Löysin netistä siis keksiohjeen. Helppoa ja kivaa, minulle luvattiin. Kuvat työvaiheistakin näyttivät niin pirteitä ja inspiroivilta. Joten kun Hailie eräs... perjantai (?)... "piipahti käymsässä töiden jälkeen", niin eipä muuta kun tuumasta toimeen ja leipomaan keksejä.
En edes missään vaiheesa lähtenyt kesken ohjeen soveltamaan omiani, vaan tein juuri niin kuin Hailie minulle koneelta luki. Piatsi että rasva oli loppu, joten käytin valmiiksi vaahdotettua kermavaahtoa semmoisesta struutta-purkista. Mutta vielä tässä vaiheessa molemmat taikina näyttivät siltä miltä pitikin ja saatoin jo sieluni silmin nähdä nonparellikuorrutteiset kierrekeksini äyttämässä houkuttelevilta ja leikkisiltä.
Ja nyt seuraa kuvakollaasi, joka ei sovi kaikista herkimmille. Ensimmäisenä vuorossa siis se, miltä tämän piti näyttää, ja sen jälkeen se rujo totuus.
 |
| Kiemurakuvioisia sokeriherkkuja! salttree.net |
 |
| Teurastettu mato-muotoinen alieni. Kuvanut Hailie. |
Mutta maku onneksi oli kohdallaan, joten jahka tokenimme siitä kaikesta hysterianauramisesta, mitä prosessi meissä kaikessa kamaluudessaa lietsoi, niin saatoimme vielä istua alas nauttimaan teetä ja... öh... keksejä. (Tai niin kuin me sanoimme: silvottua sateenkaarimatoa. Sillä selvästihän tuo rulla näytti pikemminkin alienilta ja vuosikin semmoista moniväristä nestettä, joka lopulta sekoittui kuravelliksi. Päätelmä: Tämä olento lentää halki taivaan ja muodostaa sateenkaaret. Paitsi ettei enää, kun me syötiin se.)
 |
| Kuravelliksi sekoittuvaa sateenkaarilitkua ja murha-aseena käytetty veitsi. Brutaalia ja psykedeelistä. Kuvannut Hailie. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti