksynyt tietokonepelien maailmaan. Parisuhteeni partainen osapuoli meni ja esitteli minulle Humble Bundlen, olen siitä toki tuolta toiselta aiemmin kuullut, mutta en ole mennyt itse tutustumaan enempää aiemmin. Sivusto tarjoaa viikottain paketin pelejä eri teemoilla ja peruspaketista saa maksaa juuri niin paljon kuin haluaa. Enemmän maksamalla saa enemmän pelejä ja on myös mahdollista määritellä esimerkiksi minkä verran rahoista menee minkäkin pelin tekijöille.
Minulle peleissä yksi tärkeä tekijä on kaunis ulkonäkö, joten bundle johon sorruin oli sopivasti nimeltään Eye Candy 3. Tuo toinen halusi näyttää minulle siinä olevan Tengamin trailerin. Ihastuin välittömästi! Tutustuin myös muutamaan muuhun bundlessa olleeseen peliin, mutta ainakaan vielä mikään niistä ei ihan vakuuttanut.
Tengamissa seikkaillaan kauniissa pop up-kirjassa, joten pelihahmokin on kaksiulotteinen. Maailma inspiroituu perinteisestä japanilaisesta taiteesta ja se näkyy ja kuuluu. Peli on kliksuttelua ja tässä ei mätkitä. Pulmat ratkaistaan päättelemällä ja taittelemalla kirjan osia eri tavoin. Välillä meinasi mennä hermo kun yritin asioita liian vaikeasti, mutta jossain vaiheessa oikeakin ratkaisu löytyi. Pelissä saa myös halutessaan vihjeitä, jotka helpottivat minua paljon. Joku enemmän ongelmanratkaisukeskeisiä pelejä pelannut ei niitä varmastikaan käytä, itse en olisi varmaan päässyt läpi ilman. Tengami ei ole kuin muutaman tunnin peli, joten ei välttämättä kannata taistella kovin kauan jos peliä ei saa toimimaan Steamin kautta... *köh* Ja vika siis on mitä ilmeisemmin minun koneessani, ei meinaa läppärissä riittää aina tehot.
Tengami on siis kaunis, japani-inspiroinut ongelmanratkaisupeli, jossa ei montaa tuntia mene. Olisin mielelläni seikkaillut kauniissa maailmassa enemmänkin, mutta pitänee palata sinne uudelleen sitten kun ei ole enää tuoreena mielessä.
Toinen peli, jonka olen juuri pelannut on Lumino City. Tästä tekisi mieli laittaa vain sydämiä ja huutomerkkejä! Olen selittänyt tästä vähän kaikille, jotka olen viime aikoina kohdannut, koska oh, se on niiin kaunis! Kaupunki on käsin rakennettu paperista! Ja vähän muustakin toki, siellä on mm. minivaloja ja moottoreita. Valmis kaupunki on yli kolme metriä korkea ja sitä on ollut tekemässä huikea joukko taitavia tekijöitä. Lumino City on myös voittanut monia palkintoja, mutta keskityn itse vaan hihkumaan kuinka kaunis se on. Ai, tuli jo selväksi? Jatketaan siis.
Lumino City jatkaa siitä mihin Lume jäi. En ole itse ensimmäistä osaa pelannut eikä se haitannut mitään, mitä nyt mietityttää saisikohan sen käsiinsä ja jaksaakohan koneparkani vielä senkin... Kaupungissa seikkailee tyttö nimeltään Lumi ja tapahtumat alkavat kun hänen isoisänsä siepataan ja Lumi lähtee pelastamaan häntä. Pelin edetessä isoisän tarina kuoriutuu vähän kerrallaan, sitä mukaa kun Lumi korjaa kaupungin sähköjä ja rattaita ja kulkee paikasta toiseen. Juu, korjaa sähköjä ja rattaita. Tässäkin pelissä tarvitaan siis päättelykykä ja vielä enemmän kärsivällisyyttä testailla asioita. Pääsin mm. tutustumaan reikäkortteihin ja sähkökytkentöihin tämän pelin kanssa. Jos ne ovat sinulle yhtä vieraita kuin minulle etkä tunnu saavan mistään kunnolla kiinni niin ei hätää, löydät varmasti apua jostain Let's play -videosta tai Walkthroughsta. Ja suosittelen kiinnittämään huomiota sitruunoihin. Sekä siihen, että sinulla on tarpeeksi muistia käytössä, minulla peli kaatui muutaman kerran sen takia.
Lumino City on kaunis ja todella yksityiskohtainen. Klikkailin koko ajan joka paikkaan ja yritin päästä kurkkimaan kaikkialle. Joskus vaeltelin ihan turhaan edes takaisin vain nähdäkseni vähän lisää. En ole ollut hetkeen aikaan mistään pelistä näin innoissani! Tämäkin loppui siis kesken, mutta vika taitaa oikeastaan olla siinä, että pelasin pitkään lähinnä eri Simssejä.
Niin tosiaan. Lumino City ei siis ole tuosta Eye Candy 3 bundlesta vaan viime viikon Leading Ladies 2 bundlesta. Siinä oli useampi kiinnostava peli, joihin ajattelin lähiaikoina tutustua. Katsotaan vaan tosiaan minkälaisia tyhjennysoperaatioita se vaan vaatii läppärilleni. Jos siis haluat tutustua erilaisiin peleihin halvalla, kannattaa tutustua Humble Bundleen. Jos et halua käyttää rahojasi vahingossa peleihin, pysy kaukana. Äläkä tilaa uutiskirjettä.
Kämppis oli kaksi viikkoa Japanissa ja nyt on asunnossa ympäriinsä kaikkea kivaa sieltä. Hänen tehdessään lähtöä totesin "Tuo jotain söpöä!" ja toiveeni toteutui.
Sormeni eivät ole Japanista, pupunen vain ei oikein tahdo pyöreällä muodollaan pysyä pystyssä.
Kotiin tullessa läppärini päällä odotti kaksi tuollaista pientä vihkoa pitsi- ja rusettikuvioituna kun annoin hieman vastaavaan reissuun mukaan. Varsinainen tuliaiseni oli tuo pieni pupu. Hän helisee vienosti ja on kännykkään ripustettavaa mallia. Hyvin kämppis muisti, että olen onnistunut tuhoamaan edelliseni. (Se jäi laatikon väliin keittiössä jotenkin, en ymmärrä.) Siinä se nyt roikuskelee ja kilisee. Hieman pitää opetella miten estää pitämästä hirmuista mekkalaa, mutta yhteiselo on lähtenyt hyvin sujumaan. Pienet asiat voivat ilahduttaa tavattomasti. Nyt maistelemaan Japanista tuotua teetä jos tämä flunssailu olisi niin kivempaa.
Jo pidemmän aikaa olen halunnut antaa lahjan. Kerran kuussa. Itselleni. Itselle lahjojen hankkimisessa on vain yksi ongelma: yllättymisen ihanuus jää puuttumaan.
Aina silloin tällöin kävin ehkäilemässä kerran kuussa tilaajilleen yllätyspaketin lähettävien palveluiden sivuilla (ja niitähän sitten riittää). Aina oli kuitenkin joku ongelma, minkä vuoksi jäi aina aikeeksi se varsinainen tilauksen tekeminen. Suurimmassa osassa ongelma oli, etten niiden tarjoamia meikki-, kauneus- tai lifestyle-kamoja tarvinnut - saati kaivannut! Toinen lähes yhtä suuri ongelmatekijä oli palveluiden haluttomuus toimittaa Suomeen (mulkoilen erityisesti sinua, LootCrate).
Mutta sitten, kiitos taipumukseni anime-teineilyyn, löytyi mitä lupaavin ehdokas juuri minulle: Kawaii Box. Sisältää söpöjä hilavitkuttimia ja silkesälää Japanin ja Korean taikamaista. Ei liian kallis. Toimittaa tänne pohjoiseen. ＼(*T▽T*)／ Ja nyt ensimmäinen saapui. Antaa kuvien (ja kuvatekstien) kertoa kaikki oleellinen.
Posti toi odotetun paketin!
Uuu, vaaleanpunaista ja rapisevaa. Ja kiitoskortti.
Kortin kääntöpuolen kirjoitus.
Laatikosta löytyi pinkki nallennaamapussi, pehmomansikka-avaimenperä, Rilakkuma-leipänen (ilmeisesti
kännykkäkoru), nuoli-tarralappuja, kännykän kuulokereikään laitettava rusetti, purkkaa, lyijytäutekynä,
kaksi mansikkapinniä, macaron-pyyhekumi, tarra-arkki ja panda-pimennyssilmikko.
Pikkuiset pohtivat mansikan syömäkelpoisuutta.
Hölmöily-meitsie. Rawr, olen panda!
(Tälläistä puhelinrusettia olen salaa vähän halunnutkin. ^_^)
Heh, tuo kuvahan käy jo ihan loppukevennyksestä. :D Mutta kuukauden päästä saapuu uusi "lahja" minua ilostuttamaan ja arkea katkaisemaan. Jotkut tilaa lehtiä, joten mullakin on oikeus saada postin mukana säännöllisesti jotain kivaa ja odottua - eli muuta kuin laskuja. (Miksi muuten taas teen tätä? Itselleni vakuuttelua? Totta passiivissa mulla on oikeus tähän! Mutta vanhasta tavasta toimia on vaikeaa päästä eroon.)
J.K. ...ja heti kun selkänsä kääntää... ♥
"*meep* Tää on nyt mun, haittaakse?" Miten tämmöiseltä söpöläiseltä voi kieltää mitään? uwu
Oh hoh, onpas siitä taas aikaa, kun olen ollut täällä ääbessä. Onneksi Hailie on löytänyt sisäisen intoilijabloggaajansa ja hoitanut tätä superhipsteröintihommaa ihan itse. *aplodeeraa* Nyt kuitenkin ajattelin rikkoa blogihiljaisuuteni kertomalla karkkikokkailukokeilustani.
Paitsi että oikeammin kyseessä oli pikemminkin "karkki""kokkausta", sillä kumpikaan sana ei kyllä varsinaisesti kuvannut sitten loppujen lopuksi sitä, mitä tehden vietin aikaa.
Tältä sen pitäisi valmiina näyttää. Jee!
Kyseessä oli siis japanilainen "Happy Kitchen"-boksi, jonka ostin Kanadassa käydessäni. Jokunen vuosi sitten oli YouTubessa törmännyt videoon (tähän nimenomaiseen täysin hiljaiseen), jossa nimen mukaan mainostetaan karkkihampurilaisten tekemistä. Ja ihan oikeasti, tsekatkaa video: eikös jääkin ajatus, että kysessä on överimakeaa hassunhauskaa naposteltavaa pienen puuhastelun päätteeksi? (Ja ei, videon katsomiseni ei sisältänyt kuvaustekstin tai kommenttien lukemista, joten niihin ei pidä sinunkaan kurkistaman.)
Tämän perusteella olin tietenkin haltioissani, kun kanadalaisessa levykaupassa tuli vastaan kolmea erilaista settiä: juustohampurilainen, sushi, ja donitsi. Tarvinneeko sanoakaan, että ostin kaikkia yhden ja takaisin kotimaassa paloin halusta löytää tarpeeksi eritisen hetken, että raaskisin yhtä kokeilla. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin vain avaamaan juustoburgerisetin yhtenä vapaapäivänä Nnan ollessa kylässä. Ja sitten alkoikin jännyys.
Ensinnäkin paketissa oli ohjeet vain japaniksi ja olin jotenkin liian innoissani ja itsevarma, etten todellakaan lähtenyt googlettamaan mitään tutoriaalia, videota tai käännettyä ohjetta. Kuinka vaikeaa se nyt muka voisi olla?
Noh, onneksi ei kovin, sillä paketissa tosiaan oli vain ja ainoastaan kaikki tarvittava saksia, mikroa ja vettä lukuun ottamatta. Vähän jännää ja välillä meni tuuriin luottamiseksi/arvaamiseksi, mutta mitään isompia virheitä ei tullut tehtyä. Nna kikatteli vieressä ja näpsi kuvia koko touhua hämmästellen.
Ihan oikealta näyttää.
Juu juu, karkkia. Paitsi että pihvimassaa sekoitellessa tulin ajatelleeksi, että onpas... aidon oloinen tuoksu. 30 sekuntia mikrotusta myöhemmin katsoimme Nnan kanssa toisiamme ja totesimme, että ei hitto, kyseessä taitaa olla ihan oikeasti juustohampurilaisaterialta maistuva juustohampurilaisateria. Eihän se toki menoa haitannut, mutta karsi kyllä maistamishalut meiltä molemmilta. Minua epäilytti leipomani juusto, kun taas ystäväni puolestaan kieltäytyi kaikesta ihan puhtaasta epäilyksestä ja raskauteensa vedoten.
Vaikka söpöltähän se näytti.
Niin oli kaikki valmista: 2 juustohampurilaista, ranskalaiset, ketsuppi ja iloisesti kupliva kola - kaikki tehty jauheesta ja hanavedestä eli siis kaikki E-aineet mitä kasvava lapsi tarvitsee. Koska kumpikaan miestä ei maistamaan suostunut, mutta kotona oli myös kanssani naimisiin erehtynyt partaisempi olento, päätin käyttää suostuttelutaitojani vedotakseni pahaa aavistamattoman kanssa-asujan koekaniiniksi. Toimi! Itsekin toki kolaa, ketsuppia ja ranskalaisia sitten lopulta kokeilin.
Oma loppuarvio: Ihan hauskaa puuhailua, ranskalainen maistui kylmältä kuivettuneelta pikaruokalaranskikselta, ketsuppi oli totuttua makeampaa ja kola semmoista kolakarkkimaista. Miehen arvio: Ihan hölmöä, mutta maistui kyllä täysin tunnistettavalta. Ja 10 minuuttia aterian huiviin huitaisemisen jälkeen miehelle tulikin sitten tosi huono olo, eli ilmeisesti överi keinotekoisuus sai aikaan protestointia vatsassa.
*huokaus* Taitaa tämän tyyppinen ruoka olla
sopivinta Masakolle meidän ihmisten sijaan.
P.S. Tosiaan. Mulla on vielä kokeiltavana donitsi- ja sushi-setit. Tällä kertaa olin tosin niin epäileväinen jo näin etukäteen, että vilkaisin videoiden kuvaukset ja niiden mukaan molempien jäljellä olevien pitäisi maistua oikeasti karkille... We'll see.
Unohdan vähän koko ajan, että on ystävänpäivä. Onneksi some muistuttaa moisesta. Tarkoitukseni oli viettää antiromantiikka päivää, mutta saatettiin mokata asia jo aamu(yöllä) kun laiteltiin poikaystävän kanssa erilaisia e-cardeja toisillemme. Tosin sellaisilta sivustoilta kuin 21 Awkward Valentine's Day Cards ja Awkward Valentine's Day Cards II, joten ehkei toivo olekaan täysin menetetty. (Itse laitoin ensimmäiseltä sivulta ensimmäisen, tulee aina välillä kerrottua toiselle "olet ihan kiva".)
Mutta on sitä silti jotain vaaleanpunaista, -punaisehkoa... no, jotain oltava. Koska olen ollut hereillä aamukolmesta (sen takia aamu(yö)n keskusteluja) enkä kykene kirjoittamaan mitään järkevää lukemistani kirjoista niin on hyvä tekosyy laittaa kuvaa uudesta mekostani.
Kaunokainen on merkiltään Handrlondon ja ihailin tätä yksilöä jo syksyllä, mutta silloin totesin käyttäneeni tarpeeksi rahaa muissa merkeissä. Ollaan törmäilty usein, mutta sitkeästi olen vastustanut. Maanantaina ei sitten sujunut latina mihinkään suuntaan ja hops-asiat ahdistivat ja tämä mekko sattui olemaan näyteikkunassa. Marssin sisään ja ostin parempaan huomaan. Mekon kukat ovat juuri "minun violetteja", hiukset olivat viimeksi juuri niiden väriset, nykyinen taas on lähellä tummempaa violettia niissä. Hyvin fiftarivaikuitteinen mekko kello- ja tyllihelmoineen sekä istuvine vyötäröineen. Ja jos se nyt kerran huuteli minulle puoli vuotta niin ei se mikään hukkaostos ole. Saisi siis luvan tulla kesähäitä niin pääsisi esittelemään. Vaikkakin suunnittelen kyllä tuosta myös arkimekkoa, koska erilliset juhlavaatteet ovat aika harvinaisia minulla.
Vielä vähän lähikuvaa pääntiestä. Kaunis sweetheart-malliltaan ja on tosiaan halterneck, mikä ei nyt ole ihan se käytännöllisin malli, mutta kovin kaunis silti. Voi olla, että allekirjoittaneen voi nähdä viipottamassa maanantaina pitkin yliopiston käytäviä tässä kaunokaisessa.
Ouva saattoi olla ihan oikeassa siinä, että parin vuoden päästä olen teekuppitodellisuudessani. Vähän vaihtuu mallit ja värit, mutta idea on sama. Ei hullumpi tulevaisuudenkuva.
En ihan oikeasti ole varma että milloin viimeksi olisin mistään näyttelijän haastattelusta saanut näin kokonaisvaltaisen ja täysin ennaikoimattoman kiljumiskikatusitkuhuutonauru-kohtauksen. Mä en edes koskaan fanita näyttelijöitä samalla tasolla kuin niiden hahmoja (todellisuus on niin passé verrattuna fiktioon ja fantasiaan). Mutta nyt, NYT TOM OLI VAAN NIIN SÖÖÖPÖÖÖÖ! Kawaii-tyyppisesti söpö! En kestä, pakahdun! TT___TT <3
Me katsottiin se. Istuttiin alas lettupinon voimistamina ja päätettiin antaa sille mahdollisuus. Onhan kyseessä kuitenkin vuoden kohutuin elokuva. Jaa kuka ja mitä? No minä ja Hailie katsottiin "se ponileffa" Equestria Girls. Koska oli pakko, fandom on kuitenkin kuhissut ja kohissut siitä jo vaikka kuinka kauan: innostunut kuullessaan, että elokuva tehdään, kauhistunut saadessaan tietää sen kertovan ihmistytöistä, lytännyt koko leffan etukäteen nähdessään alustavaa animaatiojälkeä, hyväksynyt kohtalonsa ja päättänyt käydä katsomassa leffan... ja lopuksi oksentanut sateenkaaria ja manannut sitä, että "miksei vaan luotettu kirjoittajatiimin pätevyyteen". Ja koska kaikki kohdat viimeistä lukuun ottamatta tuntuivat omallakin kohdallani pitävän paikkansa, niin olin jo jonkin aikaa suunnitellut elokuvan katsastamista. Hailien sattuminen paikalle sopivalla hetkellä ja fiiliksellä oli vain onnellinen sattuma (meidän piti vain syödä lettuja).
Ja nyt luvassa SPOILEREITA (koska tästä leffasta spoilaantuminen on elämän ja kuoleman asia. ON!), kuvia, höpöhöpöä ja fanityttöääntelyn kertaamista.
forums.penny-arcade.com
Homma alkaa ihan perus poneiluna ja tuore prinsessa Twilight tuskailee siipien kanssa elämiseen tottumista. No, kruunuvarkautta ja maagista portaalia myöhemmin Twilyllä onkin huomattavasti jännittävämpiä uusia kehonulokkeita hämmästeltävinään. Turpakin kutistui pikkiriikkiseksi nystyksi suun yläpuolelle.
equestriadaily.com
mysteriousbrony.tumblr.com
weheartit.com
Siis ihan oikeasti: ihmiskropan käyttö vaatii opettelua! Kuinka äärettömän siistiä ja hienoa ja oivaltavaa!!!! Näiden hetkien aikana aina kiljumiskikatimme Hailien kanssa samalla ääneen surkutellen sankaritarta. "Eiiii, voi reppana, ei osaa kävellä/syödä/whatever!!!"
mysteriousbrony.tumblr.com
Koulun maskotti oli poni. Kuinka sopivaa. >___< (Ja Rainbow Dash on paras!!!! "Of course you lost, I'm awesome." ♥)
thedailyoat.com
Pinkie Pie vähät välitää fysiikan laeista tai logiikasta oli kyseessä sitten ihmis- tai ponimuoto. Ja otti ilmapallon puhallettavaksi cutie markistaan!!!! *paljon ihastunutta kirkumista tähän*
Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihastuttava. Kimeitä äännähdyksiä, nauramista, asdfasdadsfdh-räpistelyä ja muutenkin kaikke epämääräistä äänenmuodostusta sai tehdä reilun tunnin aikana niin paljon, että ääni meinasi lähteä. Mutta kun iiiääääeaaeeeeeeeeasdfadfgASDSDFD!!!!11 SE OLI HYVÄ! Vaikka demonit olikin vähän wtf ja yhdessä vaiheessa perinteinen high school-draama meinasi hermostuttaa, niin muuten: AH! Pahiskin oppi läksynsä, ystävyys voittaa, kaikki saavat olla erilaisia ja silti voivat tulla toimeen... NÄITÄ ASIOITA LAPSILLE PITÄÄ OPETTAA! Ja tässä se tehdään taas niin oikein! ♥
Ihastumis-sivujuonikin oli sympis, kikatuttava ja saa meidät kiljahtelemaan. Eräät tietyt leffat voisivat ottaa oppia (niin kuin vaikka Pacific Rim)...
rumay-chian.tumblr.com
PLUS: Elokuvan musiikit olivat tuttuun MLP:FIM-tapaan hyvin tehtyjä ja positiivista mielialaa lietsovia... vaikka osa olikin hämmentävästi dub-steppiä. :D
Hailie sanoo: asdfgh <3__<3 Eli Ouva sanoi kaiken oleellisen, joten minä tyydyn vain fanityttöilemään. Sen kiljumisen määrän jälkeen käy sääliksi viereisessä huoneessa ollutta ihmistä. Olin muuten todella skeptinen elokuvan suhteen, koska hei, ponit ihmisinä, ei vaan voi toimia. Ouvan sanoin, pitäisi vain luottaa Hasbroon.
Jep, pelasin taas Portalin ja Portal 2:n läpi. Turretit! ♥ Ne on niin söpöjä ja niiden ääni on niin ihana ja sitten mun vaan pitää mennä ja potkia ne kumoon ja katsoa kun ne tuhoutuu jajajaja... Haluaisin kerätä ne kaikki vaikka johonkin kottikärryyn ja ottaa ne mukaan. Tai edes antaa niiden olla ja kiertää ne. Jos ne vaan ei ampuis mua ja ah! TT___TT
Ja sitten ne vielä kehtaa sanoa semmosia juttuja kuin "I don't hate you" tai "Ouch ouch ouch!" tai "I'm different" ja herättää minussa ihan loputtomasto sympatiaa. Senkin tappokoneet, miksi olette niin ihania?
Käytiin tässä pari päivää sitten miehen kanssa eräässä ruotsalaisessa tavaratalossa. Tarkoitus oli tehokkaasti ja nopeasti kiertää pulju ympäri listan kanssa ja hankkia vain sillä olevat tuotteet sen enempiä ajelehtimatta tai heräteostoksiin sortumatta. Hahahaha, ei! Eli oli niitä ennalta suunniteltujakin juttuja, joita tultiin hakemaan, mutta lisäksi mulla oli ihan lupa ja rahaa vähän ajatella sisustamista.
Ja niinhän siinä kävi että koristetyynyjen, keittiön lisätason, roskapöntön, peltipurkkien, saippuapumpun ja suihkepullon lisäksi mukaan tarttui jotain ihan vain sen takia, että se sulatti sydämeni. Tai oikeastaan ne, niitä oli kuitenkin kaksi.
Vaihtavat väriä, toinen punaisen ja toinen sinisen lähiväreissä. Korvat. Silmät. Häntätöpökin. Ne on niiiiiin söpöjäh! Kun näin nuo kaupan hyllyllä meinasin purskahtaa itkuun ja ruttasin poskiani ihastuksesta. Joten pakkohan ne nyt oli ostaa. Kotona piti heti ottaa molemmat kangaspusseistaan(!!! Joo, ei mitään pahvi- tai muovipakkauksia!) ulos ja laittaa keskelle olohuoneen lattiaa loistamaan. Mies vähän naureskeli, kun kipitin ympäri kämppää kääntämässä sälekaihtimia kiinni ja valoja sammuksiin, että nämä pääsisivät olemaan parhaimmillaan. Ja illalla on niin kiva mennä nukkumaan, kun ensin jonkin aikaa sängussä makoillessa yhdellä kyljellä katselee näitä ikkunalaudalla, ja sitten kylkeä kääntäessä vaan napsauttaa nämä sammuksiin. n__n <3
Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista, suloisista asioista. Niitä on myös tämän päivän intoiluissa paljon. Ilmeisesti pyhäinpäivän vastareaktioksi aivoni ovat päättäneet vaipua vaaleanpunaiseen röyhelöhaavemaailmaan. Jej! n__n ♥
Olen haaveillut kengistä...
nessaeve21.tumblr.com
weheartit.com
pinterest.com
Astetta asenteellisemmat söpöilykengät.
...överi-imelistä koruista...
hawaiikawaii.net
etsy.com/shop/DoodieBear
mohustore.storenvy.com
...ja sateenkaarihiuksista! Tavallinen brunette pehko alkaa "vähän" jo kyllästyttää, kuukauden päästä luvassa vapahdus takaisin värien maailmaan. (Ja tuon sateenkaaritukan omistajan muutkin hiusväriseikkailut ovat hyvin inspiroivia. ♥)
Jeps, tiedän että olen ehkä taas vähän oman tyylialueeni ulkopuolella (en ole pieni, söpö tai muutenkaan erityisen... kawaii-uskottava), mutta aina saa haaveilla. Ja ostin minä eilen violetit glitteriballeriinatkin, koska halusin ja olivat sopivan hintaiset haluamiseen nähden. Niitä esittelen ehkä tulevaisuudella asukuvan muodossa, hurjaa.
Ihan vain esimerkinomaisesti ajattelin alleviivata sitä, miten Kaukoidässä on selvästi hyväksyttävämpää söpöillä, tykätä lapsellisuuksista ja päästää niitä kimeitä ihastusta ilmaisevia äännähdyksiä. Kaikenikäiset naispuoliset tekevästä tätä ihan yleisesti, eivätkä ne miespuolisetkaan poikkeus ole. Lisäksi jokaisella on se oma suosikki-piirroshahmo (verrattavissa lähinnä länsimaiseen lempiväriin tms.), joka on aina ylitse muiden, ja joka on löydyttävä jostain kohtaa vaatteita tai asusteita. (Juu, ei tässä tähänastisessa sinänsä ole minusta mitään pahaa, mutta ei ihan tässä mittakaavassa tarvitsisi.)
Luennoilla, työympäristössä sekä niiden välittömässä läheisyydessä nähtyä (eikä mitenkään poikkeuksellista) oman suosikin kannattamista ovat olleet muun muassa Nalle Puh-modattu läppäri (huomatkaa myös näppispuolen teeman mukaiseksi muuttaminen. Tietysti mukana mätsäävä Puh-hiirimatto ja -hiiri), Hello Kitty-silmälasikotelo, Pokémon-silmälasit, Doraemon-bensatankin luukkku, Hello Kitty-rekisterikilpi ja -parkkikiekko, Nasu-skootteri, Disney-prinsessat -kansio, Karvinen-penaali, Mikki Hiiri-juomapullo ja Angry Birds-CD-soitin. Lisäksi vaikka kuinka hirvittävästi erilaisia maskotteja, avaimenperiä, tarroja, kyniä ja muistivihkoja. Lista jatkuisi ja jatkuisi, mutta tajuatte varmaan pointin (ja kuvat liitetty niihin, joista netistä tarpeeksi havainnollistava/överi löytyy... Sillä överejä nuo ovat, ei mitään pieniä/tyylikkäitä/mahdollisesti huomaamattomia juttuja, e-hei).
Ja ettei vaan jäisi söpöilyöveri sittenkin vajaaksi, niin lisäksi on tietysti kaikki muu supersuloinen sälä: karkkitangolta näyttäviä kyniä, eläinhahmoisia pyyhekumeja, pörröisiä ja kimaltavia tarroja, leivoskelloja, pitsirusettihiuspompuloita... @.@ Ihan tulen sokerihumalaan tästä listaamisesta.
Juu juu, tykkään ihkuilusta ja somista asioista ja Hello Kittystä (paikallinen Team Kitty otti minut hihkuen riveihinsä, kun mainitsin sen suosikikseni). Joo, tulen varmaan ostaneeksi täältä yhtä sun toista imelän ihanaa mukaani. Mutta joku raja. Jos on kovasti söpöä, niin pitää olla myös vähän gorea - säilyy se tasapaino.
Jälkimietteenä: Liikkuukohan lähipiirini mielessä samansuuntaisia ajatuksia, kun itse otan jostain asiasta fanityttöilyssä vähän kierroksia ja höyryän menemään (ja käännän jokaisen keskustelun tähän aiheeseen yms yms tosi raivostuttavaa(ko?))...
