 |
| icanhascheezburger.com |
tiistai 13. marraskuuta 2012
Vaaliähky
Tässä muutaman viime vuoden aikana on ollut useammat vaalit kotimaassa (eduskunta, pressa ja kunnallis), mutta myös päästy seuraamaan jenkkilän presidenttivääntöä. Kiinnostus alkoi pikkuhiljaa mennä, puudutti aina plärätä lausuntoja, linjauksia, haastatteluita ynnä muuta sellaista ja aina pohtia, että ketähän sitä äänestäisi - tai edes jollain tasolla kannattaisi. Tyhjiä lupauksia, oman paremmuuden todistelua, rahasta ruikuttamista... Ja kuitenkaan en halunnut jättää äänestämättä tai tehdä sitä kevyin perustein. Halusin tuntea sen pahan, jonka läpi menemistä olin tukemassa. Ja toivoa, etteivät ne valheet sittenkään olisi valheita. Haluan uskoa muutokseen ja parempaan huomiseen. Tai ainakin siihen, ettei enää kovin paljon huonommaksi menisi.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Ihq ja Evita
En olisi koskaan uskonut iskeväni käpäliäni mihinkään, missä lukee IHQ. Kirjainyhdistelmä vaan tuo ihan kauhealla tavalla mieleen yläasteen ja kohtalon johon olisin voinut liukua ilman potterismia.
Onneksi asiat menivät toisin, tutustuin mm. Ouvaan ja olen nyt kertomassa teille mihin eilen "käyn ostamassa vain tarpeelliset asiat" kauppareissulla törmäsin.
Teehen. Vaahtokarkkiteehen. Joku voisi tietty tässä vaiheessa kysyä miten eksyin teehyllylle, mutta syytän ihmisvirran pyöryttävää vaikutusta ja harhautumista vaikka varmasti olin vakaasti suuntaamassa kassoja kohti. Ja no, ainahan uudet tee-tuttavuudet ovat tarpeellisten listalla, ainakin jossain pään syövereissä.
Kyseessä on Nordqvistin Easy sarjaan kuuluva tee ja sen sivuilla sanotaan yksinkertaisesti "musta lehtitee maustettuna vaahtokarkin aromilla", mitä tuo jälkimmäinen sitten ikinä onkaan. Easy on suunnattu nuorille, mitä tietoa ei sitten löytynyt mitenkään maahantuontifirman sivuilta vaan piti googletella. No, ehkä nuo lyhenteet kertovatkin kohdeyleisöstä ja edelleen huvittaa miten tuohon repsahdin, mutta vaahtokarkkitee! Jäätelöteetä ei meidän Citymarketissa ollut tarjolla, voi olla että M8:kin olisi tarttunut mukaan. Toisaalta, mitä ihmettä on jäätelön aromi? Kuulostaa vielä oudommalta kuin vaahtokarkkiaromi.
Tee tuoksuu jopa aavistuksen vaahtokarkkimaiselle, maku ei niinkään sitä vastaa. Ihan perus karkkitee, olen pitänyt enemmän erilaisista suklaa ja toffee versioista, mutta en pahaksikaan sanoisi. Olen siis mielikuvien uhri, uudestaan en välttämättä ostaisi. Silti minua vähän hymyilyttää kun mietin tuota vaaleanpunavalkoista IHQ-logoa ja sitä, että sellainen nyt tosiaan löytyy teehyllystäni.
Toinen eilen ilahduttanut asia oli kulttuurielämys äitin ja siskon kanssa. Käytiin katsomassa Järvenpään kaupunginteatterin musikaali Evita. Tuota on tehty vuosi ja se kyllä näkyi lopputuloksessa. Täytyy vain ihailla harrastelijaporukan omistautuneisuutta. Läpisävelletty musikaali koreografioineen kuulostaa hurjalta koitokselta ja musikaalia onkin kuvattu Järvenpään teatterin hurjaksi riskinotoksi, ja kannattaneeksi sellaiseksi. Itse nautin kovasti ja elin mukana, mitä nyt tiettyjen mieshahmojen tarkkailulta kerkesin. Lisäbonusta siitä, että bongasin lavalta useammankin tutun, jännä olo kun jossain vaiheessa ensimmäistä näytöstä tuli sellainen ahaa -elämys useammankin tyypin kohdalla.
Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, joita musikaalit kiinnostaa ja sattuvat Järvenpäähän. Ei varmastikaan vastaa Broadway-elämystä, mutta se ei tarkoita, että tämä olisi huono. Pikemminkin pienemmän kynnyksen elämys. Ja hyvä niin, sellaisiakin tässä elämässä tarvitsee.
Onneksi asiat menivät toisin, tutustuin mm. Ouvaan ja olen nyt kertomassa teille mihin eilen "käyn ostamassa vain tarpeelliset asiat" kauppareissulla törmäsin.
Teehen. Vaahtokarkkiteehen. Joku voisi tietty tässä vaiheessa kysyä miten eksyin teehyllylle, mutta syytän ihmisvirran pyöryttävää vaikutusta ja harhautumista vaikka varmasti olin vakaasti suuntaamassa kassoja kohti. Ja no, ainahan uudet tee-tuttavuudet ovat tarpeellisten listalla, ainakin jossain pään syövereissä.
Kyseessä on Nordqvistin Easy sarjaan kuuluva tee ja sen sivuilla sanotaan yksinkertaisesti "musta lehtitee maustettuna vaahtokarkin aromilla", mitä tuo jälkimmäinen sitten ikinä onkaan. Easy on suunnattu nuorille, mitä tietoa ei sitten löytynyt mitenkään maahantuontifirman sivuilta vaan piti googletella. No, ehkä nuo lyhenteet kertovatkin kohdeyleisöstä ja edelleen huvittaa miten tuohon repsahdin, mutta vaahtokarkkitee! Jäätelöteetä ei meidän Citymarketissa ollut tarjolla, voi olla että M8:kin olisi tarttunut mukaan. Toisaalta, mitä ihmettä on jäätelön aromi? Kuulostaa vielä oudommalta kuin vaahtokarkkiaromi.
 | ||||
| Siinä se IHQ kaveeraa tyynesti Indiscan teeämpärin kaverina. |
Toinen eilen ilahduttanut asia oli kulttuurielämys äitin ja siskon kanssa. Käytiin katsomassa Järvenpään kaupunginteatterin musikaali Evita. Tuota on tehty vuosi ja se kyllä näkyi lopputuloksessa. Täytyy vain ihailla harrastelijaporukan omistautuneisuutta. Läpisävelletty musikaali koreografioineen kuulostaa hurjalta koitokselta ja musikaalia onkin kuvattu Järvenpään teatterin hurjaksi riskinotoksi, ja kannattaneeksi sellaiseksi. Itse nautin kovasti ja elin mukana, mitä nyt tiettyjen mieshahmojen tarkkailulta kerkesin. Lisäbonusta siitä, että bongasin lavalta useammankin tutun, jännä olo kun jossain vaiheessa ensimmäistä näytöstä tuli sellainen ahaa -elämys useammankin tyypin kohdalla.
 |
| Järvenpään teatteri |
Saving crystal ponies
PONEJA!!!!!!!11 Kolmannen kauden tuplamittainen avausjakso! Gijaaaaa, olen niin innoissani! Vaikka aikaerosta johtuva odottelu oli tuskastuttavaa ja opulta jakson lataaminen kesti ikuisuuden, niin olenpa taas onnellinen, että olen löytänyt jotain näin mahtavaa seurattavaa. Ja tietysti kaikki se oheisfanityttöily: fanart, yhteisö, jatkon odottaminen spekulointi, yhdessä riemusta ratkeaminen... Se kaikki, mikä teki aikanaa Potteroinnista niin ylivoimaisen uskomatonta ja voimaannuttavaa. Ja nyt saan kokea sitä uudelleen.
Ja mikä avausjakso! Hengennostatusta, itseensä luottamista, uhrautuvuutta, ystävyyden ylistystä. Ei mitään supereeppistä, mutta toisen kauden megapäheän lopetuksen jälkeen tämä oli oikein sopiva alku uudelle seikkaululle
Vain yksi ikävä puoli tässä on: olen koukussa sarjaan, jota seuraan samaa tahtia jenkkien kanssa. Eli aina pitää odottaa viikko uutta jaksoa, ei voi ahmia monen tunnin maratoneina.
 |
| grumbeerkopp.deviantart.com |
Ja mikä avausjakso! Hengennostatusta, itseensä luottamista, uhrautuvuutta, ystävyyden ylistystä. Ei mitään supereeppistä, mutta toisen kauden megapäheän lopetuksen jälkeen tämä oli oikein sopiva alku uudelle seikkaululle
Vain yksi ikävä puoli tässä on: olen koukussa sarjaan, jota seuraan samaa tahtia jenkkien kanssa. Eli aina pitää odottaa viikko uutta jaksoa, ei voi ahmia monen tunnin maratoneina.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Elokuva, josta olen huomattavan vähän innoissani
Oli liikaa aikaa ja ohjelmistossa pyöri elokuva, jota en ollut vielä nähnyt ja joka oli alkamassa ihan justiinsa. Alex Cross. En suosittele kenellekään, sillä ei ollut edes 5 euron lippunsa arvoinen elämys. Telkkarista ilmaiseksi tämän ehkä nyt vielä voisikin katsoa, mutta että jotain mokomasta maksaisikin? Eip. Spoilereita tiedossa (ei sillä, että mikään olisi varsinaisesti yllättävää tai ennalta-arvaamatonta).
Johonkin never-heard-of-it-kirjasarjaan perustuva leffa. Päähenkilönä tummemman ihonväristä kansanluokkaa edustava poliisisetä, joka on myös psykologi ja toimii tiiminsä profiloijana. Perheellinen, rakastava, rauhallinen, älykäs. Uskollisena ystävänä ja kollegana nähdään vähän tyhmempi, äkkipikaisempi ja holtittomammin elävä valkoinen mies, joka panee tiimin kiintiönaista (ja muija tietysti kuolee pääpahiksen toimesta ja aiheuttaa henkistä ristiriitaa... tai joitain). Pomo painostaa tuloksiin ja on huolissaan politiikasta. Ihmisiä kuolee, rikosvyyhtiä selviellään, pahis todetaan palkkatappajaksi ja sekopääksi. On hankaluuksia ja tiukkoja tilanteita, tapahtuu hetkellinen ajatuminen lain väärälle puolelle (mutta se ei kiinnosta ketään, koska tavoite on hyvä), leikitään kissaa ja hiirtä hyvin klisheisheen tapaan. Läpä läpä läpä. Tusinatoimintaa, ei kerrassaan miltään aspektiltaan erityinen tai mieleenpainuva. Leikkaus on erityisesti vauhdikkaammissa kohtauksissa sekavaa, hahmoja ei vaivauduta rakentaaan tarpeeksi, juoni etenee töksähtelevästi... Ja mitään ei ole tarpeeksi: Profilointia on liian vähän, että se olisi uskttavaa tai kiinnostavaa. Toimintaa on liian vähän, jotta estettäisiin tylsistyminen. Mihinkään ei ole satsattu ja kaikki on kovin stereotyyppistä. Ja tietenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.
 |
| mormonmovieguy.com |
Johonkin never-heard-of-it-kirjasarjaan perustuva leffa. Päähenkilönä tummemman ihonväristä kansanluokkaa edustava poliisisetä, joka on myös psykologi ja toimii tiiminsä profiloijana. Perheellinen, rakastava, rauhallinen, älykäs. Uskollisena ystävänä ja kollegana nähdään vähän tyhmempi, äkkipikaisempi ja holtittomammin elävä valkoinen mies, joka panee tiimin kiintiönaista (ja muija tietysti kuolee pääpahiksen toimesta ja aiheuttaa henkistä ristiriitaa... tai joitain). Pomo painostaa tuloksiin ja on huolissaan politiikasta. Ihmisiä kuolee, rikosvyyhtiä selviellään, pahis todetaan palkkatappajaksi ja sekopääksi. On hankaluuksia ja tiukkoja tilanteita, tapahtuu hetkellinen ajatuminen lain väärälle puolelle (mutta se ei kiinnosta ketään, koska tavoite on hyvä), leikitään kissaa ja hiirtä hyvin klisheisheen tapaan. Läpä läpä läpä. Tusinatoimintaa, ei kerrassaan miltään aspektiltaan erityinen tai mieleenpainuva. Leikkaus on erityisesti vauhdikkaammissa kohtauksissa sekavaa, hahmoja ei vaivauduta rakentaaan tarpeeksi, juoni etenee töksähtelevästi... Ja mitään ei ole tarpeeksi: Profilointia on liian vähän, että se olisi uskttavaa tai kiinnostavaa. Toimintaa on liian vähän, jotta estettäisiin tylsistyminen. Mihinkään ei ole satsattu ja kaikki on kovin stereotyyppistä. Ja tietenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.
maanantai 5. marraskuuta 2012
"Ympärillä samat naamat, ne naamat joista mä tykkään"
Olen viime aikoina innostunut sellaisista asioista joita on ollut vaikea tänne blogin puolelle välittää. Se ei nimittäin ole mitään konkreettista, uutisoinnin arvoista tai videon muodossa näytettävää, mutta jollain tapaa se tekee siitä niin hienoa.
Olen intoillut ihmisistä. Ihmisten näkemisestä, juhlista, tapahtumista, rauhallisista kahvihetkistä ystävien kanssa. Oivalluksista joita voi saada ainoastaan yöllä autossa juuri siihen hetkeen sopivien ihmisten kanssa kun yhdessä jännätään tuleeko sumusta jotain eteen vai ei.
Olen ollut useammassa larpissa ja muutamilla sitseillä, nauttinut olostani ja heittäytynyt hetkeen. Monella luennolla joiden parasta antia on ollut opiskelukaverit, ja niiden samaisten ihmisten kanssa juomassa viiniä "ettei ne vaan ehdi muuttua etikaksi!" Mökkireissulla, halloweenbileissä, lounaalla, makoilemassa sängyllä. Puhunut monien vanhojen ja uusien ihmisten kanssa juuri sillä hetkellä tärkeistä asioista, joskus ne ovat koskeneet glitteriä ja joskus olemme pohtineet tulevaisuutta ja ympäröivää maailmaa.
Niitä hetkiä kun nauttii tilanteesta, ihmisten seurasta ja tunnelmasta on vaikea vangita kuviin eikä se paljoa merkitse muille kuin paikalla olleille. Mutta sen takia ehkä nautinkin niistä: voin tallettaa muistot jonnekin sisimpääni ja hymyillä aina kun muistan ne hetket. Kuinka kipusin neljäntoista sentin koroissa ja kapea helmaisessa mekossa tuolille kiroten asuvalitaani, miten ystävä kaappasi syliin ja nosti ilmaan niin, että selkä rusahti. Hymyä, joka kohoaa ihmisen kasvoille kun menee ilman mitään syytä halaamaan.
Ja jottei nyt ihan vain tekstiksi menisi niin on jopa kuva ihan ensimmäisten sitsieni asusta! Jotain niinkin ihmeellistä kuin oma tekoinen pikkumusta, helmikoruja ja punaiset korkokengät, joista varmasti kuulette jossain vaiheessa lisää.
Olen intoillut ihmisistä. Ihmisten näkemisestä, juhlista, tapahtumista, rauhallisista kahvihetkistä ystävien kanssa. Oivalluksista joita voi saada ainoastaan yöllä autossa juuri siihen hetkeen sopivien ihmisten kanssa kun yhdessä jännätään tuleeko sumusta jotain eteen vai ei.
Olen ollut useammassa larpissa ja muutamilla sitseillä, nauttinut olostani ja heittäytynyt hetkeen. Monella luennolla joiden parasta antia on ollut opiskelukaverit, ja niiden samaisten ihmisten kanssa juomassa viiniä "ettei ne vaan ehdi muuttua etikaksi!" Mökkireissulla, halloweenbileissä, lounaalla, makoilemassa sängyllä. Puhunut monien vanhojen ja uusien ihmisten kanssa juuri sillä hetkellä tärkeistä asioista, joskus ne ovat koskeneet glitteriä ja joskus olemme pohtineet tulevaisuutta ja ympäröivää maailmaa.
Niitä hetkiä kun nauttii tilanteesta, ihmisten seurasta ja tunnelmasta on vaikea vangita kuviin eikä se paljoa merkitse muille kuin paikalla olleille. Mutta sen takia ehkä nautinkin niistä: voin tallettaa muistot jonnekin sisimpääni ja hymyillä aina kun muistan ne hetket. Kuinka kipusin neljäntoista sentin koroissa ja kapea helmaisessa mekossa tuolille kiroten asuvalitaani, miten ystävä kaappasi syliin ja nosti ilmaan niin, että selkä rusahti. Hymyä, joka kohoaa ihmisen kasvoille kun menee ilman mitään syytä halaamaan.
Ja jottei nyt ihan vain tekstiksi menisi niin on jopa kuva ihan ensimmäisten sitsieni asusta! Jotain niinkin ihmeellistä kuin oma tekoinen pikkumusta, helmikoruja ja punaiset korkokengät, joista varmasti kuulette jossain vaiheessa lisää.
 |
| Kuvannut Hanna-Mari |
lauantai 3. marraskuuta 2012
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista, suloisista asioista. Niitä on myös tämän päivän intoiluissa paljon. Ilmeisesti pyhäinpäivän vastareaktioksi aivoni ovat päättäneet vaipua vaaleanpunaiseen röyhelöhaavemaailmaan. Jej! n__n ♥
Olen haaveillut kengistä...
 |
| nessaeve21.tumblr.com |
 |
| weheartit.com |
 |
| pinterest.com |
 |
| Astetta asenteellisemmat söpöilykengät. |
...överi-imelistä koruista...
 |
| hawaiikawaii.net |
 |
| etsy.com/shop/DoodieBear |
 |
| mohustore.storenvy.com |
...ja sateenkaarihiuksista! Tavallinen brunette pehko alkaa "vähän" jo kyllästyttää, kuukauden päästä luvassa vapahdus takaisin värien maailmaan. (Ja tuon sateenkaaritukan omistajan muutkin hiusväriseikkailut ovat hyvin inspiroivia. ♥)
 |
| Wisely Chosen |
 |
| Wisely Chosen |
Jeps, tiedän että olen ehkä taas vähän oman tyylialueeni ulkopuolella (en ole pieni, söpö tai muutenkaan erityisen... kawaii-uskottava), mutta aina saa haaveilla. Ja ostin minä eilen violetit glitteriballeriinatkin, koska halusin ja olivat sopivan hintaiset haluamiseen nähden. Niitä esittelen ehkä tulevaisuudella asukuvan muodossa, hurjaa.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Se Uusi Tyttö
No niin, muruseni, tehkääpä vähän tilaa. Sillä perhe sai juuri uuden jäsenen. ♥ Jep jep, Disney Prinsessoja on jälleen yksi lisää, sillä Star Warsien tekijänoikeuden siirtyivät Disneyn haltuun. Luvassa on jatkoa tarinalle, ja kauppasummasta lahjoitettiin aika huomattava siivu rahaa koulutuksen tukemiseen. Tervetuloa joukkoon, Leia!
Olen toiveikas tulevien leffaelämyksien suhteen, sillä... Noh mitä muuta voin? En halua Disneyn mokaavan tätä, joten toivon parasta ja kieltäydyn ajattelemasta pahinta. Ja jos ei muuta, niin ainakin on taas yksi kohtalaisen makea neitohahmo, johon voin vedota, kun muut ihmettelevät Disney-intoiluani.
 |
| bewareitbites.deviantart.com |
Totuus tosin lienee pikemminkin...
 |
| thedailyhotness.net |
Olen toiveikas tulevien leffaelämyksien suhteen, sillä... Noh mitä muuta voin? En halua Disneyn mokaavan tätä, joten toivon parasta ja kieltäydyn ajattelemasta pahinta. Ja jos ei muuta, niin ainakin on taas yksi kohtalaisen makea neitohahmo, johon voin vedota, kun muut ihmettelevät Disney-intoiluani.
No niin, tytöt. Sanokaa "Hei!" ja leikkikää nätisti.
 |
| the-tangled-star-rattler.tumblr.com |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)