tiistai 29. maaliskuuta 2016

50 shades of Witcher

Reilu vuosi sitten haaveilin yhdestä ihan liian kalliista hameesta ja huokailin ensimmäisen maailman ongelmaani mm. kumppanilleni. Tuloksena oli se, että yksi päivä Steamissa odotti lahja saatesanoilla "Hametta en voi ostaa, mutta tämän kyllä. Kokeile edes." Oltiin jo aiemmin puhuttu Witcherista ja olin todennut, että ei kyllä ole ollenkaan pelini. Ihan turhan lihaksikas mies hakkaa hirviöitä ja ympärillä parveilee puolialastomia naisia? Ei kiitos. Kihlattuni yritti puhua minua ympäri mm. sillä, että peli on kaunis jopa kymmenen vuotta vanhana, hyvällä tarinalla johon voi vaikuttaa ja mahdollisuudella tutkia jokaisen nurkan. Kaikki ominaisuuksia joista pidän peleissä. En kuitenkaan vaikuttunut ja Witcher sai olla rauhassa pitkän aikaa.

Kunnes pari viikkoa sitten minulle tuli sairaslomallani tarpeeksi tylsää ja totesin, että ihan hyvinhän sitä voi kokeilla. Ja hurahdin ihan samantien. Muutaman päivän sisällä pelitunteja oli jo 28 ja olin koko ajan innoissani edistämässä peliä. Witcherin pelaamisen piti olla pääsiäissuunnitelmani, mutta sainkin sen jo tänään läpi.

Kyllä, Witcherissä lihaksikas mies hakkaa hirviöitä ja ympärillä pyörii puolialastomia naisia. Mutta se ei tiivistä peliä ollenkaan. Pelin aikana tutustuu useisiin eri hahmoihi, yhteisöihin ja tilanteisiin. Valinnoilla on oikeasti merkitystä ja ne ohjaavat pelin suuntaa. Mustaa ja valkoista ei ole vaan kaikki on harmaansävyistä. Siitä julkaisun otsikko, joka tuli vastaan jollain foorumilla. Valintatilanteita tulee paljon vastaan. Osassa voi kehittää jotain ihmissuhdetta johonkin suuntaan ja toiset taas ratkaisee isompia kohtaloita. Pelastaako kylän noidan kyläläisten kynsistä vai ollako kyläläisten puolella? Kumpi puoli on oikeassa, haltiakapinalliset vai uskonnon ympärille perustettu sotilasjärjestö? Witcherit ovat neutraaleja ja tappavat hirviöitä, mutta miten erottaa ihmisen ja hirviön? Pelissä on myös hirmuinen määrä sivutehtäviä, joihin saa uppoamaan paljon aikaa, niistä saa kerättyä expaa ja kerättyä lisää tietoa pelimaailmasta. Witcher on myös mahdollista juosta läpi, mutta minulle se olisi tylsä ratkaisu. Sivutehtävät ovat myös hyvää ajanvietettä silloin kun pääjuonet seisovat syystä tai toisesta.

Olen itse ihan nössö pelaaja ja yritin pelata mahdollisimman sovittelevasti ja ongelmia ratkovasti ja ottamatta puolia. Lopputuloksena Geralt julistettiin yhden porukan liittolaiseksi ja kaikki muut kohtelivat juuri sen mukaisesti... Hups. Ilmeisesti on mahdollista pysyä täysin neutraalina, mutta sain sen kuvan, että se on todella vaikeaa. Kehitin myös yhtä romanssia mahdollisimman pitkälle, mikä oli tosi hauskaa siinä politiikan ja hirviöiden metsästyksen lomassa. Niin tosiaan, pelissä pääsee myös politikoimaan! Tai sitten voi mätkiä kaikki hengiltä. Olen melko hämmentynyt lopusta, sillä siinä implikoitiin erään henkilön ehkä olevan toinen, joka katosi jossain vaiheessa peliä. Ehkä. Tai sitten se oli vain sattumaa ja/tai pelintekijöiden kiero vitsi. Pitää ehkä sukeltaa foorumeille ihmettelemään mitä mieltä muut ovat siitä. Oma reaktioni oli lähinnä "Eikä!" Kommentoin peliä ylipäänsä tosi paljon, erityisesti niissä kohti kun tarinaa kerrottiin niin ettei siihen voinut vaikuttaa.

Geralt myös aina välillä pohtii valintojensa seurauksia ja silloin kuvituksena on pelin normaalia grafiikkaa taiteellisemmat kuvat. Valinnat myös rakentavat muistinsa menettäneen hahmon identiteettiä. Olen myös siinä mielessä nössö pelaaja, että pelasin jälleen kerran kaikkein helpoimmalla tasolla. Kumppanilleni sanoin: "Haluan, että pelatessa on kivaa" ja minulle kiva on juuri sitä ettei tarvitse koko ajan olla henkihieverissä ja hakata tietään läpi öttimönkiäisistä. Selittää muuten miksi vihasin suota tulisesti.

Peli ei ole mikään feministin unelma, mutta paljon parempi siltäkin kannalta kuin odotin. Naiset ovat puolialastomia ja tarjoavat itseään auliisti Geraltille, mutta he ovat myös itsenäisiä toimijoita eikä seksiin tarvitse missään vaiheessa ketään pakottaa. Itse asiassa yhdessä kohtaa koin pienen wtf-hetken kun mietin mitäköhän kiukuttelevan haltian kanssa käy ja ykskaks ruudulle lävähtikin ns. seksikortti. Seksikortit ovat asia, mistä en ihan tiedä mitä mieltä olisin. Ne ovat tavallaan tosi kivoja ja rakastan kaikkea tuollaista pientä. Suurin osa on myös yllättävän tyylikkäitä ottaen huomioon myös sen, että sisältävät vähäpukeisia naisia. Mutta onko seksi sellainen asia, jota pitää metsästää korttien toivossa? No joo, totesin jossain kohti, että pelillä on ikää kymmenen vuotta ja uudemmissa osissa tässäkin asiassa on otettu opiksi.

Mitä Witcher siis mielestäni on: Kaunis seikkailupeli, jossa pääsee osaksi tarinaa ja oikeasti vaikuttamaan siihen. Tekisi miltei mieli pelata heti perään uudelleen ihan toisenlaisilla ratkaisuilla, mutta en ehkä oikeasti jaksa. Sen sijaan mietin jatko-osia. Katsotaan mihin päädyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti