Paluu hiusvärin testaukseen & vanha uusi tukka

Joulukuun alussa laitoin testimielessä uudestaan päähäni Colorscreamin Violet Fizzin. Tulos oli tumma sinivioletti. Varsin jees vaikka aika tumma.

Nopeasti muistin miksi suhtautuminen väriin oli hyvin epäileväinen: se muuttui nopsaan lähinnä siniseksi. Jollain muulla olisi voinut käydä toisin, mutta oma värini on tosi kylmä. Itse asiassa sen verran kylmä, että kun käytiin Ouvan kanssa kampaajalla ystävänpäiväviikonloppuna kampaaja kysyi olenko laittanut juureen jotain sävyä. Noup. Oma väri vaan on nykyään tosi kylmä tuhkanvaalea.

Sininen oli kymmenisen vuotta sitten mieleinen hiusväri, mutta ei ole enää millään tasolla tavoite. Vierailin sinisessä viimeksi 2012 kun värjättiin Ouvan hiuksia ja väriä jäi. Kiva piriste, mutta ei enää. Sininen otsatukka oli tavaramerkkini useamman vuoden teininä ja kanssabloggaajani on muistaakseni yksi ihmisistä, jotka muistaa minut Vuotis-ajoilta sinä sinitukkaisena. Otsatukan värjäys oli myönnytys äidille, joka julisti: "Jos värjäät hiukset sinisiksi niin istut suihkun alla niin kauan että väri lähtee!" No, 2007 pääsiäisenä itse asiassa tuli värjättyä hiukset salaa sinisiksi silloisen hyvän ystävän kanssa enkä joutunut istumaan suihkun alle. Äiti päätyi lopulta nauramaan. Sinisen värin ylläpito oli ikävää ja palasin nopsaan takaisin otsatukan värjäykseen. Kesällä 2007 ja loppusyksystä 2011 on ollut myös koko sininen pää, molemmat itse asiassa enemmän tai vähemmän larppia ajatellen. Jälkimmäisellä tuli myös järkytettyä ystävättären silloista poikaystävää ja hänen ystäväänsä: se nätti blondi tulikin kylppäristä sinitukkaisena! Aiheutin myös baarissa hämmennystä kun tanssilattialla hiusteni väriä ei erottanut, mutta paremmassa valossa yllätin ihmisiä.

15-vuotias Hailie ja kaikkien aikojen lempikännykkäni Nokia 7370. Se oli niin kaunis! <3

Palataanpas asiaan. Violet Fizz oli siis nopeasti lähinnä tumman sininen. Onneksi kylppärissäni on Biozellin Color Maskia sävyssä Plum ensimmäisen violettini ylläpidon jäljiltä. Normaalisti Plum on taas sävyltään liian punainen (joo, olen nirso), mutta tähän tarkoitukseen varsin hyvä! Violetti sai siis lisää elinaikaa helposti eikä tarvinnut nyrpistellä nenäänsä peilikuvalle jatkuvasti. Erilaiset värinaamiot on muutenkin helppo keino ylläpitää erikoisempia värejä. Pihistellessä ja oikean sävyn varmistamiseksi sellaisen saa kyllä aikaan kotikonsteinkin. Sen kun sotkee värin jämiin hoitoainetta. Hoitoainesekoituksessa on myös se hyvä puoli, että sitä voi käyttää joka pesulla jos haluaa. Color Mask ainakin on niin hoitava, että käytin sitä mahdollisimman harvoin. Itse värin kesto oli mielestäni sen verran lähellä muidenkin suoravärien kestoa etten kiinnittänyt siihen lopulta edes kamalasti huomiota. Kampaamoreissuun mennessä annoin hiusten lähinnä olla ja väri oli miltei siniharmaa, kuten Ouva sanoi täällä.

Kampaajalle lähdin mielessäni tämä kuva:

Koska kasvatan pituutta takaisin, kuvasta otettiin vain väri. Juuri on punaisempi violetti ja pituuksista tuli tumman sinivioletit, ajatuksena, että väri muutaman pesun jälkeen vaalenee. Siinä tosin meni vähän useampi pesu, sillä juuri tänään katselin, että alkaa olla aika kiva pastellisävy hiuksissa. Se ei tosin haittaa kun tummakin väri oli mielen hetken totuttelun jälkeen. Kuva on otett noin kuukausi kampaajalla käynnin jälkeen. Olevinani otin kuvia myös tuoreeltaan, mutta voi olla että iski sensuuri. Punertavassa juuressa on se hauska puoli, että tietyssä valossa juurikasvu näyttää lähes valkoiselta. Noin muuten muistan taas miksi halusinkaan kasvattaa omaa väriä takaisin. Vihaan juurikasvua, mutta kun kevytvärit ei tartu juureen samalla tavalla kuin muuhun hiukseen niin sen kanssa on nyt vain elettävä.