Vadelmamehusta mustikkaan ja vähän raparperia.

Minulla on ollut jonkinlainen hiuskriisi päällä vuodenvaihteesta asti. Otsatukkani kasvoi niin pitkäksi etten oikein enää uskaltanut itse siihen koskea ettei käy katastrofia (liian lyhyen ja/tai ruman otsatukan kanssa ei voi elää). En myöskään ehtinyt kampaajalle, joten otsatukka sai kasvaa. Lopulta olin ollut ilman kampaajaa niin kauan, että alkoi olla latvatkin huonossa kunnossa ja päässäni oli siis yksinkertaisesti ylikasvanut reuhka. Aikani asiaa pähkäiltyäni sain viimein varattua ajan Ouvankin mainostamaan Salon Royaliin.

Menin sinne sanoen suurin piirtein "älä tee mitään, mutta jotain uutta kiitos". Johanna sitten siisti kuontaloni ja kesti ihailtavan kärsivällisesti empimiseni värien äärellä. Lopulta uskaltauduin ihan liian tummalta tuntuvan violetin ja punaisen sekoituksen pariin kun en selkeämpää punaistakaan halunnut.

Ouva kuvasi kameraan hassusti suhtautuvan blogikaverinsa.

Vähän vielä käytteli suoristusrautaa ja lähdin ihmetellen kotiin. En leikkauttanutkaan otsatukkaa takaisin ja päässäni oli ensimmäistä kertaa ikinä kestoväriä! Nyt tuo on jo hieman vaalentunut tuosta mustikkamaisesta sävystä, olen nimittäin puolitoista kuukautta jäljessä, mutta pidin/pidän tästä kyllä kovasti.

Auroosa kuvasi tekemäänsä kalanruotolettiä. Näkyy väri ehkä hieman paremmin.

Ja vähän sivuhuomiona lisää minun ja Ouvan askareita. En enää ihan muista miten hän päätyi meille käymään samana päivänä kun kampaajalla olin käynyt, mutta kyseessä oli kuitenkin randomfandon -piknikin aatto (tai ainakin hyvin läheinen päivä) ja keittelin siirappia raparperi-inkiväärisangriaa varten. Jotenkin kummasti siinä kävi niin, että Ouva päätyi omaan synttärisangriaansa päätyvää siirappia survomaan ja saatiin jopa kuvamateriaalia!

 

Näyttää juuri siltä miltä meidän kokkailut yleensäkin. Mutta saatiin siirappia, tosin, vähän turhan paksua, ja pakastin tuon jäljelle jääneen töhnän, koska se oli hyvää. Ihanan raikasta ja makeaa samaan aikaan. Suunnitelmissa on tehdä jonkinlainen kakku siitä, ajatuksissa tällä hetkellä jonkinlainen juustokakku, mutta saas nähdä.

Ps. tämä on jo sadas merkintä, joka tänne pölähtää. Lisäksi meidän pieni hetken mielijohteemme täyttää ylihuomenna jo vuoden. En ihan oikeasti uskonut, että tämä tulisi kestämään tänne asti tai että jaksaisimme kirjoittaa, mutta niin siinä vaan kävi. Erityisesti kiitos Ouvasen aktiivisuuden. Kiitos siis hänelle. Pus!