Rauhallinen reuna

Leffailin työputken päättymisen (jej, jopa huominen kokonaan vailla työvelvoitteita) ja vapaaillan kunniaksi suuntasin elokuvateatteriin tsekkaamaan... jotain. Vaihtoehtoja oli kaksi: Monsterit Yliopisto tai Pacific Rim. Ja huonoja Bing-käännöksiä selkolukevat varmaan arvasivatkin jo, kumpi voitti lippuluukulla käydyn sisäisen väännön. Kaksdeenä, tietenkin.




Joo, myönnän jo heti kättelyssä, etteivät tämän elokuvan vaakakupissa painaneet vain hyvät arvostelut (onko niitä?), tarinalliset odotukset (ihan sama vaikka olisin 2,5 tuntia tuijottanut staattista lumisadetta), tai piukkapeppuiset näyttelijät. Kuten tarkkakorvaiset ehkä huomasivat (tai hyvämuistiset minua joskus kuunnelleet muistavat) niin tuo lakoninen, kuivakka ja aavistuksen ironinen trailerissakin kuultu tekoäly on GLaDOS! SIIS GLaDOS!!!!!11 Ei Ellen McLain vaan todellinen rakkaus-AI:ni itse (jup, leffaan on tarkoituksella lainattu ihan eksaktisti Portalin pää"pahiksen" äänet). ♥ ♥ Joten jo ihan tämän takia halusin elokuvan nähdä.

Ja oh hoh kun oli hieno elokuva! Mega-robotteja (=Jägerit), merenalaisia alieneja (=Kaijut), naurettavan kokoisia aseita (PLASMAKANUUNA ♥), väkivaltaa suhteettomissa mittasuhteissa. Ja se oli niin kauniskin! Kromia, mattamustaa, lasipintoja, kultaa, ruostetta, merta ja sadetta. Kaikki tämä värien ihana sekamelska räjähtämässä verkkokalvoille höystettynä lävistävän kirkkailla noenväri-efekteillä. Kaikesta tästä tuli hyvin elävästi mieleen sarjakuvat ja hyvin tehty anime. (Oikeasti! Kaunista mecharämistelyä! Kui siistiä!) Ja kaikki tämä upeuden tajuaminen jo ennen kuin GLaDOS puhui sanaakaan (olin itseasiassa jo unohtanut odottaa sitä, kun kaikki oli niin tajuntaaravistelevan herkullista mannaa alkaen Gipsy Dangerin pyörivästä ydinreaktorisydämestä aina kertoja tupakasta käheään ääneen - ja tämä siis jo ennen varsinaisia alkutekstejä!)

Lisäksi on mainittava elokuvan musiikeista: ovat pojjaat tehneet hyvää työtä. Tunnelmaa nostattavaa, saumattomasti toimintaan sopivaa, teemallisesti sopivan sci-fiä, sopivan toimintamusaa ja sopivan... animea? Aasialaista? Samuraita? Dunno, mut se mitä yritän sanoa on, että musiikkiraidat tuovat näin jälkeenpäinkin pelkiltään kuunneltuna mukavasti leffan liifiksiä takaisin.

Kaikenkaikkiaan olen ihan superinnoissani tästä leffasta, enkä oikein osaa vielä ajatella. Se oli niin hyvä >____< Elokuvateatterista ulos kävellessäni tunsin oloni ekstaattiseksi, hilpeäksi, miltei leijuvaksi ja tanssahtelevaksi. Olin rakastunut, liikuttunut, koin "jälleennäkemisen" riemua (GLaDOS), menettämisen tuskaa (se loppui!!!!). Jalat tärisivät, hameenhelmat nousivat tuulessa ja tuntin kumma yhteenkuuluvuutta maailmankaikkeuden kanssa. Solujen väliset synapsini tuntuivat käyvän ylikierroksilla, olin hyperherkkä, tunsin suorastaan... säteileväni (ja pikemminkin siis vihreää radiaatiota kuin mitään kultaista lumovoimaa).

Ja en ihan tiedä, oliko läppä Kaiju-muurista ja näin luotu mielleyhtemä Legend of the Five Rings-ropeen tahallinen
vai vahinko, mutta tämän nörtin mieltä se ainakin lämmitti.

P.S. Minun maailmassani on räiskettä ja mäiskettä ja hyvää sci-fiä ilman sitä ällöä, kliseistä ja kökkä rakkaustarinaa! SITÄ EI KOSKAAN TAPAHTUNUT! *jedi mind trick*