"Outside of a dog, a book is man's best friend...

... Inside of a dog, it's too dark to read."

Lilyssä MinnaM on laittanut kirjahaasteen pyörimään, ja se rupesi kutkuttamaan.

1. Kuka on lempikirjailijasi?
Diana Wynne Jones, Ursula K. LeGuin, Kaari Utrio, J.K. Rowling, Terry Pratchett, Anu Sinisalo... Fantasiaa, sci-fiä, historiallista.

2. Minkä kirjan / mitä kirjoja olet lukenut moneen kertaan?
Vaikka ja mitä varsinkin edellisiltä kirjailijoilta, mutta mm. Pilvikartaston, Otorin klaanin tarina -sarjan ja Neil Gaimanin Coraline & Other Stories kokoelman. Derkinhovin musta ruhtinas on mainittava erikseen, koska olen saanut sen yli kymmenen vuotta sitten ja lukenut vähintään kerran vuodessa uusiksi. Kutkuttaa aina.

3. Mikä on suhteesi pokkareihin? Ovatko ne kertakäyttötavaraa vai kirjahyllykelpoista materiaalia siinä missä kovakantiset opuksetkin?
Ihanan kevyitä laukkuun. Eivät tosiaan ole kertakäyttöisiä, ja kuten lempibloggarini Eeva Kolu sanoi niin ei sanoje merkitys riipu kannen materiaalista.

4. Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi?
Luen niin paljon ja hyllytilani on valitettavan rajallinen, joten lähinnä lainaan kaiken. Omaksi päätyy kirjoja lähinnä lahjoina, perintönä (Utrioni ovat pääasiassa isomummini jäämistöstä) tai silloin kun lukeminen loppuu reissussa. Ostan myös pitkäaikaisia lemppareita.

5. Mitä kirjaa luet juuri nyt?
Aikamatkustajan vaimoa. Olen alkuvuoden lähinnä käynyt kirjahyllyäni lävitse (ellei äiti tai poikaystävä ole tyrkännyt kirjaa käteen) kun en vain saa itseäni kirjastoon - vaikka lähin olisi käytännössä katsoen tien toisella puolella.

6. Mitä sinulla on lukulistalla?
John Greenin tuotantoa, Sielun pitkä pimeä teehetki, First law -trilogia, Tuulen nimi fantasiateoksen jatko-osat (vaikuttaa muuten mahtavalta uudelta fantasiasarjalta!) jne. Lista jatkuu vain. Voisi siis senkin takia eksyä sinne kirjastoon.

7. Mikä kirja on viimeksi jäänyt kesken? Miksi?
Hyvin harvoin jää mitään muuta kuin tenttikirjoja kesken. Luen kuitenkin sen verran nopsaan, että vaikka juoni junnaisi niin äkkiä siitä karikosta, tai koko kirjasta, pääsee eroon. Olen myös sen verran utelias, että jää häiritsemään jos en tiedä mitä tapahtuisi. Ainoa kirja, jonka muistan jääneen kesken oli nimeltään syntymämerkki. Vaikutti todella mielenkiintoiselta, edettiin sukupolvi sukupolvelta menneisyyteen, mutta jotenkin vanhempiensa koneelle runkkaamista varten tunkeutuva 6-vuotias oli vähän liikaa. Ja muutenkin siis se, miten sen pojan ajatusmaailma oli kuvattu, tuo vain jäi mieleen. Jos kyseessä olisi ollut 16-vuotias olisin luultavasti jatkanut. Ehkä.

8. Kuinka olet järjestänyt kirjahyllysi?
Pokkarit, Potterit, Fantasia ja Utrio ovat omissa koloissaan ja ne ovat vielä sitten kokojärjestyksessä.

9. Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin? Miksi juuri tuosta lukukokemuksesta on jäänyt erityinen muisto?
Luen aina ja kaikkialla... Hmm. Ala-asteella meillä oli niin sanotut pulpettikirjat, eli kirja, jota sai lukea kun oli saanut tehtävät tehtyä (pisteet opettajalle tästä!). Joskus välitunnin lopuksi aloin lukea ja uppouduin melkoisen hyvin kirjan maailmaan. Seuraavaksi tajuan, että koko muu luokka seisoo ja tuijottaa minua. Opettaja on selvästi toistanut nimeni jo muutamaan kertaan ja kehoittaa laittamaan kirjan pois.

10. Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
Joskus teininä enemmän. Olen NaNoWriMoon osallistunut useampaan kertaan, joskus "voittanutkin", joten voisi sanoa, että olen kyllä. Ja tietenkin kaikki peruskouluaikaiset "kirjat".

Ideana olisi ollut oikeasti haastaa eteenpäin omilla kysymyksillä, mutta en moista jaksa. Sen sijaan voi vastata halutessaan näihin tai käydä katsomassa MinnaM:n omat kysymykset.

Suurien kysymysten päivä

Mieleeni alkoi lipsua liikaa kysymyksiä, joten päätin soveltaa Polka dots-Jonnan metodia, ja koota niistä postauksen.

Miksi työhakemusten kirjoittaminen on aina niin vaikeaa? 
Mitä itsestään voi sanoa? 
Onko kesällä pakko tehdä töitä kesällä? 
Miksi tuntuu ihan sunnuntailta?
Miksi heräsin perjantaina aamukolmelta?

Syyskuussa Rautatientorilla oli istutuksia.

Miksi on klisee kirjoittaa olevansa reipas ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen?
Mitä pitää tehdä jos se on totta?
Onko larppauksen manininnasta enemmän haittaa vai hyötyä?
Miksi jaksoin joskus pitää kynteni aina siististi lakattuina?
Miten osasin samoihin aikoihin tehdä siistit kissansilmärajaukset osana aamutoimia?

Miksi on vaikeaa päättää haluaako lähteä aveciksi tupareihin vai ei?
Miksei peruskaava piirrä itse itseään?
Miksi on koko ajan harmaata ja kurjaa?
Miksen ole kymmenen minuutin kuluttua alkavissa tanssiaisissa?
Miksi suomalaisten mielestä on parempi ali- kuin ylipukeutua?

 

Oikeasti siis muistin kukkakuvat, mutta en voi sanoa unohtaneeni ne. Nyt ne toimivat hienosti kuvituskuvina.

Jotain vaaleanpunaisehkoa

Unohdan vähän koko ajan, että on ystävänpäivä. Onneksi some muistuttaa moisesta. Tarkoitukseni oli viettää antiromantiikka päivää, mutta saatettiin mokata asia jo aamu(yöllä) kun laiteltiin poikaystävän kanssa erilaisia e-cardeja toisillemme. Tosin sellaisilta sivustoilta kuin 21 Awkward Valentine's Day Cards ja Awkward Valentine's Day Cards II, joten ehkei toivo olekaan täysin menetetty. (Itse laitoin ensimmäiseltä sivulta ensimmäisen, tulee aina välillä kerrottua toiselle "olet ihan kiva".)

Mutta on sitä silti jotain vaaleanpunaista, -punaisehkoa... no, jotain oltava. Koska olen ollut hereillä aamukolmesta (sen takia aamu(yö)n keskusteluja) enkä kykene kirjoittamaan mitään järkevää lukemistani kirjoista niin on hyvä tekosyy laittaa kuvaa uudesta mekostani.

Kaunokainen on merkiltään Handrlondon ja ihailin tätä yksilöä jo syksyllä, mutta silloin totesin käyttäneeni tarpeeksi rahaa muissa merkeissä. Ollaan törmäilty usein, mutta sitkeästi olen vastustanut. Maanantaina ei sitten sujunut latina mihinkään suuntaan ja hops-asiat ahdistivat ja tämä mekko sattui olemaan näyteikkunassa. Marssin sisään ja ostin parempaan huomaan. Mekon kukat ovat juuri "minun violetteja", hiukset olivat viimeksi juuri niiden väriset, nykyinen taas on lähellä tummempaa violettia niissä. Hyvin fiftarivaikuitteinen mekko kello- ja tyllihelmoineen sekä istuvine vyötäröineen. Ja jos se nyt kerran huuteli minulle puoli vuotta niin ei se mikään hukkaostos ole. Saisi siis luvan tulla kesähäitä niin pääsisi esittelemään. Vaikkakin suunnittelen kyllä tuosta myös arkimekkoa, koska erilliset juhlavaatteet ovat aika harvinaisia minulla.

Vielä vähän lähikuvaa pääntiestä. Kaunis sweetheart-malliltaan ja on tosiaan halterneck, mikä ei nyt ole ihan se käytännöllisin malli, mutta kovin kaunis silti. Voi olla, että allekirjoittaneen voi nähdä viipottamassa maanantaina pitkin yliopiston käytäviä tässä kaunokaisessa.

Ouva saattoi olla ihan oikeassa siinä, että parin vuoden päästä olen teekuppitodellisuudessani. Vähän vaihtuu mallit ja värit, mutta idea on sama. Ei hullumpi tulevaisuudenkuva.

Ystäväiseni

En ole mikään Ystävänpäivän (saati englantia puhuvan maailman version) ylin ystävä (ehe ehe), mutta tämä sulatti sydämeni.

secondaryideas.tumblr.com

Eipä tällä erää muuta. Pysykää mussukoina. ♥

Pakollinen lomakollaasi

Sosiaalivammaisen feikkigiikin loma oli tehty lentämisestä, nyssäköiden kanssa odottamisesta,
iltapäivälle venyneistä aamuista ja runsaasta teen juomisesta.

Kävin siis myyttisen jousiampujasankarin (vinkki: Robin Hood) vähemmän myyttisessä... öh... sijaintikaupungissa (vinkki: Nottingham) to-ke-mittaisella irtiotolla arjesta lataamassa akkuja ja olemassa epäsosiaalinen paikallisten nörttien kanssa. Jatkuvan syömisen, dataamisen, hengaamisen ja yleisen vammailun väliin mahtuneilla luppominuuteilla oli myös aikaa muistaa nappailla pakollisia teennäisen hipstereitä ja siis totaalisen leimei lomakuvia. Ja hei - nyt ei tarvii kirjottaa niin paljoo, kun kuvat ja sanat ja silleen.

Paikallinen lätkäjoukkue otti lauantai-illan huumassa kuonoonsa.
(Olihan se yksi ottelu pakko käydä tsekkaamassa.)

Potteristin sydäntä vähän kutkutti vaihtaa junaa King's Crossilla.
Sille Laiturille ei vaan millään kerennyt poikkeamaan. Ehkä ensi kerralla...

Seikkailijan kotiutuminen: lumi, sumu ja pakkanen. Hyvä olla taas kotona.

Toinen Mielipide™ hobittileffan keskiosasta

Miekin kävin viimeinkin katsomassa Hobitti 2:sen. Ja herramunjee kun pisti vihaksi. Oikeasti. Luvassa ranttasupostaus ilman mitaan mukahauskaa, intoiluttavaa tai vaaleanpunaista.

Ja ihan varmasti spoilaan. TUNKKINNE!
poline-ab-rye.tumblr.com

En edes tiedä mistä aloittaa. Tynnyrit ja koko pako haltioiden luota (Bombur ja se naurettava semi-Disney tynnyripukkoilu erityisesti), Legolas (MIKSI sen pitää olla niin naurettavan täydellinen ihan_koko_ajan? Se nenäverenvuoto ol ikaiken huippu. "Look at me, I'm wounded. Boo hoo."), kääpiöiden uskomattoman helposti periksi antaminen ihan joka käänteessä, täysin pebasta vetäisty kaupungin korruptoitunut johto, Beornin hahmon suuntaan tehty puolihuolimaton roiskaisu, Kiliin osunut myrkkynuoli ja koko parantamissähellys, kääpiöiden oleminen järvikaupungissa (VARASTAVAT aseita? Oikeasti?), Thorinin ihan ihme mulkkuilu ihan ihme vaiheissa Bilboa kohtaan, kaikkien kääpiöiden yleisinä comic reliefieniä käyttö (teitte tämän jo Gimlille, voitteko lopettaa?!?), Legolas/Tauriel (graah!)...

Ja sitten tietysti se täysin turha, pakotettu, hiuksiarevityttävän karmiva Kili/Tauriel!

NO! Now go back to sleep.
boorishwoman.tumblr.com

Edelleenkin verenpaine nousee, kun ajattelen koko homman geneeristä... vääryyttä. Ensinnäkin: kääpiö/haltia. Ei ei ei. Gimli ja Legolas oli juuri siksi niin mullistava "ihmis"suhde, koska se oli ennenkuulumatonta. Joten miksi ketussa sitä pitää nyt näin lähteä vesittämään? Toiseksi: koko tarina on kökkö ja kakka ja kukku. Kolmanneksi: koko tarina on kök-kak-kuk koska se ihan oikeasti on päälle liimattu: Hobitti 1 sai aikanaan nihkeän vastaanoton, nin tämä sivujuoni lisättiin jatko-osiin mukaan houkuttelemaan yleisöä. Ja tämä oli hyvä idea, koska...? Vastaus: EI OLLUT! Joo, eihän leffassa toki ihan älytöntä määrää naishahmoja oli, joten sinänsä teoriassa ehkä ihan ok idea tunkea mukaan haltioiden parasta naisosaamista. Mutta että tehtiinkin siitä sitten osa kahta eri rakkaustarinaa - joo, tosi tasa-arvoista ja hienoa.

Valitettavasti kaiken tämän painolasti on niin kammottava, että edes elokuvan ehdottomasti paras kohtaus (eli Bilbo tutkimassa aarrevuorta, olemassa ihastuttavan Puuskupuh ja sitten kasaamassa itsensä sitä Smaugin kanssa käytyä briljanttia dialogia varten ♥ ) ei millään riitä painamaan vaakakuppeja edes +/- 0 kohdille positiivisesta asteikosta puhumattakaan.

Ugh! Yngh. *menee lohduttautumaan siihen osaan internettiä, jossa on vain Tom Hiddlestonin kasvoilla varustettuja kissanpentuja*

Your ship is going down!

On se vaan ihanaa olla oikeassa! Inhokkiparitukseni Pottereista on viralisesti julistettu virheeksi. Saatoin kenties hieman ottaa voitontanssin askeleita (en tosin kamalasti piittaa tuosta uudestakaan virallisesta canon-linjauksesta, mutta on se kuitenkin pienempi paha).

secondaryideas.tumblr.com

Koska parittaminen on (ON) vakava asia, jossa tunteet purskahtelee ja toisella laivalla seilaavien fiilikset aika yhdentekv... no ei, kyl me kai joskus ollaan empaattisiakin. Ollaanhan?